Lue keskustelun säännöt.
Saatteko mummoilta jne. hyötylahjoja / toivottuja?? KYsyvätkö teiltä?
11.04.2011 |
Mulla tuttuja jotka saa jotain järkeviä lahjoja, antavat itsekin vinkkiä äidilleen tai anopilleen,että tarttis sitä ja tätä.
Tuntuu että saavat hyvinkin paljon isompia leluja ja tarvevaatteita myös isovanhemmilta.
Itsellä se tilanne, että oma äitini vähävarainen, eli häneltä en edes kehtaisi pyytää.
Mutta anoppi sitten ihan ok pärjäävä, harmittaa vaan kun hän jos jotain joskus antaa, niin ne on jotain ihan ihme tavaraa yleensä. Joskus jotain pientä vaatetta, sekin parempi kun niille on aina käyttöä.
Ois niin kiva kun joku joskus osallistusi vaikka kimppahankintana meidän kanssa että saisi lapsille jotain isompaa kivaa lelua ostettua.
Parempi ois tosiaan joku isompi hankinta (vaikka
kunnon iso lego-setti), kuin kasa jotain pikkuhärpäkeleluja (tai vaikka jotain kertyneitä muutamia pikkulegopaketteja, jotka ei edes aihemaailmaltaan liity toisiinsa, jos haluaisi jonkun leikin rakentaa).
Tai just että jos tietää, että meillä on jotain tiettyä sarjaa, niin tulisi lisäosia siihen.
Kaikkein ärsyttävintä on sellaiset ihan "irralliset" lelut ja vielä jotain huonoa laatua jostain markkinoilta.
Kirjoistakin aina sanotaan että on aina hyvä lahja - mutta kyllä niitä kökköjä huonosti käännettyjä kirjoja on nykyään paljon, ja kirjoja saa myös helposti kirjastosta lainattua. Eli ei se kirja mun mielestä ole sen parempi lahja kuin joku muukaan.
Mutta itse en tosiaan kehtaa ikinä kysäistä, haluaisko anoppi tai kummi ryhtyä kimppahankintaan esim. lapsen synttäreille isompaan lahjaan. Jotenkin se tuntuisi kerjäämiseltä, jos ei itse ole tarjouduttu sieltä päin.
Kommentit (25)
Nyt kun esikoinen on jo iso, 10v. mummi ja pappa kysyvät häneltä itseltään mitä haluaa/tarvitsee. On kysynyt jo jonkun vuoden.
Toinen mummi ei ikinä kysy mitään vaan tuo mitä itse haluaa ja ikävän usein ihan väärän kokoista vaatetta. Tai jotain mitä lapsella jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ovat ostaneet mm. suksipaketin (tai minä ostin ja maksoivat), talvihalarin yms. Leleulahjoja tulee synttäreillä kavereiltä ja jouluna muuten vaan paljon, joten lapset ei osaa kaivata isovanhemmilta mitään leluja.
Joskus tosin saatan esittää toiveen, kun tiedän, että eivät laita sitä pahakseen.
Eivät koskaan osallistu mihinkään polkupyörien tai urheiluvälineiden ostoon, mutta muuhun kyllä. Esim. kuopus sai mummiltaan pikkutuolit (pöytä oli jo valmiina) synttärilahjaksi.
Esikoinen on jo vuosia saanut toisilta isovanhemmilta legosarjoja. Ei niitä kalleimpia mutta kuitenkin ihan kunnon paketteja esim. maatilalegot sai joululahjaksi ja nyt vähän isompien Harry Potter -legoja.
Jouluisin toiset isovanhemmat ostavat usein myös jonkin ulkovaatteen ja kysyvät sitä minulta. Toinen mummi ei välttämättä kysy vaatteista, mutta sitten saattaa kysellä muita tarvelahjoja.
se mikä tutuillanikin, että isovanhemmat osallistuu jotenkin ja just niin että vähän kysytään toivettakin.
Vitsi kun ei meillä :(. Ja apu ois oikeesti tarpeeseen.
Mä en vaan todella kehtaa alkaa anopille vihjailemeaan mitään, ois niin kiva jos se itse kysyisi mitä tarvittais, mutta sitten vaan lahjana aina tulee joku ihme lelu tai tavara tms. mitä lapsi ei tartte. Tai hieman epäsopiva vaate.
Sitä kanssa mietin, että kai se on vaan kiva ostella jotain "oman fiiliksen" mukaan, ja ajatella että samalla ilahduttaisi lapsenlasta (mikä on välillä vähän kyseenalainen ilo; tokihan lapsi ilahtuisi 100 x enemmän jos saisi yhteisenä lahjana meiltä ja isovanhemmilta jonkun todella toivomansa jutun, kuin jotain omituista sälää minkätyyppisillä ei edes yleensä leiki).
Mutta kai se ois jotenkin hankalaa sitten kysyä ja toimia toisen toiveen mukaan.
Tai se että osallistuisi kimppalahjaan - kai siinä sitten mummo ajattelee ettei se muka tuntuisi että se on sitten yhtää häneltä....
vaikka toki voisi hyvin helposti järjestää niin, että se annettaisiin sitten yhdessä kun hän käymässä.
ap
Mä en tosin tarvitse kenenkään rahoja vaatteiden tai lahjojen ostoon. Se ärsyttää, kun vanhempani ostavat isot kasat lahjoja ja aina pienellä rahalla ja jotain krääsää mitä lapset eivät ole edes toivoneet. Tai sitten se on jotain sinne päin. Eli jos kysyvät lahjatoiveita, sanon aina jonkun mitä toivovat viimeiseksi ja itse ostan ne eniten toivotut, että varmasti myös saavat ne.
Anoppi taas tyrkyttää aina rahojaan. Tietää, että ostan esim. hyvät ja kalliit kengät ja ulkovaatteet, joten sponssaa niitä myös. Ostaa myös lapsille sellaisia lahjoja joita he toivovat. Tai usein mä hankin ne lahjat, vien anopille, joka antaa ne sitten käärittyinä lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan alusta asti oltu aika tarkkoja lelujen kanssa, ettei olisi liikaa turhaa tavaraa ja muutenkin on sellaiset nuo isovanhemmat, että ymmärtävät kysyä. Oma äitini ei aina kysy, mutta osaa muutenkin ostaa tarpeellista, kun ollaan niin paljon tekemisissä. Isäni taas laittaa lapsen tilille rahaa kuukausittain, jotta voidaan sitten mahdollisen tiukan paikan tullen hankkia joku tärkeä juttu lapselle.
tai että onko meillä jo vastaavaa tavaraa.
Viimeksi taas kun oli käymässä, toi mukanaan kirjan. Joo, ei siinä mitään, mutta meillä on jo sama kirja. Sanoin että vie vaikka kotiisi se, me ei tarvita kahta.
Ja sen miljoona kertaa olen sanonut että jos meinaa jotain ostaa niin ottaa ensin sen puhelimen kauniiseen käteen, soittaa pojalleen ja kysyy: onko teillä tarvetta tälläiselle/onko teillä jo tälläinen?
Ei ole vaikeaa.
Vaatteita myös on ostellut turhaan. Tämä on vielä sellainen asia mitä haluan täysin kontrolloida. Haluan että lapsellani on sellaisia vaatteita mitkä ovat kauniita, kestäviä ja hyvälaatuista kangasta. Viimeksi osti aivan järkyttävän rumat halpis haalarit, juuri sen jälkeen kun olimme ostaneet hyvät ja kestävät talvihaalarit.
Lisäksi hänen ostamansa haalarit oli kokoa ekaluokkalainen kun lapsemme on vasta 2-vuotias.
No, tuolla nuo ovat, mappi ö:ssä mihin niin moni muukin hänen ostamansa hirvitys on päätynyt.
Vaatteissa vielä se, että minä haluan päättää minkälaisia vaatteita lapseni käyttää. Siis niin pitkään kunnes hän alkaa itse valitsemaan vaatteensa. Esim. "norjalainen villapaita" tyyliset paidat ovat mielestäni järkyttävän rumia ja näitä anoppi raahaa meille sen minkä kerkeää.
Yleensä mies laittaa lapsen päälle jonkun sellaisen kun menevät käymään mummolassa..
Anteeksi vuodatus mutta ärsyttää kun omat sukulaiseni ovat omaksuneet ilman sanomista sen että soitetaan ja kysytään että mitä tarvitaan tai että onko meillä jo sitä ja sitä. Pitävät jopa keskenään yhteyttä että kuka on ostanut mitäkin.
Mutta tämä ei mene anopin, eikä sen puoleen miehen veljen, isän tai muun päähän, ei niin ei millään.
Mulla ei siis ole vanhemmat enää elossa jäin orvoksi alle kouluikäisenä, mutta muut sukulaiset osallistuvat lahjoihin yms.
Monesti myös sukulaiseni keräävät isompiin lahjoihin (esim. keinusysteemi) kolehtia pitkin vuotta ja ostavat sitten aina kerralla parempi laatuista ja kestävää.
Anopin puolella vallitsee ajatus "halpa on hyvää". Joitain leluja en ole lapselle uskaltanut edes antaa kun ovat olleet hajoamispisteessä jo paketista otettua.
Anteeksi vielä kerran..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käy edes mielessä sanoa mummille, että meillä tarvitaan haalari. Menen kauppaan ja ostan, sillä selvä, ei rutinoita mistään suunnasta.
Meille saa tuoda krääsää ja hyötytavaraa tai olla tuomatta, ei käy mielessä valittaa, että väärin ostettu, olisitte kysyneet.
Kälylle ei saa viedä mitään, mistä ei ole etukäteen sovittu, ja meillä se istuu naama väärällään, kun äitini (anoppinsa) tuo meidän lapsille legoja ja kirjoja ja nukkekotiin tavaraa, ja hänen lapset ihmettelee, miksi heillä ei ole noin ihania tavaroita (kälylle krääsää).
Mummi tuo lahjoja lapsille, ei minulle.
eivät osta lapsille lahjoja. Mummi saattaa joskus neuloa jotain lämmintä. Ja olemme ihan tyytyväisiä. Ostamme itse, mitä tarvitaan. Ja isovanhemmat tykkäävät lapsista eli lahjat eivät ole sen mittari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun äiti ainakaan osta lapsen lahjaksi mitään sellaista, mikä olisi käytännöllistä kuten vaikka haalaria. Se ostaa lahjoja lapselle, ei vanhemmille. Mun mielestä vanhemmat ostaa ne vaatteet ja muut, isovanhemmat ostaa lapselle lapsen toivomaa.
Mun äitini lahjoittaa lapsille (9, 7 ja 2) mm. mainospipoja, ruutuvihkoja, rengaskansioita (siis luento-), muistikirjasia, keräilykorttivihkoja (tyhjiä, eikä kukaan meillä keräile mitään), outoja tarroja, kaikkea mitä saa ilmaisiksi tai ns. löytökoreista. Juu, laajalla skaalalla tarpeellistakin jollekulle, mutta kyllä ne ei tuon ikäisille ole mieluisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmilta on juurikin pyydetty tarpeellista aluksi vaunua, sitteriä, autonistuinta, polkupyörää... Eli sellaista mikä menee todella tarpeeseen eikä vain kasvata romuläjiä.
että lahjoista kysytään ensin meiltä eikä mitä tahansa osteta. No anoppi ei ole 10 vuoteen ostanut mitään, toteaa vain, että kun " se Minna jo laitoksella sanoi, että hän määrää". Ottaa päähän, miehen veljen lapsille ostetaan vaikka mitä, meille ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät osta lapsille lahjoja. Mummi saattaa joskus neuloa jotain lämmintä. Ja olemme ihan tyytyväisiä. Ostamme itse, mitä tarvitaan. Ja isovanhemmat tykkäävät lapsista eli lahjat eivät ole sen mittari.
synttärinä. Asuvat eri paikkakunnalla eivätkä aina matkusta synttäreillekään. Joskus kyllä. Kortin lähettävät toiset isovanhemmat aina synttäriksi ja jouluksi, toiset jos muistavat lähettää. Ja silti tykkäävät lapsista ihan hirveästi.
eivät osta lapsille lahjoja. Mummi saattaa joskus neuloa jotain lämmintä. Ja olemme ihan tyytyväisiä. Ostamme itse, mitä tarvitaan. Ja isovanhemmat tykkäävät lapsista eli lahjat eivät ole sen mittari.
anoppi ei. Anopille pitää yleensä toiveet salaa heittää ilmoille jotta hän ei hassaisi vähiä rahoja johonkin parittomaan pyyhkeeseen tai mukiin tai pilipalileluun. Anopilta siis on "pyydetty" lahjaksi aina jotain edullista mutta toivottua (esim. helmitaulun osti kerran). Hänelle ei siis esitetä pyyntöjä jotta hän ostaisi lahjan vaan jotta hän ostaisi järkevän lahjan kun sellaisen kuitenkin ostaa vaikka ei pyydettäisi. Esimerkiksi itsetehdyt lahjat eivät ole hänen mielestään oikeita lahjoja (ja minä kun olisin erittäin tyytyväinen vaikka villasukkiin lapselle).
Äitini taasen kyselee mitä tarvitaan, mutta ei välttämättä sitten aina kuitenkaan osta vaikka kyseleekin.
Itse ollaan suurimmaksi osaksi isommat hankinnat tehty, äitini ostaa joskus kimppalahjoja siskoni kanssa.
että lahjoista kysytään ensin meiltä eikä mitä tahansa osteta. No anoppi ei ole 10 vuoteen ostanut mitään, toteaa vain, että kun " se Minna jo laitoksella sanoi, että hän määrää". Ottaa päähän, miehen veljen lapsille ostetaan vaikka mitä, meille ei mitään.
Minäkin tekisin noin kuin anoppisi, jos joku kehtaisi puhua tuolla tavalla. Sivistymätöntä moukkamaisuutta. Toivottavasti provoilet.
valittavat vaan aina, kun ovat niin pienituloisia. Heillä on kahdelle henkilölle kuitenkin ainakin tuplatulot meihin verrattuna, ja meitä on seitsemän.
Siis sinulla ei ole varaa käydä kirpparilta hakemassa muutaman euron haalaria vaan isovanhemmilta pyydät?
lapsille enää leluja osatelemaan kun niitä joka paikka pursuaa. Hankkii yleensä talvi- tai kevätpuvun, kengät, osallistuu fillarin ostoon tai muuta tärkeää. Joskus ostanut lapsille esim. rannekkeet Lintsille tms.
Ex-anoppi taas ostaa pojille liian pieniä tyttöjen värisiä vaatteita, kysymättä koskaan mitään. Eikä rahasta ole tiukkaa.