Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tänään puistossa nähtyä. Surullista!
09.04.2011 |
Äiti tuli kolmen lapsen kanssa puistoon, olivat kaikki alle kouluikäisiä, mutta osasivat kaikki kävellä.
Lapset ryntäsivät heti leikkimään, yksi keinumaan, yksi hiekkalaatikolle ja yksi kiipeilytelineeseen. Äiti itse meni penkille aurinkoon aurinkolasit päässä lukemaan jotain kirjaa.
Tulimme vähän ennen heitä ja he lähtivät vähän ennen meitä. Koko tuon ajan äiti luki sitä kirjaa ja lapset kirmasivat keskenään puistossa.
Äiti ei leikkinyt mitään lasten kanssa. Olivat puolitoista tuntia puistossa. Sama, kuin olisi tuonut lapset puistoon, lähtenyt pois ja tullut 1,5h päästä hakemaan :(
Tuli ihan tippa linssiin kotimatkalla, kun mietin millaista heillä on kotona. Onko äiti koskaan läsnä?
Kommentit (32)
keskenäänkin tekemistä keksii. Kirmasivat ympäri puistoa? Ei tainnut paljon haitata jos mutsi luki kirjaa. Onko äiti muka jatkuvassa viihdytysvastuussa? Tuo ei kerro kotioloista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ne lapset ei kitise, niin kai äiti saa edes puistossa lukea kirjaa ? Kotona tämä tuskin onnistuu. Lapsiahan oli 3, saavat toisistaan seuraa ja äidillä varmaan pinna tarpeeksi kireällä, ei huvita pahemmin hyppiä kuralätäköissä. En mä ainakaan jaksaisi.
En minäkään leiki, olen leikkinyt lapsena ihan tarpeeksi ja se riitti. Mulla on juuri siksi useampia lapsia, ja lapsilla on ihan juuri siksi kavereita, että saavat leikkiä keskenään.
Et voi olla tosissas! =)
Sillon kun mulla oli vain yksi lapsi, olin todellakin hänen kanssaan hiekkalaatikon reunalla taputtelemassa kakkua tai keinuttamassa tai milloin mitäkin. Nyt 2 lasta leikkii jo innoissaan yhdessä, eikä äiti saa tulla sekoittamaan leikkejä (nuorempi tosin tarvitsee vielä keinussa vauhdinantajaa). Kolmas on meillä vielä vauva.
Minullakin on ollut leikkipuistossa kirja mukana, kun viime kesänä oli välillä tylsää vain istua tai käveleskellä ympäriinsä, kun lapset siis leikkivät omiaan. Menetkö sinä mukaan kiipeilytelineisiin? ;) Tietysti joskus lapset pyytävät katsomaan ja joillain kerroilla osallistun enemmänkin.
Mutta tämä avaus on huvittava, ellei ko. äiti ollut jotenkin vihainen lapsilleen tai muulla tavoin aivan ulalla.
P.S. Kirjaa lukiessanikin osaan samalla kuunnella ja silmäillä lasten tekemisiä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ihmiset vie lapsiaan puistoon arkisin? Meillä ei ikinä käydä puistossa viikonloppuisin, silloin on muutakin tekemistä.
usein kotonakin sanon lapsille, et antakaas äidin nyt olla hetki rauhassa ja siirryn sohvalle lukemaan, kutomaan tms. Olen ihan poissaoleva ja annan lasten leikkiä keskenään!
Oikein odotan kesää, et pystyy puistossa kunnolla lekottelemaan, lukemaan ja tekemään käsitöitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapset syntyvät? Meillä lapset (5 ja 2) tietävät, että lukeminen on hyvä harrastus. Meillä luetaan paljon ääneen ja tuo pienempikin tykkää "lukea" itsekseen. Puistossa tms. en lue mitään erityisesti keskittymistä vaativaa, mutta ei äitejä tai isiä aina tarvita hiekkalaatikolla.
Mutta mä olenkin sellainen paha äiti, joka vei nuoremman lapsensa tarhaan 1-vuotiaana, että pääsi itse töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus ne äidit vaan istuu ja lukee, vaikka lapsia on kirmaamassa vain kaksi. Joutuvat raukat keskenään leikkimään.
Ja ihan kotonakin !
Ja joskus joutuvat pyytämään leikkipuiston muita lapsia kaveriksi.
Ajattele, kun lapset menee kouluun, ja joutuvat tekemään koulumatkan yksin, paitisi jos ninamikkosmaisesti pitää kotikoulua tai saattaa perille asti, ja joutuvat olemaan ihan koko päivän ilman äitiä.. tietysti open kuuluisi antaa yksilölisesti erityishuomiota just mun lapselle, jotta kasvaa tasapainoinen yksilö.
Eikö ihmiset vie lapsiaan puistoon arkisin? Meillä ei ikinä käydä puistossa viikonloppuisin, silloin on muutakin tekemistä.
Yksinhuoltajana on aika valitettava fakta, että kaupat, ruuanlaitot, pyykit ja siivoukset vie täyden työpäivän (7-17 matkoineen) jälkeen sen 1-2h ja sittenhän saakin alkaa suoraan tekeen iltapuuroa ja lapset nukkumaan ja seuraavan päivän valmistelut käyntiin.
Vkonloppuisin meillä sitten nautitaan siitä kiireettömästä kotonaolosta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just noin mäkin toimin, kyllä meidän lapset leikkii keskenään ja kavereiden kanssa ja mä tosiaan luen sitä kirjaa...
Kotona me sitten leikitään lasten kanssa, puistossa kun on muutakin virikettä kun äiti...
jos välillä on täysin ja aidosti läsnäoleva, on välillä oltava täysin poissaoleva... Parhaiten kolmen pienen äitinä se ehkä onnistuu puistossa.
Tietysti, jos äiti ei ollenkaan reagoinut lasten yrityksiin kommunikoida tai vastannut kysymyksiin jne, niin jotain voi olla pielessä.
Mä pidän onnistuneena kasvatuksena sitä, että sisarukset keskenään puuhailevat paljon ja viihtyvät toistensa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli hyvä provo!
Taas kerran kaikkia koskettava asia josta vahva ja täysin typerä mielipide.
Keskustelua ja tappelua syntyy ja provon kirjoittajalla on hauskaa.
Ottakaa oppia.
Aloittajan viesti alkoi masentaa itseäni tosissaan. Ei siksi, että säälisin niitä kolmea iloista leikkivää lasta, vaan siksi, että heräsi kova itsesääli.
Olin itse yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi, eikä äitini koskaan antanut minulle huomiota. Jos mentiin vaikka kesällä leikkipuistoon, jossa minä pääsin uimaan, äiti vain luki kirjaa/lehteä eikä tarkkaillut minua. Hän ei edes huomannut, kun meinasin kerran hukkua! Itse sain siitäkin selvitä. Onneksi allas oli matala, joten sain jalat lopulta pohjaan. Kun kerroin, mitä oli tapahtunut, äiti ei osoittanut mitään huolestumisen tai välittämisen merkkejä. Sama välinpitämättömyys jatkui, kun mentiin huvipuistoon tai minne tahansa. Minä menin yksin laitteisiin ja äiti istui puiston penkillä lukemassa ja vaikutti siltä, että halusi pian kotiin. Tai, kun näytin, miten olin oppinut kävelemään käsilläni tai tekemään spagaatin ja halusin innoissani näyttää sen äidille, ja pyysin häntä katsomaan, hän katsahti nopeasti, käänsi päänsä ja jatkoi puuhiaan ennen kuin olin ehtinyt edes näyttämään tempun. Hän syytti minua, jos yritin saada huomiota, jonka seurauksena hän teki virheen asiassa, jota hän sillä hetkellä suoritti. Kuten hän syytti minua omista rahaongelmistaan ja myöhästymisistä jne. Hän velloi itsesäälissä ja opin sen tavan häneltä. Siitä tavasta on vaikea päästä eroon :(
Olisin ollut ikionnellinen, jos minulla olisi ollut edes yksikin sisarus/serkku/kaveri, jonka kanssa leikkiä. Mutta yksin sain olla pitkät illat, kun äiti oli ties missä kokouksessa tms. Hänellä oli aina kiire ja hän oli koko ajan stressaantunut. Nytkin eläkkeellä hän valittaa kiirettään! :D
Aina saa kuulla, että ainoat lapset ovat pilalle hemmoteltuja. Mutta ei meidän perheessä! En saanut kaipaamaani huomiota, jota yhä aikuisena yritän saada, mikä aiheuttaa ärsyyntymistä muissa ja kai sen takia jään ulkopuoliseksi.
Tässä vain minun tarinani.
ja minä täällä av-palstalla. Terve lapsi ei kaipaa vanhempaa kanssaan leikkimään koko ajan. Oikeastaan aika harvoin.
En minäkään halua kirmata pitkin puistoa lasten kanssa. Annan heidän tehdä sen ihan keskenään ja minä keskityn hinkkaamaan pyllyäni penkkiin!
Lapset leikkivät, vanhemmat valvovat. Isovanhemmat tekevät IHAN MITÄ VAAN - jos ovat tehdäkseen.
Mutta hei - mikä ihme vaatimus tuo on, että äidin olisi leikittävä lastensa kanssa????
olin tänään neljän lapseni kanssa puistossa 3h, itse istuin penkillä ja huusin isoimmalle neuvoja että hakee puolitoistavuotiasta pois kielletyistä paikoista. Mulla oli keskenmeno eilen illalla ja olo aikas heikko. Mies työmatkalla ja pieninkin apu 200km päässä. Että revipä siitä ap.
Alue: Aihe vapaa
Provo!