Mistä anoppisi pahoitti mielensä vauva-arjessa?

Voi ei! Ja siitäkö tuo inhosi anoppeja kohtaan kumpuaa?

Milloin mistäkii.

Enpä muista, että olisi pahoittanut mieltään mistään.  Hyvin tultiin toimeen, itse asiassa jopa paremmin kuin ennen lasten syntymää.

Uskonnoton nimiäisjuhla.

Toisen mummun suosimisesta

Siitä kun minulla onnistui imetys toisin kuin hänellä. Hän opetti isomman lapsen hokemaan "likainen maito, likainen maito" kun imetin vauvaa. Kysyin lapselta miksi hän sanoo noin ja kertoi mummon sanoneen niin.  Lisäksi anoppia korpesi kun imetin vuoden. Hän aina päivitteli etteikö tuo maito ole jo hapanta.

Epäkohteliasta kieltäytyä lahjasta

Vauvani ollessa noin nelikuinen anoppi päivitteli, että tuonhan pitäisi syödä jo perunaa... No tätä "lohkaisua" lukuunottamatta oltiin (ja ollaan edelleen) ihan hyvissä väleissä.

Suututti kun ei saanut omia vauvaani ja leikkiä apen kanssa sen vanhempia. 

Suuttui kun sanoin että hänen ei tarvitse tuputtaa neuvojaan

Btw en mäkään käyttäis muovisia

Ei mistään. Ihana anoppi minulla.

 On tarvittaessa käytettävissä, mutta ei ikinä tuputa mitään.

Rajoista.

En tiedä, en ole huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Rajoista.

Miten?

Päivittäinen anoppiviha-aloitus.

Siitä että emme ehtineet palvella häntä entiseen malliin, koska meillä oli kolme alle 6-vuotiasta lasta. Anoppi halusi olla ainoa vauva. Tuli mustasukkaiseksi.

Vauvan sylissä pitäminen ja lapsentahtinen imetys korpesi anoppia ja miehen sukua. Heille oli opetettu, että vauvoja pitää huudattaa, sylissä pitäminen pilaa vauvan ja imetys kuitenkin epäonnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan sylissä pitäminen ja lapsentahtinen imetys korpesi anoppia ja miehen sukua. Heille oli opetettu, että vauvoja pitää huudattaa, sylissä pitäminen pilaa vauvan ja imetys kuitenkin epäonnistuu.

Lisäys että suuttui kun en antanut vauvaa kiertäväksi syliin

Kaikesta