Katsokaa ykköseltä dokumentti eristetyt!

Oijoi!

http://areena.yle.fi/ohjelma/104822

Oli tosi hyvä dokumentti. Etenkin hyvä ettei ollu liian pitkä niinkuin dokut usein.

Tuli mieleen, että noista vankikundeista on kyl hyvä pysyä erossa. Ovat tosi söpöjä, mutta varmaan perhe- ym muussa elämässä täystuhoja.



Voi että se Veikko oli karmee jammu, siis kyllä ois outoo jos tommonen tulis peiton viereen koskettelemaan. Siitäkin huolimatta että oli niin vilpitön ja lisäks oli traaginen toi lapsuudenkokemus.

Muistaakseni Muhoksella tappoi miehen lapiolla tms kirveellä julmasti.



Puhui vain ohjelmassa väkivaltarikoksista. Kyllä hymyilytti kun tiesi murhasta lusivan.

Ainoa miinus-puoli dokumentissa oli suomalaisille ohjelmille yleinen "musiikki pauhaa, mutta puhe on hiljaista"-äänitystekniikka. Silti jäin melkeinpä vangittuna (hmph, mikä sanavalinta) katsomaan ohjelmaa alusta loppuun.

Itse huomaan uutisia lukiessani kategorioivani kaikki rikolliset tyhmiksi junteiksi, jotka hyvä jos ihmisarvon ansaitsevat. Tässä dokumentissa huomasin kuitenkin heidänkin olevan vain ihmisiä iloineen, suruineen ja toiveineen. Ja kaikkien neljän silmät.. Niistä kuvastui niin suuri taakka ja surumielisyys.



Jos lapsi olisi nyt hereillä menisin halaamaan toivoen ettei toisen ikinä tarvitsisi kestää tuollaista elämää. Vieläkin tekee pahaa kun ajattelee miten Kristian murtui puhuessaan äidistään..

Tosi hyvä!! Vankien elämäntarinat hyvin alleviivaavat sen, miksi he ovat vankilassa.

Jouko on pelottavin väkivaltarikollinen..

siitä tämä taas muistuttaa.

millaiset taustat vangeilla oli? Katsoin sen verran, että yksi niistä oli alkoholistiäidin lapsi, joka oppi ryyppäämään kotona. Muut meni ohi.