Olen kaunis

mut mulle se ei kyllä ole ongelma. Kyllä kaikki käyttäytyvät aiva asiallisesti minua kohtaan, saan hyvää palvelua liikkeissä ja virastoissa, töissä minua kunnioitetaan ja arvostetaan ja oin ylipäänsä maailma on ihan mukava paikka, eikä minun suinkaan tee mieli piiloutua lippiksen alle (paitsi lenkillä, jos aurinko häikäisee).



Harmi, että sulla on noin huono kokemus.

Enkä koe sen olevan ongelma. Pidän myös huolen itsestäni jotta aviomiehelläni olisi yhtä kaunis vaimo kuin silloin kun naimisiin menimme. Vaikka meillä nyt lapsi onkin, en päästä itseäni rupsahtamaan :)

Vituttaa olla niin kaunis. Mä haluisin olla joku tavis, mut kun ei, tasan ei mee onnen lahjat.

Ei pelkästään se että olen jumalaisen kaunis, olen myös säkenöivän älykäs. Se vasta harmittaa, olisinpa tavallinen ruma typerys.

jo ennen rupsahtamistani 19-25 vuotiaana. Olisin vampannut sen kylän kiiluvasilmäisimmän ja naisiin menevimmän 30 v miehen ihan jo 16 v iässä. 18 v naimisiin vimeistään.



Onneksi en ole tavis, vaan lähdin kaemmaksi opiskelemaan ja kiersin koko maapallonkin mallintöitä tehden ennen lasten saamista sivistyneen kaupukilaismiehen kanssa.



Ps. Sitä enen annoin sentään vain harvoille.

älkää hymyilkö! Sen pitäisi tehota.

Olen itsekin kaunis ja vielä eksoottisen näköinen ja aina tuli viheltelyä jne. kunnes harjoittelin ottamaan oikein viimeisen päälle v*ttumaisen ilmeen. Nyt näytän siltä että "jos sanot sanankin niin tulee turpaan..." eikä viheltelyä kuulu.



Kun taas siskoni joka ei ole niin kaunis mutta pukeutuu seksikkäästi, hymyilee aina kaupungilla kävellessään ja saa ties mitä seuraajia ja tissinpuristelijoita peräänsä.

Mutta en ole ikinä saanut osakseni epäasiallista käytöstä. Olen kyllä huomannut, että minua tuijotellaan kadulla ja missä liikunkin, mutta ei ikinä kukaan ole huudellut.



Ap ei ilmeisesti ole kovin arvokkaalla tavalla kaunis, jos ei ulkonäöllään herätä mitään kunnioitusta miehissä?



Tarpeeksi kauniille kun ei miehet uskalla edes huudella.







Nimim.minulle ulkoinen kauneuteni on välillä jopa ongelma (päinvastaisessa merkityksessä kuin ap:lla)

tuijotukseen ja huomioon tottuu niin, ettei siihen kiinnitä huomiota.



Mulla on lähipiirissä erittäin kaunis ihminen. Sellainen, johon ihmiset kiinnittävät huomiota. Minä huomaan sen, kun liikun hänen kanssaan, hän itse selkeästi ei huomaa sitä lainkaan.



Ihaninta oli jokin aika sitten kun kävimme yhdessä uimahallissa kuopukseni kanssa, tämä kaunokainen ja minä. Hän leikki kuopuksen kanssa lastenaltaassa, koska oli ns vieraileva tähti kuopuksellekin. Paikalla olleet perheen isät liki hukuttivat vahingossa jälkikasvunsa ;-) jne. Ja kas: ystäväni ei selkeästi huomannut sitten niin mitään. On ilmeisesti niin tottunut, tai niin tuossa tilanteessa ajattelin - itseäni huvitti suuresti. (Liki hihittelin, aikuinen ihminen)



Tämä ihminen ei siis ole mikään povipommi tms, vaan sellainen mallityyppinen, pitkä, hoikka ja klassisen kaunis. Aktiiviurheilija, six packki ja pitkät, lihaksikkaat raajat (kuitenkin siro, kun lajinsa on sellainen).

Kuvailkaapa, minkänäköinen ihminen on "tavallista kauniimpi" ??

Mutta ns.tavallinen kääntää ehkä 2/100 pään kadulla, mutta tavallista kauniimpi 60/100 päätä.

Tämänpäivän kauneusihanteista osviittaa antaa ainakin mallien ja ulkomaisten näyttelijöiden ulkonäöt.