Lue keskustelun säännöt.
Keskenmenon jälkeen
08.04.2011 |
...raskaus ei edennytkään niin kuin piti vaan pikkuisen alku menehtyi kohtuun...
Nyt meitä mietityttää paluu vanhaan arkeen. Haave lapsesta kariutui tällä kertaa ja nyt pitäisi luottaa tulevaan, mutta se pelottaa. Mitä jos en voikaa enää tulla raskaaksi, kun edellinenkin oli hankala saada alulle...
Oman lapsen kaipuu on valtava ja huomaan sen olevan meidän molempien mielessä. Ihana suhteemme kärsii samalla.
Kaipaan tukea mitä tehdä..?
Seuraava ovulaation pitäisi olla pääsiäisenä ja tietenkin silloin koitamme leikkiä kaniineja parhaamme mukaan... Pitäkää peukkuja, kertokaa neuvoja jaksamiseen... Voimia kaikille ja aurinkoista kevättä...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole keskenmenosta kokemuksia mutta siitä on miten hedelmöityshoidot eivät tuota tulosta. Surussa uskoisin olevan jotakin samaa.
Halu ja kaipuu tulla äidiksi on niin kokonaisvaltainen tunne. Sitä kokee olevansa jotenkin vajaa kun ei pysty tuottamaan elämää ja rakastamaan jotakin sellaista mikä on oman rakkauden taideteos.
Rohkasuksi haluan vain sinulle sanoa jotta tunne aivan rauhassa. Saat itkeä, huutaa,olla pettynyt ja väsynyt. Aikanaan huomaat jotta surun ja tunnekuohun jälkeen voittaa kuitenkin toivo. Pahinta surussa on se kätkeä. Reilusti ja aidosti koettuna sen aikanaan huomaa kasvavan voimavaraksi.
Parisuhteelle nämä asiat ovat raskaita. Jos perusta on kunnossa niin tämäkin koituu voimaksi. Sitä kasvaa toiseen enemmän kiinni kun huomaa jotta myrskyissä ei jää yksin.
Minä ainakin pidän teille peukkuja ja toivon toivoa. Älä kiellä tuntemuksia vaan elä ne todeksi. Jossakin vaiheessa huomaat olevasi vahvempi ja huomaat kuinka elämän pienet harmit tuntuvat pieniltä.
Lykkyä pyttyyn ja rakastakaa toisianne niin jotta makuuhuone soi;) Siitä ne kauneimmat taideteokset syntyy.