Onko synnärillä pakko

Koska kukaan ei vielä huomannut toivottaa voimia koitokseen, teen sen nyt! Ota omia vaatteita mukaan ja teet juuri niin kuin sinusta tuntuu oikealta. Muita ei kiinnosta sinun vaatteesi, mutta jos itse viihdyt paremmin omissa vaatteissasi, käytä niitä. Tee niinkuin sinulle on paras.

Voi olla että myöhemmin nauran itselleni, kun olen tällaista pohtinut, mutta mun mielestä ne sairaalan vaatteet vaan on oikeasti ihan kauheita, ja tekee naisista aivan zombieita (siltä osin kuin synnytys ei sitä ole aiheuttanut). En pelkää synnytystä muuten, eikä kammoksusta vuodot ja suihkuamiset, mutta luulisin että tunnen itseni vähemmän sairaaksi omissa vaatteissani. Enkä todellakaan aio hiihdella kotonakaan yöpuvussa.



Ap

Ekan päivän kuljin yöpaidassa, mutta sitten tuntui, että haluan päälle normaalit alkkarit ja housut. Tunnen itseni muutenkin paaaljon sairaammaksi, jos vaellan päivät pitkät yöpaidassa. Jalkojakin palelsi, kun päällä oli vaan mekkoja.

Mutta itselläni todellakin vuotaa joka rööristä niin, että olen aina vaihtanut sitä sairaalan yöpaitaa 2-3 kertaa päivässä, vähintään. Rinnoista valuu maito, hiki puskee kainaloista, alapäästä on kuin vuoksi.

Mullakin oli esikoista synnyttäessä kassissa mukana oma pyjama ja aamutakki... kassiin jäivät. Järkyttävän rumiahan ne sairaalan kaavut on, mutta ai miten pehmoisen pumpulisia, eivätkä kiristä mistään. Lisäksi niitä ei tarvi itse pyykätä. Kolmannella kerralla pöllin jopa kotiin mukaan yhdet verkkoalkkarit ;)

vuotaa synnytyksen jälkeen noin paljon, mitä kuvailevat, niin luulis että synnärin käytävillä valuis eritteet kohti ovea ja rapuista alempaan kerrokseenkin :-D

ja siinä tilanteessa paras vaihtoehto, pyykkihuolto pelaa ei tarvitse roudata vaatteita mukanaan.

ja mukana täytyy olla 5-6 vaatekertaa itselle sekä vauvalle, pyyhkeet molemmille ja vaipat ja siteet kaikki.. Tosi hyvä systeemi minusta ja olin tyytyväinen etten joutunut HUS:in keltaiseen tai pinkkiin pyjamaan..!

Ja ihan hyvin oli aikaa pestä itseni ja vaihtaa vaatteita, mies vei likaiset etukäteen aina kotiin ja pesi, mutta minulla oli myös oma huone omalla kylppärillä jne. joten vauvan pystyi jättää nukkumaan jne ja mennä kolmatta kertaa päivän aikana suihkuun ja vaatteita vaihtamaan..

sairaalan rytkyissä on se hyvä puoli, että jos tulee äkillinen kriisi, ne saa nopeasti pois ja esim. elvytyksessä ei ole metallinappeja jne. hankaloittamassa asiaa.

AP:n omat vaatteet kuulostavat järkeviltä mutta jonkun käsitys rennosta asusta synnytyssairaalassa voi olla erilainen. Tiukat farkut metallikoristein voivat olla jollekin ne omat lempparirentovaatteet, mutta jos kriisi iskee, aika hankalat noin ensiavun kannalta.



Synnytys ei ole tauti, mutta esim itse jouduin hätäsektioon kesken kaiken, hoitsu yritti kovasti kiskoa sormuksia turvonneista sormistani...



Ensimmäinen asia jonka tein päästyäni pois liioista letkuista ja täysin vaakasuorasta asennosta oli muuten hiusten kampaaminen. Ei sillä, että kukaan olisi katsonut, mutta omakuvani vaati sitä. Huolimatta juuri ohitetusta lapsen ja oman kuoleman vaarasta. Tukka tuli kammattua. :)

Kai sitä on kivempi katsella niitä synnärikuviakin jälkeenpäin, jos ei ihan seinästä reväistyltä näytä.

Mulla ei olisi mikään kampaus pelastanut laitoksella otettuja kuvia. Naama oli kuin pinkeeksi puhallettu ilmapallo (valkoinen, hemoglobiini oli 84) ja toisesta silmästä oli katkennut pari verisuonta ponnistuksen tiimellyksessä.

Kuvat ovat jotain ihan über-karmeita...

että ne verkkoalkkarit olisivat kamalia. Mutta ne oli oikeasti tosi toimivat. Eivät puristaneet mistään ja tuntuivat mukavilta.



Sen sijaan tossut ja sukat kannattaa ehdottomasti ottaa omat mukaan.



Itsekin meikkasin ja laitoin hiukset synnärillä. Esikoisen synnyttyä kuljin tossuja lukuunottamatta synnärin vaatteilla. Ihan hyvin ajoi asiansa parin päivän ajan, en kaivannut omia vaatteita lainkaan. Kuopuksen huonon kunnon vuoksi jouduin olemaan sairaaalassa pidempään ja silloin mieheni toi minulle omat vaatteet.

jorvissa ainaki pitää käyttää sairaalakamoja.

kulkea niissä sairaalan kammottavissa yöpaidoissa ja aamutakeissa? En normaalistikaan käytä mitään yöpaitoja, voinko ottaa omat college- tai pyjamahousut mukaan ja esim. vetoketjuhupparin? Minusta kaikki sairaalan vaatteissa olevat äidit näyttää zombieilta, siis ne säkkivaatteet tekee sairaaksi. Vai tuleeko jotain vuotoa ja maitoa ja kaikkea joka rööristä niin paljon, että on kätevämpää käyttää talon vaatteita?

Esikoista siis odotan, jos joku ei arvannut :-D

Vähän joka rööristä vielä kotonakin, joten jos haluat voit käyttää sairaalassakin omia vaatteitasi.

Mä olen kulkenut zombitakissa, koska ei ole niin kiinnostanut vaatetus siinä vaiheessa. Ja mulla on ollut kamala maharöllykin muutaman päivän.

Ei ne kaappeja tule tyhjentämään

Mä olen pitänyt sairaalan vaatteita, mutta mulla on ollut omat tossut. Mä en ole halunnut pitää niitä yhteiskäyttöisiä. Mulla on ollut jotkut hotellin kertakäyttötossut tms., jotka on voinut huoletta jättää sairaalan roskikseen.



Esikoista kun synnytyin, niin samalla osastolla oli joku, joka oli tuunannut sen sairaalan vauvasängyn omannäköisekseen, vauvalla oli omat vaatteet ja lakanat jne.

vuotaa synnytyksen jälkeen noin paljon, mitä kuvailevat, niin luulis että synnärin käytävillä valuis eritteet kohti ovea ja rapuista alempaan kerrokseenkin :-D

Ja silti vuosi yli/ohi... Ei mulla olis kotoa ollut tarpeeksi monia vaatekertoja. Mutta ei tosiaan kaikki yhtä paljon vuoda. Olen lisäksi suihkutissi ja mitkään liivinsuojat eivät pidättele, vaikka olisi miten Pul- kuorta. Olenkin huokaissut helpotuksesta aina imetyksen loputtua, kun ei ole tarvinnut koko ajan joko vaihtaa paitaa tai kulkea läiskät etumuksessa.

että kai sen mukana voi niitä veressä uineita ja maidolla kyllästettyjä pyykkejä laittaa kotiin pesuun.

Meillä mies vietti varpajaisia, siivosi kotona (laitto ruokaa, valmisteli kaiken mua ja vauvaa varten) ja myöhemmis raskauksis hoiti tietty vanhempia lapsia. Oon joka kerta jemmannut hänelle varpajaispaketin kaappiin, jonka on saanut avata mun synnärillä ollessa.

En tiedä, mutta kun ei ole pakko, niin en tajua miksi miehen pitäis niitä verisiä ja maitoisia vaatteita pestä? Siis joo, onhan se synnytys yhteinen juttu jne. mut silti? Musta on aina ollu kiva iloita miehen puolesta, kun se pääsee ulos kaveriporukalla juhlistamaan uutta vauvaa. Sitten se on kertonu mulle mitä kaikkea ne on poikien kanssa tehny ja naurattanu mua jutuillaan. Kotiin tullessa on sit joku ylläri mieheltä ja ollaan alotettu lapsivuodearki, kun minä vaan lepään vauvan kanssa ja mies tekee kaiken. Se synnärillä olo on kuin hengenveto ennen tulevaa miehellekin.

Miten te selvisitte sitten esim. kotimatkan niissä omissa vaatteissa, jos ne sairaalan vaatteet oli kaikkien vuotojen ja valumien takia niin ylivedot? Tai kotona? Vai oliko teillä lapsivuodeajalle varattuna kauhtanoita ja säkkejä?

Olin niin kipeä monta viikkoa, että en paljoa välittänyt mitä päällä oli. Miehen lähetin kauppaan ostamaan jätti-isoja alushousuja, koska alapään tikit olivat todella kipeät. Omat alusvaatteet hankasivat tikkeihin ja sattuivat. Kotona olin pääasiassa collegehousuissa ja isoissa paidoissa.

En jaksanut sairaalassa uhrata ajatustakaan sille miltä näytän. En päässyt edes ylös sängystä kahteen päivään.

Koska jälkivuotoa oli valtavasti, jouduin pariin kertaan vaihtamaaan senkin kaavun ettei verisenä tarvinut olla.

Hikoilen ihan valtavasti monta päivää synnytyksen jälkeen. Vissiin liittyy maidonnousuun.

Vaatteissa on vauvan puklua, kakkaa, pissaa jne.



Eli jos otat omat vermeet, niin kannattaa ottaa muutampi vaatekerta, että on vaihdonvaraa.

j ahousuja, mutta omia sukkia ja tosuja. Sai vaihtaa niin monta paitaa päivässä kun halusi, mulla helposti meni 3 paitaa. Sektioitu haava vuosi, hikoilutti, mulla oli vahva antibioottikuuri päällä. Tykkäsin vaihtaa uuden paidan ja aamutakin tarpeen tullen. En kotona koskaan pidä aamutakkia, mutta se sairaalan oli ihan näppärä. Ja mun alavatsa oli niin kipeä, että ajatus edes joustavisat housista oli puistattava.