Lue keskustelun säännöt.
MITÄ raivoavan uhmaikäisen kanssa tehdään?
09.04.2011 |
Meillä 2,5-vuotias ei halunnut tulla syömään, joten vein hänet suoraan päiväunille (ei siis halunnut tehdä kumpaakaan) tuttipullon kanssa. Istuin sitten tunnin hänen sänkynsä laidalla katsomassa, kun lapsi sätki ja kirkui lattialla.
Mitä ihan oikeasti tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Jättää lapsi yksin huutamaan vai olla vieressä? En mä kuitenkaan joka päivä tuohon pysty ja mies ei halua. Hänen mielestään lapsi dominoi meitä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös usein aivan ymmälläni! Meillä auttaa usein se, että yrittää kiinnittää lapsen huomion johonkin muuuhun. Yritetään tehdä ensin jotain muuta, esim. lukea joku kirja. Sitten kokeillaan uudestaan jos ruoka maistuisi. Joskus ollaan myös annettu lapsen itse tutkia sitä kirjaa ja syötetty samalla (tämä keino saanee av-mammojen jyrkän tuomion, mutta ainakin meillä niistä uhmakohtauksista tulee aivan loputtomia jos lapsella on verensokeri alhaalla. Eikä hän silloin itse tajua, että syöminen helpottaisi oloa!)
Välillä ei auta mikään. Lapsi raivoaa pää punaisena, eikä häneen saa edes koskea :( Joskus olen siinä tilanteessa antanut hänelle esim. rusinoita tai keksin ihan vaan siksi, että saisin tilanteen poikki. Sitten ottanut syliin ja lohduttanut. Monien mielestä varmaan kyseenalainen konsti tuokin, että annetaan namia, mutta jos se raivo vaan jatkuu ja jatkuu eikä mikään auta, en ole keksinyt mitään muuta...
Minusta teidän lapsi ei dominoi teitä! Kuulostaa tyypilliseltä uhmaikäiseltä, joka on tunteidensa vallassa eikä itsekään tiedä mitä haluaa. Jos on vielä nälkäinen ja väsynyt niin saattaa tosiaan jäädä se kohtaus päälle. En ainakaan jättäisi lasta yksin raivoamaan pahan olonsa kanssa. Tietysti jos itsellä alkaa pinna palaa niin parempi poistua hetkeksi. Jälkikäteen varmasti hyvä puhua asiasta lapsen kanssa, että nyt sinua harmitti tosi kovasti, mutta ei ole mitään hätää.