Mun elämäni niin ahdistaa :(

Erosin 8kk sitten ja yhä mietin usein oliko päätös väärä. Minulla on ikävä entistä elämääni ja miestäni, mutta tiedostan kyllä että eroon oli ihan hyvät perusteet. Lapsia meillä ei ole, ikää 31-vuotta.



Mitä minä teen elämälläni, olen niin ahdistunut?! Olen tapaillut muutamaa miestä, mutta aina käy niin, että kerkeän ihastumaan ja sitten juttu jo lopahtaakin. Yksin en näköjään osaa olla, kaipaan kumppania elämääni.



Ystäviä on paljon, harrastuksiakin ja ihan mukava työ. Silti jotain perustavanlaatuista puuttuu, en osaa nauttia elämästäni kuin hetkittäin.



Nyt on taas mieletön ahdistus päällä ja usko tulevaan rapissut :(.