Onko synnärillä pakko

liivinsuojukset estä maidon pääsyn vaatteille..? Itselläni tosin maito nousikin vasta tunteja ennen kotiinlähtöä, mutta vaikka olenkin ns. suihkutissi, en muista maidon sotkeneen paitoja.



Itsekin ottaisin omia vaatteita mukaan. Käyttää sitten, jos käyttää.

#12 ja #22 on ap.

Miten te selvisitte sitten esim. kotimatkan niissä omissa vaatteissa, jos ne sairaalan vaatteet oli kaikkien vuotojen ja valumien takia niin ylivedot? Tai kotona? Vai oliko teillä lapsivuodeajalle varattuna kauhtanoita ja säkkejä?

Katos se vuoto oli ensimmäisenä vuorokautena aika kova, sen jälkeen rauhoittui. Joka kerralla olen ollut sairaalassa 2-3 päivää. Kotiin kun olen lähtenyt, ei vuoto enää ole ollut paha.

Eikä ole tarvinnut pelätä ohi vuotoja ;) Mutta huh, se ensimmäinen vuorokausi. Kyllä olisi ottanut päähän jos omat vaatteet olisi vereen tahriintuneet.

Hei, meilläkin mies osaa pestä pyykkiä! :) Vähän ovat kuule supermiehiä ;)

niin tarvitse miettiä mitään pyykkäämisjuttuja. Rumiahan ne on, mutta eivät purista eivätkä kiristä. Oma aamutakki ja tossut vois olla kiva siellä ihmisten ilmoilla liikkuessa. Ne aamutakit vasta kamalia on! Ei siellä vaatteista hirveesti jaksa välittää, missä vaan helpoimmalla pääsee, ja on mukava olla.

Sairaalan sukkia meinasin lainata, mutta YÖK, siellä sisällä oli jonkun vanhuksen(?) keltainen kamala sieninen kynsi! :( Pesusta siis mennyt läpi, ja sinne oli sisään sellaiseen "tuubisukkaan" jäänyt.

Hyvä että olit pistänyt kysymysmerkin perään. Saattoihan se kynsi olla ihan nuorenkin ihmisen sienikynsi. Kyllä se sienikynsi nuoreltakin tipahtaa.

mukana muutamat omat alkkarit ja onneks oli kun ne sairaalan alkkarit ei meinannu kestää jalassa :D Olis tarttenu henkselit. Toki ihan ekana päivänä ei varmaan omat olis menny jalkaan niitten jättirättien kansssa :D Muuten oli kätevä olla niissä sairaalan vaatteissa. Ostin osastolta yhdet "yörintsikat" siis sellainen toppimallinen. Onneks siellä oli noita myytävänä kun en ollut tajunnu että noi olis kätevät. Ilman ritsikoita ja suojia kun oli paidat koko ajan märät!!! En muuten kyllä sotkis omia vaatteitani lukuunottamatta noita rintsikoita ja alkkareita. Ja itse en olis ollu "ihmisen näköinen" vaikka olisinkin tuolla meikannu. Niin reilu turvotus oli naamassa että...Ihan hukkaan olis maali menny. Enkä kyllä olis viittinykkään meikkailla, oli niin väsy. Omat pesuaineet kannattaa olla mukana.

ei ole pukea synnärillä päälleen yhtään mitään mitä ei halua. Ei siellä ketään kiinnosta, missä vaatteissa kukin kulkee, koska jokaisella on siinä se oma vastasyntynyt ja omat krempat eikä toisten vaatteet taida kiinnostaa ketään.

Mä ymmärrän kyllä ap;n ajatuksia, siinä on varmaan vähän kontrollin menettämisen pelkoakin (haluaa olla "oma itsensä" vaikka onkin synnyttänyt) ja omat vaatteet tuo turvaa vieraassa ympäristösssä. Sanoisin että ota ne vaatteet mukaan ja tee päätös vasta sitten. Jos vielä tuntuu tärkeältä käyttää omia vaatteita, niin käytät.

siellä se ei sitten tunnu ollenkaan niin tärkeältä asialta, mitä on päällä. Luulen kuitenkin, että otan omia mukavia kotivaatteita, pidän niitä sitten sen verran kuin viitsin tai niitä riittää. Ja tukkaan leikkautan sellaisen mallin, mikä on helppo laittamattakin. Mulla on nimittäin tosi epämukava olo, jos on tukka valloillaan ja luulen, että siellä ei ole kiinnostusta mitään kampauksia laitella. Kai sitä on kivempi katsella niitä synnärikuviakin jälkeenpäin, jos ei ihan seinästä reväistyltä näytä. Nyt varmaan sata av-mammaa tulee jeesustelemaan, että olet pinnallinen ja kyllä sitten huomaat, ettei paljon jaksanut ulkonäkö kiinnostaa, mutta tällä hetkellä nyt ainakin ajattelen näin.

Olen neljän lapsen äiti, enkä ajattele, että olet pinnallinen, jos haluat näyttää kivalta. Ei se ole lapselta pois. Minä olen laittanut kestovärit ripsiin ja pakannut mukaan hoitotuotteita ja hiukan meikkejäkin ennen h-hetkeä.

kun vauva oli n. 30 tuntia vanha. Pistin siis silloin omat vaatteet päälle. Minulla vuoto oli jo tuolloin tasaantunut. Kun alussa sain vaihtaa tuplajättiside-systeemiä (kaksi megakokoista sentinpaksuista yösidettä laitetaan peräkkäin pikkupöksyihin) kerran tunnissa ja silti tuli ohivuotoja, niin tuolloin riitti jo yksi jätti.

Jos olisin ollut sairaalassa pidempään, olisin jo voinut siirtyä käyttämään ainakin ositain omia vaatteita. Ensimmäisellä kerralla olin osastolla pidempään, n. 60 tuntia, ja käytin osan aikaa omia vaatteita.

Miten te selvisitte sitten esim. kotimatkan niissä omissa vaatteissa, jos ne sairaalan vaatteet oli kaikkien vuotojen ja valumien takia niin ylivedot? Tai kotona? Vai oliko teillä lapsivuodeajalle varattuna kauhtanoita ja säkkejä?

Ja kotiin olen ostanut muutamia väljiä, nättejä pyjamia ja oloasuja ensimmäisiksi viikoiksi. Äitiys on sen verran vaativaa, että katson ansainneeni kunnon työasut tuohon toipumis- ja alkuvaiheeseen.

Vauva puklailee päälle. Kannattaa säästellä omia vaatteita. Eikä siellä sairaalassa katsota että vau, onpa tyylikäs mimmi, vaan pikemminkin että onpa hölmö äiti, kun ei sairaalan vaatteet kelpaa.

Vauva puklailee päälle. Kannattaa säästellä omia vaatteita. Eikä siellä sairaalassa katsota että vau, onpa tyylikäs mimmi, vaan pikemminkin että onpa hölmö äiti, kun ei sairaalan vaatteet kelpaa.

Huonekaveri pyysi miestään tuomaan kotoa vaatteita, kun minä käytin omiani. Vastasyntynyt ei niin paljoa syö, että puklulla saisi äidin vaatteita sotkuun. Kätilöiden mielestä oli vauvalle OK tottua "kodin bakteerikantaan" eli äidin omiin vaatteisiin jo osastolla.

mutta mulla ainakin aluksi valui verta jalkoja pitkin ja kun istu jonnekkii nii saatto olla punanen läikkä pyllyssä. nii sen takia pidin sitten aluksi vaan sairaalavaatteita, ettei siellä tarvinnu rueta omia pesemään...

mutta sukkia pyysin miehen tuomaan, kun sairaalan putkisukat ei vaan millään pysynyt mun jalassa. Verkkoalushousut oli myös jotain aika karseeta, mutta ei kai ne jättisiteet mihinkään muuhun mahtuiskaan ;)

mutta vuosin niin paljon verta ja tiesmitä etten sitten lopulta kuitenkaan halunnut käyttää niitä. Oli ihan kiva voida vain dumpata ne kaavut jonkun muun pestäväksi.



Mutta siis ei tosiaan kukaan pakota, jos ei halua. Eivätkä kaikki varmaan myöskään vuoda yhtä paljon kuin minä.

mutta ei minulla maitoa suihkunnut valtoimenaan tai hikoilu kastellut vaatteita. Jälkivuotoonkin älysin käyttää tena-vaippaa eli isoa "vauvanvaippaa" sairaalan vaippojen sijaan, joten saatoin olla omissa vaatteissa yöllä ja päivällä. Jotenkin ne väljät pyjamat ja aamutakit oli kamalia, aina jostain kulmasta valumassa pois päältä. Omissa vaatteissa oli helpompi olla. Muistelen, että samaan aikaan noin 5 äitiä oli omissa vaatteissa eli ei se omituista ole.

vai mitä, en kyllä pelkää sairaalassa oloa ja olen leikkauksen takia aiemmin päässyt tutustumaan myös noihin sairaalapyjamiin ja aamutakkeihin (ja kaipasin koko ajan omia vaatteita, edes jotain hupparia tai neuletakkia).



Minkähän takia äideille ei tarjota niitä mummojen housuvaippoja, siis kalsarimallisia? Pelkkä ajatus niistä verkkohousuista karmii, ne vasta luulis olevan epämukavat yhdessä semmosen petauspatjasiteen kanssa. Tekis melkein mieli käydä pöllimässä omalta työpaikalta niitä housuvaippoja mukaan.



Kiitos kuitenkin kannustuksesta, ei varmaan menetä mitään jos ottaakin omia vaatteita mukaan. Olen muuten paksukainen, eli mulla on mummokalsareita omasta takaa, niihin luulis mahtuvan paksumpikin side. Ja liivinsuojia kai voi kans pakata itselle mukaan, jos sairaalassa ei kerta niitä ole (?). Eihän sitä maitoa ole pakko pitkin paitaa valutella.



Ap

Eipä olis tullut mieleenikään ottaa minusta kuvia synnärillä. Vauvaa kyllä kuvattiin urakalla.

siellä se ei sitten tunnu ollenkaan niin tärkeältä asialta, mitä on päällä. Luulen kuitenkin, että otan omia mukavia kotivaatteita, pidän niitä sitten sen verran kuin viitsin tai niitä riittää. Ja tukkaan leikkautan sellaisen mallin, mikä on helppo laittamattakin. Mulla on nimittäin tosi epämukava olo, jos on tukka valloillaan ja luulen, että siellä ei ole kiinnostusta mitään kampauksia laitella. Kai sitä on kivempi katsella niitä synnärikuviakin jälkeenpäin, jos ei ihan seinästä reväistyltä näytä.

Nyt varmaan sata av-mammaa tulee jeesustelemaan, että olet pinnallinen ja kyllä sitten huomaat, ettei paljon jaksanut ulkonäkö kiinnostaa, mutta tällä hetkellä nyt ainakin ajattelen näin.

kuteet vaan hiostaa niin hemmetisti. Siksi käytin omia.



Saumurilla surauttelin perus t-paitoja ja shortseja ison läjän mukaan. Paitoihin väriä, housut mustia tai tummansinisiä. Samoin ohut puuvillainen aamutakki. Sairaalan tekokuituiset aamutakin on kammotuksia.

Omat tossut tietysti mukaan, sairaalan kamalat muovihirvitykset oli tosi kamalia.



En siis hienostellakseni omia mukaan ottanut vaan mukavuuden takia.

Samoin ostin ison läjän jostain halppishallista isoja mummokalsareita tuota vasten.

Mies niitä sitten kyllä kuletti kotiin, kiepautti koneeseen ja kuivariin, jopa vielä silitti ne:)



Ekalla kerralla olin 6 päivää sairaalassa (hätäsektio juttuineen takana)

Tokan kanssa olin 4 päivää

kolmannen kanssa vuorokauden ja neljännen kanssa viikon. Kiireellisen sektio juttuineen takana.



Omat peruaineet oli ylellisyyttä. Meikkejä ei olis tullut mieleenkään alkaa sörkkimään naamaan, hyvä et kosteusvoidetta tuli laappastu. Hiuksille riitti pesun ja harjauksen lisäksi ponnari.

äidistä kuvia, joissa esim. imettävät vauvaa, tai vauva on äidin sylissä. Luulisin, että mies haluaa ihan muakin niissä kuvissa nähdä (kuten mäkin sitä), eikä pelkästään vauvaa.