yksin odottava

Tilanne on raskas ja tunteet juoksevat laidasta laitaan.



Minä en tajunnut erota pettäjästä ennenkuin lapsen syntymän jälkeen ja se oli raskasta, toivoin et olisin tehnyt päätöksen jo aiemmin. Mies oli myös välinpitämätön lasta kohtaan, mikään ei le kauheampaa kuunaan kuin isä joka kävelee talossa ja hyvä, että huomaa edes lastaan.



Sinun pitää ravistella itseäsi ja yrittää löytää nyt jotain positiivista asioista, mies oli kusipää ja sietäisi kastroida, mutta kuitenkin niin idiootista on siunaantunut sinulle jotain niin suloista ja viatonta, ilman sitä pässiä ei olisi.



Ota apu ja tuki vastaan, puhu tunteistasi ystävillesi, sitä juttua varmasti riittää..päästä se tuska pihalle äläkä pidä sitä sisälläsi.



Älä syyllistä itseäsi! äläkä vaivu itsesääliin, se on varmasti pahinta mitä voit tehdä. Vahvana oleminen ei ole helppoa ja se vaatii työtä ja aikaa, mutta marttyyriksi ryhtyminen ei ole oikea ratkaisu, se vaan pahentaa tilannetta.



Paljon voimia ja tsemppiä! nauti nyt itsestäsi miten voit ja tulevasta vauvasta.

Kiitos!



Tällä hetkellä tuntuu ihan hyvältä tämä tilanne, mutta voi olla että vaikeita päiviä tulee vielä. Pahinta on ehkä se tunne että taas mua petettiin. Miksen mä riitä kellekkään.



Onneksi mulla on niitä ystäviä, ei tarvitse olla ihan yksin. Tai loppujen lopuksi mehän ollaan kuitenkin ihan yksin tässä elämässä jokainen, tavallaan. Mutta kai sitä vaan kuvitteli että asiat paranee itsestään ja että elämä vaan on sellaista. Mutta onneksi ei ole eikä tarvitse kaikkea sietää. Kaipa tälläkin oli joku tarkoitus.

Täällä yksi yksinodottaja, rv18 tällä hetkellä. Mies jätti kun olin rv14 ja ei mennyt kuin viikko kun oli uusi nainen jo kuvioissa, tiedä sitten miten pitkään tuotakin jatkunut.. :( Mieliala vaihdellut laidasta laitaan, toisinaan parempi päivä ja sitten taas tuntuu että ei jaksa kuin itkeä. Miehen kanssa 6vuotta yhdessä oltiin ja yksi lapsikin ennestään. Nyt mies muuttaa viikon sisään pois ja jään tytön kanssa yksin. Mies kyllä hoitaa tyttöä vuoro viikonloppuisin. Tuntuu niin pahalta että mies päätti jättää juuri kun olin raskaana ja ottaa heti uuden siihen..tuntuu että miten voi ihminen jota rakastaa tehdä noin kamalia asioita. Päivä kerrallaan ja pitäisi yrittää nauttia tästä raskaudestakin välillä. Olen myös miettinyt synnytystä, kenet otan sinne mukaan, yksin en haluaisi synnyttää. Niin paljon asioita pyörii päässä. Tsemppiä sinulle, et ole yksin näiden asioiden kanssa. Rankkaa aikaa tämä varmasti on mutta kaikella on jokin tarkoitus.

Ihan ensin, onnea odotuksen johdosta!



Kirjoitit, että "miksi mua taas petettiin, miksen riitä kellekään"? Nuo kysymykset ovat inhimillisiä ja ymmärrettäviä, mutta niiden pohjalataus on virheellinen: pettäminen EI OLE SINUN SYYSI vaan pettäjän teko. On tavallista syyllistää itseään; minussa on jokin vika, kun toinen kerran "tarvitsee" toisen naisen. Tällöin petetty tavallaan ajautuu objektin rooliin. Mutta itse ongelma on pettäjän - ei edes jalkojen välissä vaan korvien välissä. Mikään ei niin sanotusti oikeuta pettämään: koska jos sinussa tai suhteessa jokin onv vialla, niin suhde olisi pitänyt sitten lopettaa ennen toiseen suhteeseen lähtemistä.



Nyt sinun on hyvä keskittyä ajattelemaan itseäsi ja lastasi elämäsi subjekteina! Sinä olet äiti ja sinä saat lapsen. Varmasti tarvitset ja toivottavasti saatkin tukea, esim neuvoloiden ja seurakuntien yksinhuoltajille osoitetusta toiminnasta. Mutta ennen kaikkea: sinä riität! Koeta olla mieltämättä itseäsi naisena jota petettiin (objekti) vaan ajattele kaikkea sitä hyvää mikä sinussa on ja kasvaa ihan kirjaimellisestikin.



Siunausta odotukseesi ja pieneen perheeseesi lähettää Kirkkosisko,

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Hei! Alkuperaisesta viestistasi on jo aikaa, miten on mennyt?



Mina olen myos yksinodottaja, asun kaiken lisaksi ulkomailla kaukana perheesta mutta minulla on lapsi aiemmasta liitostani joten ihan yksin en ole. Mina jain omasta tahdostani yksin raskausviikolla 27 kun totesin ettei minkaanlaista paatosta siita miten ollaan tai ei yhdessa ole nakyvissa ja olen jo yhden huonon liiton elanyt, toista en halua ja toisaalta uskon parjaavani lasten kanssa yksin paljon paremmin. Ei tama kuitenkaan helppoa ole, monesti on huoli lapsista ja siita miten he parjaavat ilman isahahmoa ja toisaalta olen taloudellisesti myos usein tiukilla tilanteen vuoksi. Tiedan kuitenkin tehneeni tassa tilanteessa oikean ratkaisun ja nailla mennaan eteenpain...

Musta on ilmeisesti kanssa nyt tulossa sitten YH-äiti. Poikaystävä ei halua tätä lasta ja tahtoo abortin, mutta mulla on sellainen olo, etten voi sitä tehdä.



Mulla ei ole edes perhettä eikä yhtään mitään oikeastaan tukiverkkona, joten tää pelottaa kovasti. Mutta uskon, että jollain tavalla pärjään :)



Tää nyt ei varmaan auttanut sua kovinkaan :S Mut nii:D