Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitko, jos sisaresi ei kertoisi, että heille tulossa vauva?
Kommentit (16)
Loukkaannuin myös siitä, että veljeni ei kertonut milloin heidän suunniteltu sektionsa oli. Ei siinä muuten mitään, mutta kun kertoi aika monelle muulle, mutta omalle siskolleen ei suostunut kertomaan vaikka sitä kysyinkin.
se ei millään muotoa kuulu perheen ulkopuolisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muutenkin viileetä ja nähtäis tyyliin kerran vuodessa niin en. Mut jos suht tiivistä yhteydenpitoa niin sitten loukkaantuisin.
olenko itse loukannut häntä jollain ääliöllä kommentilla?
Tyyliin "Olet liian nuori/vanha/lihava/köyhä/ongelmainen äidiksi".
Muuten en.
kuulitko asiasta vasta vauvan synnyttyä?
Ei tietenkään se sukulaisuus, vaan läheisyys ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olenko itse loukannut häntä jollain ääliöllä kommentilla? Tyyliin "Olet liian nuori/vanha/lihava/köyhä/ongelmainen äidiksi". Muuten en.
En itsekään ole kertonut sisarilleni enkä kenellekään muullekaan odotuksista. Meillä on ihan hyvät välit ja nähdäänkin usein, mutta mä vain halusin pitää odotukset omana tietonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli saattaisin loukkaantua, jos kokisin, että siskoni ei pidä minua läheisenä ja pitää sitten läheisempänä esim. miehensä siskoa (tälle olisi kertonut).
En muuten ymmärrä näitä "minun odotukseni on oma asiani" -ihmisiä. Ettekö muutenkaan jaa läheistenne kanssa mitään onnen tai surun asioita? Pysyttekö aina tunnekylminä ja puhutte säästä? Vai eikö teillä vain ole ketään läheistä, jonka kanssa jakaa näitä juttuja?
On tietyllä tavalla itsekästä olla kertomatta jollekin läheisellä elämän suurista mullistuksista esim. vauvan odotuksesta ja sitten vauvan syntymän jälkeen olettaa, että läheinen sitten on yllättäen onnellinen ja iloinen vauvasta ja tulee onnittelemaan ja tuo lahjoja. Mikään ei ole ihanampaa kuin päästä osaksi toisen odotusta, kuulla siitä uutisia, nähdä ehkä ultrakuvia ja arvuutella sukupuolta. Onnihan syntyy näistä sirpaleista, ei valmiista paketista. Valmiin paketin tarjoavat eivät tiedä, mitä onni oikeasti on. Se on jakamista.
toiset ihmiset haluavat fiilistellä odotusta itsekseen, oman kumppaninsa kanssa, ei koko kylän.
Munkin yks todella hyvä ystävä kertoi vasta 5:nnellä kuulla ja oli ihan, että anteeks. Mä olin vain innoissani, ei mitään anteeksipyydettävää! Jokainen kertoo sitten kun on valmis.
Toisilla taas useampi keskenmeno, ei ehkä sen palossa haluta sanoa "liian" varhain.
Ite laitoin heti tekstarit äidille ja siskoille, kun plussa pärähti. Ei muuten, mutta en halunnut sanomista.
On myös kohteliasta kunnioittaa toisen yksityisyyttä.
Eli saattaisin loukkaantua, jos kokisin, että siskoni ei pidä minua läheisenä ja pitää sitten läheisempänä esim. miehensä siskoa (tälle olisi kertonut). En muuten ymmärrä näitä "minun odotukseni on oma asiani" -ihmisiä. Ettekö muutenkaan jaa läheistenne kanssa mitään onnen tai surun asioita? Pysyttekö aina tunnekylminä ja puhutte säästä? Vai eikö teillä vain ole ketään läheistä, jonka kanssa jakaa näitä juttuja? On tietyllä tavalla itsekästä olla kertomatta jollekin läheisellä elämän suurista mullistuksista esim. vauvan odotuksesta ja sitten vauvan syntymän jälkeen olettaa, että läheinen sitten on yllättäen onnellinen ja iloinen vauvasta ja tulee onnittelemaan ja tuo lahjoja. Mikään ei ole ihanampaa kuin päästä osaksi toisen odotusta, kuulla siitä uutisia, nähdä ehkä ultrakuvia ja arvuutella sukupuolta. Onnihan syntyy näistä sirpaleista, ei valmiista paketista. Valmiin paketin tarjoavat eivät tiedä, mitä onni oikeasti on. Se on jakamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toiset ihmiset haluavat fiilistellä odotusta itsekseen, oman kumppaninsa kanssa, ei koko kylän.
Munkin yks todella hyvä ystävä kertoi vasta 5:nnellä kuulla ja oli ihan, että anteeks. Mä olin vain innoissani, ei mitään anteeksipyydettävää! Jokainen kertoo sitten kun on valmis.
Toisilla taas useampi keskenmeno, ei ehkä sen palossa haluta sanoa "liian" varhain.
Ite laitoin heti tekstarit äidille ja siskoille, kun plussa pärähti. Ei muuten, mutta en halunnut sanomista.
On myös kohteliasta kunnioittaa toisen yksityisyyttä.
Eli saattaisin loukkaantua, jos kokisin, että siskoni ei pidä minua läheisenä ja pitää sitten läheisempänä esim. miehensä siskoa (tälle olisi kertonut). En muuten ymmärrä näitä "minun odotukseni on oma asiani" -ihmisiä. Ettekö muutenkaan jaa läheistenne kanssa mitään onnen tai surun asioita? Pysyttekö aina tunnekylminä ja puhutte säästä? Vai eikö teillä vain ole ketään läheistä, jonka kanssa jakaa näitä juttuja? On tietyllä tavalla itsekästä olla kertomatta jollekin läheisellä elämän suurista mullistuksista esim. vauvan odotuksesta ja sitten vauvan syntymän jälkeen olettaa, että läheinen sitten on yllättäen onnellinen ja iloinen vauvasta ja tulee onnittelemaan ja tuo lahjoja. Mikään ei ole ihanampaa kuin päästä osaksi toisen odotusta, kuulla siitä uutisia, nähdä ehkä ultrakuvia ja arvuutella sukupuolta. Onnihan syntyy näistä sirpaleista, ei valmiista paketista. Valmiin paketin tarjoavat eivät tiedä, mitä onni oikeasti on. Se on jakamista.
En loukkaantuisi. Jos minulle ei oltaisi valehdeltu. Siitä valehtelemisesta loukkaantuisin. Jos siis vaikka sisarellani olisi mielestäni selvä raskausmaha ja väittäisi, ettei ole raskaana.
Toki soittaisin heti ja utelisin lisätietoja, kun kuulisin asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos hän olisi kertonut todella muille, mutta ei minulle. Mutta jos olisimme hyvissä väleissä, voisin kysyä siskolta, miksei hän kertonut :)
Sen ymmärrän oikein hyvin, jos haluaa pantata tietoa esimerkiksi odottaakseen, että keskenmenoriskin kannalta kriittiset ajat ovat menneet ohi.
Olen pikkusiskoni kanssa niin läheinen, että kertoisi normaalisti minulle kaiken heti kun ei enää pystyisi olemaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toiset ihmiset haluavat fiilistellä odotusta itsekseen, oman kumppaninsa kanssa, ei koko kylän.
Munkin yks todella hyvä ystävä kertoi vasta 5:nnellä kuulla ja oli ihan, että anteeks. Mä olin vain innoissani, ei mitään anteeksipyydettävää! Jokainen kertoo sitten kun on valmis.
Toisilla taas useampi keskenmeno, ei ehkä sen palossa haluta sanoa "liian" varhain.
Ite laitoin heti tekstarit äidille ja siskoille, kun plussa pärähti. Ei muuten, mutta en halunnut sanomista.
On myös kohteliasta kunnioittaa toisen yksityisyyttä.
Eli saattaisin loukkaantua, jos kokisin, että siskoni ei pidä minua läheisenä ja pitää sitten läheisempänä esim. miehensä siskoa (tälle olisi kertonut). En muuten ymmärrä näitä "minun odotukseni on oma asiani" -ihmisiä. Ettekö muutenkaan jaa läheistenne kanssa mitään onnen tai surun asioita? Pysyttekö aina tunnekylminä ja puhutte säästä? Vai eikö teillä vain ole ketään läheistä, jonka kanssa jakaa näitä juttuja? On tietyllä tavalla itsekästä olla kertomatta jollekin läheisellä elämän suurista mullistuksista esim. vauvan odotuksesta ja sitten vauvan syntymän jälkeen olettaa, että läheinen sitten on yllättäen onnellinen ja iloinen vauvasta ja tulee onnittelemaan ja tuo lahjoja. Mikään ei ole ihanampaa kuin päästä osaksi toisen odotusta, kuulla siitä uutisia, nähdä ehkä ultrakuvia ja arvuutella sukupuolta. Onnihan syntyy näistä sirpaleista, ei valmiista paketista. Valmiin paketin tarjoavat eivät tiedä, mitä onni oikeasti on. Se on jakamista.
Itsellänikin kaksi keskenmenoa takana ja kaksi lasta saatu hoidoilla. Tajuan kyllä. Mutta jos antaa läheisensä kuulla sen jotain toista kautta, niin ei siinä ole kysy kumppanin kanssa fiilistelystä vaan siitä, että on valikoinut joitakin, jotka saavat kuulla ja joitakin, jotka eivät saa kuulla. Väkisinkin miettii, miksi minä en kuulu joukkoon, ja jos kysymys olisi omasta siskostani, tuntisin oloni loukatuksi (meillä tosin on aika läheiset välit).
Ja vaikka sitä onnea kuinka kätkisi siinä pelossa, että jotain menee pieleen, niin kyllä siinä samalla estää myös itseään iloitsemasta/suremasta yhdessä läheisten kanssa. Tuki puuttuu tilanteessa, jossa sitä eniten tarvitsisi. Jokainen suree/iloitsee tavallaan, jotkut eivät tosiaan kykene asiasta kertomaan, kun ihan pari kuukautta ennen laskettua aikaa, mutta omasta onnesta se on pois.
Loukkaannuin myös siitä, että veljeni ei kertonut milloin heidän suunniteltu sektionsa oli. Ei siinä muuten mitään, mutta kun kertoi aika monelle muulle, mutta omalle siskolleen ei suostunut kertomaan vaikka sitä kysyinkin.
Kaikenlaista kun on tullut nähtyä jo, niin ehkäpä sinä oletkin niin tunkeileva ja liiallisen itsekehuinen päällepäsmäri, että just siksi sulle ei kerrota yhtään mitään. Jotkut kun eivät osaa kunnioittaa muiden yksityisyyttä, niin ihmekös tuo on että ne rajat on toisten sitten pakko vaan vetää ihan kunnolla.
Ja se ettei jollekin jaa, ei tarkoita etteikö kellekään jakaisi.
Loukkaannuin myös siitä, että veljeni ei kertonut milloin heidän suunniteltu sektionsa oli. Ei siinä muuten mitään, mutta kun kertoi aika monelle muulle, mutta omalle siskolleen ei suostunut kertomaan vaikka sitä kysyinkin.