Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltainen vauva -äitiä sattuu joka päivä
08.04.2011 |
enpä olisi tätäkään osannut odottaa. Miten voi alle vuoden ikäinen olla noin voimakas ja kovakourainen. Kasvojen kokeilu eli raapiminen ja repiminen on ihan mielihommaa, samoin imettäessä pitää saada nipistellä tissiä ja vähintään mun kättä koko ajan. Vaippaa vaihdettaessa potkitaan rytmikkäästi rintakehää ja vatsaa, ulkovaatteita pukiessa väännellään koko vartalon voimalla niin että vauvan pää lyö mua kasvoihin taukoamatta. Hampaita pestessä hammasharjalla tuikitaan mua silmään, samoin lusikalla, jos sen syöttäessä saa käteensä.
Olen ihan hajalla, kirjaimellisesti.
Kommentit (40)
"susiemotaktiikkaa". Kiljuminen ei tietenkään auta, jos se on vauvan mielestä hauskaa. Kevyesti hampailla kiinni ottaminen ei tunnu missään, korkeintaan lapsi saa paremman otteen hiuksistasi kun kumarrut lähelle -ja sekin on kivaa.
Tietenkään lasta ei saa satuttaa, mutta olon voi tehdä epämukavaksi välittömästi säikäyttämällä äkkinäisellä liikkeellä tai päästämällä ruman äänen, joka ei huvita vauvaa. Heti sylistä pois, jos raapaisee kasvoja tai satuttaa muuten. Kun vauva huomaa, että tietyistä teoista seuraa epämukava olo itselle, niin hän tajuaa lopettaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiusten repimisestä saa lelun ja huomiota, kenties vähän leikkiäkin aikuisen kanssa. Samoin kun äiti on vähän hajamielinen eikä huomioi vauvaa, niin ei tarvitse kuin raapaista, niin äiti ottaa kädestä kiinni ja juttelee. Tissin puraisua seuraa hassu kiljaisu!
En siis kilju muusta kuin ihan spontaanista kivusta. En tiedä, miten olisi pitänyt toimia sitten paremmin. Lelun ja huomiota saa siis muutenkin kuin pahuuksia tekemällä. Joskus vauva kokeilee esim kasvoja hellästi, mutta innostuessaan sitten kovemmin. Hiusten pöllyttäminen on kanssa ihan parasta. Olen vain yrittänyt siirtää vauvan huomion muualle kun ihan koko aikaa en viitsisi olla sanomassa eieieitä ja laittamalla pois sylistä. Teen toki näinkin.
ap
Itsellä vasta 6kk ikäinen vauva, mutta on jo imettäessä yrittänyt "purra" ja sylissä ollessaan raapii ja puristaa kasvojaan. Kun vauvani puri, otin nännin pois suusta ja käänsin katseeni pois. Jatkoin imetystä hetken kuluttua. Ei kyllä purrut kun parin päivän ajan. En tiedä oliko toiminnallani väliä vai oliko joku muu syy.
Kun vauva tarraa naamastani kiinni, otan häntä kädestä, levitän sormet ja paijaan vauvan kädellä kasvojani ja sanon yleensä jotain hellittelevää iloisella äänellä, vaikka "aaaaaaiiiiiiiii, vauva paijaa äitiä" ja sitten paijaan vauvaa. Ja meillä on kivaa. Toivottavasti ei jatka tätä enää silloin kun voimat kasvavat. Osaa kyllä jo välillä laittaa koko kämmenen vaikka poskelleni. minusta olisi mukava ajatella, että vauvani on oppinut. Mutta voihan se olla näin pienen kohdalla jotain muutakin.
voiko aikuista ihmistä sattua vauvan potkut? Eihän niistä jää edes mustelmaa.
Niin tuskin voit ymmärtää. Ja on minulla vertailukohdetta.
Serkun lapsi oli vuoden ikäisenä sen 9-10 kg kun meidän lapsi oli vuotiaana noin 13kg. Kun serkun lapsi pyristeli, potki tms, ei se sattunut tai mitään.
Oma lapseni on saanut minulta silmän mustaksi potkaisemalla ja kyllä minulla on potkujen ja rimpuilun takia kädet ja jalat mustelmilla ja lapsen rimpuillessa saa ihan tosissaan pitää kiinni, kun lapselta tosiaan sitä voimaa löytyy. Rintakehäni oli yhteenaikaan kokomustelmilla kun lapsi hakkasi päätään siihen kun puettiin ulkovaatteita.
Eli meillä on samanlainen tapaus. Kuitenkin kun komennettiin vain jämerästi niin alkoi uskoa että ei saa lyödä, potkia jne. Meillä ei siis ärähtelystä ja kiljumisesta ollut hyötyä kun niistä tuo lapsi alkoi vain nauramaan.
Ja siis lapsi lähti liikkelle 9kk:n ikäisenä ja siitä asti oli sitä lyömistä, puremista jne.
Joka kerta vain tiukkaa eitä ja "nyt olit tuhma" tiukalla äänensävyllä. Nyt lapsi on 1,3kk ja on lopettanut kokonaan nuo satuttamiset.
Toki välillä kun hän riehaantuu enemmän, saattaa tulla ja löydä, mutta taas sama ei ja nyt olit tuhma ja toimii. Yleensä tulee vielä halaamaan sen jälkeen anteeksipyyntönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös reilu 9kk vanha vauva alkanut puremaan toden teolla. On ollut aina todella vilkas tapaus: jo mahassa ollessaan tohtorit pyörittelivät silmiä että taitaa tulla aika vilkas lapsi. Ja tulihan siitä... Kaupungilla kulkiessa "kadehtien" katson muiden vauvoja jotka istuvat rauhallisina hymyillen rattaissaan. Harvemmin on tilanne samanlainen meillä, useimmiten rattaissa rimpuillaan ja ollaan levottomia, halutaan syliin. Kova tahto tarkkailla maailmaa ja päästä liikkeeseen. Lapsi on myös todella äänekäs, huutaa, kirkuu ja kiukuttelee täysillä, eikä mitään pientä yninää pidä. Temperamenttia siis löytyy.
Tämä vekkuli on myös samanlainen hoitopöydällä: potkii vaipanvaihtajaa rintakehään, vatsaan, kaulaan, päähän, mihin vain yltää, se on tosi vitsikästä olevinaan :) Saa isolta mieheltäkin ilmat pihalle. Pöydällä olo on myös pelkkää kiemurtelua, yritetään kurkottaa jotain tavaraa käteen tai kääntyä vatsalleen, vaippaa ei saa laittaa päälle eikä vaatteita. Sata kertaa saa kieltää että ei saa ottaa peppupyyhepurkkia, ei saa, ei saa, ei saa, ja sitten lopulta tulee huutoitku kun otetaan käsistä kiinni ja estetään. Sama itku seuraa kun käännetään vauvaa uudelleen ja uudelleen ympäri että vaipan saa päälle. Ja sitten kiukkuinen vauva yrittää purra. Vaatteiden tai vaipan vaihto on joskus puolen tunnin taistelu, jolloin hiki virtaa selässä vauvan potkiessa ja purressa ja kiemurrellessa.
Nyt on myös kova tarve päästä nousemaan pystyyn, ja vauveli tohkeissaan singahtaa portaisiin ja yrittää siellä kammeta itseään pystyyn. Sieltä sitten kun menee nostamaan vauvan pois, kiukkuinen tyttö karjuen repii hiuksista ja yrittää purra.
Sinnikkäästi vain kielletään ja estetään ja ollaan kärsivällisiä, ja toivotaan että vaihe menee ohitse. Tuskin tulee tästä pippurista koskaan rauhallista tyttöä vaan menoa piisaa. Jännittääkin että miten tullaan pärjäämään näin temperamenttisen tapauksen kanssa. Tekisi mieli yrittää toista vauvaa, mutta en tiedä uskaltaako, jos ekassakin on näin paljon töitä. Mitä jos alkaa kohdistamaan tuota kiukkuaan sitten sisarukseen? Miten pystyy pitämään tuon sähikäisen aisoissa kun hoitaa samalla sylivauvaa? iik.. kaipaisin kokemuksia tästä muiden temperamenttisten ja aktiivisten lasten vanhemmilta
Lauseen päättävän pisteen lisäksi unohtui puhua raapimisesta, eli se tuntuisi olevan myös neidin suurta hupia. Naama villiin irvistykseen vääntyneenä vauva käy kaksin käsin naamaan kiinni, repii ja raapii. Tunkee sormet suuhun ja raapii, repii huulta tai nenää. On kai sellaista tavallista tutkimista tämä, mutta kaikki tehdään niin kovin agressiivisesti ja kovalla voimalla. Ei yhtään auta asiaa että kynnet ovat pitkät, niitä luonnollisestikaan vauva ei anna leikata. Tarvitsee kahden aikuisen kiinnipitelyn ja hirveän huudon että leikkuu onnistuu. Että voihan vimpula sentään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah mikä vertaistukiketju! Oon niin väsynyt tähän vauvan kovakouraisuuteen että pelkään jo tuota 10kk ikäistä kun se lähestyy. Joka paikka kirvelevillä verinaarmuilla ja hampaitten tekemillä koloilla :( muutan yksinäisille vuorille kohta.
Vierailija kirjoitti:
pitää saada estettyä. Siis konkreettisesti estät vauvaa vahingoittamasta sinua. Imetystilanteissa laitat kädet vaikka pyyhkeen sisään napakasti. Kielto ja pysäytys kun yrittää raapia kasvoja. Pian olette tilanteessa, jossa tekee noin myös muille lapsille ja aikuisille.
Kyllä vauva oppii. Muista, kärsivällisesti ja kauniisti.
Jep, estäminen on ehdottomasti välttämätöntä! Mutta ei vauvaa voi väkivaltaiseksi moittia, hän ei vain tajua. Aikuisten tehtävä on auttaa häntä ymmärtämään, mitä saa ja mitä ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko sä muutenkin vähän yliherkkä ihminen?
Oletko sä, kommentoija, ihan normaalielämässäkin vähän ilkeä ja epäempaattinen ihminen?
voiko aikuista ihmistä sattua vauvan potkut? Eihän niistä jää edes mustelmaa.
Näissä pikkulasten läpsimisissä ja muissa kipu on minusta sivuseikka. Nämä on periaatelysymyksiä. Toisia ei vain aavita, tuupita, nipistellä ja sillä hyvä. Lapsen iästä viis.
Mulla on ollut kaksi "väkivaltaista vauvaa" ja vieläkin kuopus (2 v) saattaa ihan ajattelemattomuuksissaan ja iltavillinä heittää päätään taaksepäin esim. sylissä hampaita pestessä niin että nenään kolahtaa.
Ennaltaehkäisy on se juttu. Pitää pidellä vauvaa niin ettei hän pääse riehumaan ja kieltää lempeästi. Imetyksen kanssa puremista on vaikea estää, silloin pikku kiljaisu on paikallaan. Mutta muuten puistattaa, miten tässä ketjussa ihmiset kannustavat suunnilleen nipistelemään ja pelottelemaan vauvaa. Vauvahan vasta tutustuu maailmaan ja opettelee mitä läheisyys on. Puuttuuko teiltä aivoista joku empatiaplugi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota käsistä kiinni, sano komentavaan sävyyn ei, toisia ei saa lyödä raapia jne mitä nyt onkin tehnyt. Laita sitten vauva lattialle. Sano että jatketaan kun on rauhassa.
Pukemiseen meillä auttoi kun pukee niin että vauva istuu sylissä selin. Jos kiemurtelee niin siinä on helppo pitää kiinni satuttamatta. Meillä rimpuilut loppui ainakin kun pidin tukevasti kiinni ja sanoin ei jämäkästi.
Anna huomiota vain kun on kiltisti. Tee selvä ero siihen jos toimii huonosti. Äkkiä tuon ikäinen tajuaa että jää ilman huomiota jos temppuilee.
Ei auta muu kuin olla johdonmukainen. Alle 15 kg lapsi on helppo vielä pitää sylissä /kiinni. Haasteellisempaa minusta on ollut 5-6 v kiukut. Silloin lapsi on oikeasti vahva.
kuulostaa tutulta. 4v tyttö potki kohdussa niin että sattui, tunki varpaitaan vissiin kylkiluiden väliin ja sai minut välillä makáamaan sohvalla huutaen puoliksi leikilläni ja puoliksi tosissani " kulta, auta, vauva tappaa minut"!
vaippoja vaihtaessa potki pari kertaa rillit vinoon ja kerran nenään niin, että verta tuli. ja 1-vuotiaasta lähtien, jos nukkuu välissämme tämän unissaan antamat potkut todella SATTUVAT ja muistoksi jää isoja mustelmia, minulla myös kosketusarkuutta lantioon..
juuri tuon vuoksi, että kääntyy unissaan sivuttain ja lataa potkuja olemme nihkeitä ottamaan viereen, vaikka elää nyt vaihetta että mielikuvitus käy ylikierroksilla ja oma huone pelottaa..
tähän toisaalta voi vaikuttaa se, että on pitkä ikäisekseen ja tytöksi "roteva". on myös aina ollut pelottavan vahva, 1 1/2-vuotiaana tyrkkäsi 7v isosiskon sohvalta alas ! näen yhä mielessäni,miten esikoinen suorastaan lentää taaksepäin .. onneksi on matala sohva ja pehmeä matto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kaksi "väkivaltaista vauvaa" ja vieläkin kuopus (2 v) saattaa ihan ajattelemattomuuksissaan ja iltavillinä heittää päätään taaksepäin esim. sylissä hampaita pestessä niin että nenään kolahtaa.
Ennaltaehkäisy on se juttu. Pitää pidellä vauvaa niin ettei hän pääse riehumaan ja kieltää lempeästi. Imetyksen kanssa puremista on vaikea estää, silloin pikku kiljaisu on paikallaan. Mutta muuten puistattaa, miten tässä ketjussa ihmiset kannustavat suunnilleen nipistelemään ja pelottelemaan vauvaa. Vauvahan vasta tutustuu maailmaan ja opettelee mitä läheisyys on. Puuttuuko teiltä aivoista joku empatiaplugi?
Älä hyväksy vauvan puremista! Kun puree rintaa, irrota imuote päästämällä ilmaa, painat nännipihan sivusta. Kun käyttäytyy kunnolla, jatka imettämistä.
Suutut ja ärähdät lapselle kerran oikein kunnolla niin että pelästyy, kun taas satuttaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Anna huomiota vain kun on kiltisti.
Siinä pähkinänkuoressa av:n vauvanhoito-ohjeet. Sitten ihmetellään, kun valtaosalla suomalaisista on välttelevä kiintymysmalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kaksi "väkivaltaista vauvaa" ja vieläkin kuopus (2 v) saattaa ihan ajattelemattomuuksissaan ja iltavillinä heittää päätään taaksepäin esim. sylissä hampaita pestessä niin että nenään kolahtaa.
Ennaltaehkäisy on se juttu. Pitää pidellä vauvaa niin ettei hän pääse riehumaan ja kieltää lempeästi. Imetyksen kanssa puremista on vaikea estää, silloin pikku kiljaisu on paikallaan. Mutta muuten puistattaa, miten tässä ketjussa ihmiset kannustavat suunnilleen nipistelemään ja pelottelemaan vauvaa. Vauvahan vasta tutustuu maailmaan ja opettelee mitä läheisyys on. Puuttuuko teiltä aivoista joku empatiaplugi?
Älä hyväksy vauvan puremista! Kun puree rintaa, irrota imuote päästämällä ilmaa, painat nännipihan sivusta. Kun käyttäytyy kunnolla, jatka imettämistä.
En varmasti jatka, aika aikaa kutakin. Lapsi täyttää kohta kolme. Kaksivuotiaaksi kyllä imetin, ja tuo puremisvaihe oli alle vuoden ikäisenä.
olen toki ajatellut ja kiellänkin. Sanon aina EI vakavasti ja tiukasti. Otan kiinni kädestä jos repii ja sanon että äitiä sattuu. Annan hiusten repimisen sijaan vaikka lelun (muuten leluilla leikkii enimmäkseen rauhassa -riehuminen liittyy vain ihmiskontakteihin). Mutta mitä muuta tuon ikäiselle voi tehdä? Vauva on iloinen ja kehittyy hyvin, neuvolan ja lastenlääkärin mielestä tempperamentiltaan aktiivinen ja motorisesti vahva.
Kiitos hyvästä ohjelistasta, siinä oli paljon ideoita!
ap