Pahimmat repeämät synnytyksessä

joskin onneksi harvinainen... ja jos on seurannut hyytymistekijähäiriö, niin tuskin siitä on d jäänyt edestä pois



kätilö

ei ole itselle sattunut,mutta juuri kuulin surullisen ja ahdistavan tarinan esikoistaan synnyttämässä olleesta naisesta.Kaiken oli pitänyt olla hyvin,vauva alkanut syntymään oikein päin ja pää saatu jo ulos(eli pitäisi olla vaikein vaihe takana)kun huomattu ettei vauva mahdu syntymään alakautta!Leikkaussaliin tietenkin,mutta tuloksena tukehtunut vauva ja kokonaan auki leikattu äiti,joka ei varmaan enää saa lapsia...itseä tarina järkytti älyttömästi enkä ole kauheasti siitä voinut puhua,kun on vielä lapsettomia kavereita,voisi todella pelästyttää jonkun.En vain ymmärrä miten tälläistä voi nykypäivänä sattua?

Kuulostaa uskomattomalat. Ja kauhealta... Mä luulin, että jos se pää mahtuu, niin kyllä loppukroppakin sieltä mahtuu.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 14:09"]Vierailija 42. Ainakin mulla raskausarvet vaalenevat, ja lakkaavat näkymästä. Tiedän kyllä tapauksia, joissa raskausarvet ovat jääneet näkyville

[/quote]

en ees tienny että ne voi kokonaan hävitä...oma vatsa on kun petoeläimen raatelema...

Eivät vauriot tuossa mikään hoitovirhe olekaan vaan opiskelijan suorittama puolivillainen ompelu.

Ei voi tätä ketjua lukiessa tajuta millaista puoskarointia suomessa synnyttäminen on, kyllä kätilöt saavat arvostelua ihan syystä :(

Ja vilpittömät myötätunnot kaikille teille, joille kävi huonosti, ei kenellekään naiselle pitäisi tuollaista tapahtua, ja jos käy, niin se pitäisi korjata viimeisen päälle julkisella puolella.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2011 klo 10:50"]

Seurauksena hyytymistekijähäiriö ja massiviinen 9l verenvuoto

 

9 LITRAA?! Oletko mammutti? Ihmisellä on keskimäärin koko kehossaan verta n. 5 litraa, joten toi sun 9 litraas taitaa olla "pientä" liioittelua. Taisi oikeasti olla 9 dl? Sekin on jo todella massiivinen verenvuoto.

Mietin samaa, mutta ajattelin sitten, että oliko menettänyt lisäksi annetun verenkin ja aina vaan annettu lisää verta? Veikkaisin itsekin, että d jäänyt l:n edestä pois.

Itse olen kerran kuullut (lääkiksessä), kun eräs synnytyslääkäri sanoi sinä päivänä jonkun synnyttäjän tarvinneen viisi kertaa oman verivolyyminsä edestä verta (eli jotain 20-25 litraa), kun vuotoa ei ilmeisesti saatu tyrehdytettyä. Jos muistan tuon luvun oikein, niin varmasti kyllä aika poikkeuksellista! Mutta voi hyvin olla 9 litraa (9dl taas kuulostaisi mun korviin aika vähältä tai ainakin suht normaalilta määrältä synnytyksessä). Sitä vaan pistetään tietysti nestettä ja verisoluja ym. vauhdilla korvaamaan vuodettua määrää.

Jep. Oma ensisynnytys on odotettavissa muutaman viikon päästä, joten en oikein tiedä mitä teen lukemassa tätä ketjua juuri nyt.

Kuinka moni revenneistä on pystynyt harrastaa anaaliseksiä, vaikka on revennyt sinne asti? Kuinka kauan meni että pystyi harrastamaan taas? Muuttuiko jokin tuossa repeämisen jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 08:36"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 02:54"]

Mulla tehtiin molemmille puolille episiotomia, mutta mitään muita vaurioita ei tutkittu, sillä kätilö vaihtui juuri kun piti alkaa tikkaamaan. Vauriot "korjasi" nuori opiskelija, jonka jäljiltä haavat aukesivat ensimmäisen ulostuskerran yhteydessä. Kuljin sitten noin vuoden verran pienen omenan kokoinen reikä alapäässä. Lopulta se umpeutui, mutta sisälle jäi kaviteetti, joka tulehtui 1.5 vuoden ajan. Istuin vain toisella kankulla noin 3 vuotta.

Itse pidän nyt mahdollisena, että lisäksi emättimen takaosa oli ainakin revennyt. Välilihaa ei käytännössä ole jäljellä lainkaan, vaan emättimen alareuna on suoraan kiinni peräaukossa. Mulla on ainakin rectoseele, todennäköisesti enteroseele ja mahdollisesti cystoseele. Vaurioni ovat sitä tyyppiä, ettei tavara tule kunnolla ulos, ja vuosien ponnistelun seurauksena mulla on nyt valtavat pukamat ja krooninen vakava anemia, jota on hoidettu jopa verensiirroilla.

Kaikkein kamalinta oli se, että luulin 15 vuoden ajan olevani ainoa maailmassa, jolle oli tullut tällaisia oireita synnytyksestä. Koska tietoa ei ollut, en osannut mennä lääkäriin, eikä tällaisia asioita tule muutenkaan kerrottua yleislääkärille.

Oman elämäni se yksi synnytys on siis aika pitkälle pilannut, lähinnä tuon anemian vuoksi, joka on vienyt voimat. Nyt kynnys lähteä korjausleikkauksiin on todella iso, sillä jo parin epäonnistuneen pukamahoidon jälkeen kivut olivat hirveät. Jos korjaus epäonnistuisi, en enää kestäisi sitä henkisesti.

[/quote]

Hakeudu ihmeessa jonkin pätevän plastiikkakirurgin hoitoon. Nuo kuvailemasi vauriot ovat tavallisia ja niitä on mahdollista hoitaa leikkauksella

[/quote]

Mun mielestä toi haiskahtaa jo hoitovirheeltä eikä tollaset ongelmat ole normaaleja eikä hyväksyttäviä. Sun pitää vaatia hoitoa. Vanhemmiten oireet vielä yleensä pahenee. 

[/quote]

Mikä tuossa on mielestäsi se hoitovirhe? Ihan luonnollisia alatiesynnytyksen aiheuttamia vaurioitahan nuo ovat. Kai se nyt on ihan selvää, että ihmislapsen pää on huomattavan suuri suhteessa synnytyskanavaan? Silloin välillä repeää pahastikin. Yksityisellä osataan kyllä korjata :)

[/quote]

Joo, haloo! Kyllä voi revetä mutta ne pitäs korjata saman tien ja kunnolla! Tommonen tunarointi voidaan katsoa hoitovirheeksi. 

En oikein kehtaisi edes kirjoittaa omaa juttua näiden kaikkien muiden jälkeen. Itsellä tehtiin vain eppari, mikä oli ok. Mutta toiseen suuntaan repesi häpyhuuli, mikä ei todellakaan pysynyt kasassa 1-2 tikillä. Klitoriksen kiihottaminen aika taito kun vieressä iso arpi, joka ei todellakaan kestä hankausta. 

Koen, että synnytys olisi voinut mennä paljon paremminkin. Ajattelisin, että epiduraali mun kohdalla oli suurin virhe. Se yhdistettynä sängyssä makaamiseen teki synnytyksestä tosi huonon kokemuksen. Olisi pitänyt ponnistaa ilman supistuksia. Se ei onnistunut laisinkaan, joten haettiin kätilö painamaan mahaan. Ainoa kipu minkä synnytyksestä muistan oli tuo kätilö murjomassa mahan päältä. 

Olen tosi pahoillani teidän kaikkien puolesta! Erityisesti niiden, joiden vammat johtuvat hoitovirheestä.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 08:36"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 02:54"]

Mulla tehtiin molemmille puolille episiotomia, mutta mitään muita vaurioita ei tutkittu, sillä kätilö vaihtui juuri kun piti alkaa tikkaamaan. Vauriot "korjasi" nuori opiskelija, jonka jäljiltä haavat aukesivat ensimmäisen ulostuskerran yhteydessä. Kuljin sitten noin vuoden verran pienen omenan kokoinen reikä alapäässä. Lopulta se umpeutui, mutta sisälle jäi kaviteetti, joka tulehtui 1.5 vuoden ajan. Istuin vain toisella kankulla noin 3 vuotta.

Itse pidän nyt mahdollisena, että lisäksi emättimen takaosa oli ainakin revennyt. Välilihaa ei käytännössä ole jäljellä lainkaan, vaan emättimen alareuna on suoraan kiinni peräaukossa. Mulla on ainakin rectoseele, todennäköisesti enteroseele ja mahdollisesti cystoseele. Vaurioni ovat sitä tyyppiä, ettei tavara tule kunnolla ulos, ja vuosien ponnistelun seurauksena mulla on nyt valtavat pukamat ja krooninen vakava anemia, jota on hoidettu jopa verensiirroilla.

Kaikkein kamalinta oli se, että luulin 15 vuoden ajan olevani ainoa maailmassa, jolle oli tullut tällaisia oireita synnytyksestä. Koska tietoa ei ollut, en osannut mennä lääkäriin, eikä tällaisia asioita tule muutenkaan kerrottua yleislääkärille.

Oman elämäni se yksi synnytys on siis aika pitkälle pilannut, lähinnä tuon anemian vuoksi, joka on vienyt voimat. Nyt kynnys lähteä korjausleikkauksiin on todella iso, sillä jo parin epäonnistuneen pukamahoidon jälkeen kivut olivat hirveät. Jos korjaus epäonnistuisi, en enää kestäisi sitä henkisesti.

[/quote]

Hakeudu ihmeessa jonkin pätevän plastiikkakirurgin hoitoon. Nuo kuvailemasi vauriot ovat tavallisia ja niitä on mahdollista hoitaa leikkauksella

[/quote]

Mun mielestä toi haiskahtaa jo hoitovirheeltä eikä tollaset ongelmat ole normaaleja eikä hyväksyttäviä. Sun pitää vaatia hoitoa. Vanhemmiten oireet vielä yleensä pahenee. 

[/quote]

Mikä tuossa on mielestäsi se hoitovirhe? Ihan luonnollisia alatiesynnytyksen aiheuttamia vaurioitahan nuo ovat. Kai se nyt on ihan selvää, että ihmislapsen pää on huomattavan suuri suhteessa synnytyskanavaan? Silloin välillä repeää pahastikin. Yksityisellä osataan kyllä korjata :)

[/quote]

Joo, haloo! Kyllä voi revetä mutta ne pitäs korjata saman tien ja kunnolla! Tommonen tunarointi voidaan katsoa hoitovirheeksi. 

[/quote]

Samaa mieltä ehdottomasti, ongelmana on se ettei ädit itse jaksa viedä tällaista hoitovirheasiaa eteenpäin synnytyksen jälkeen, vaan hiljaisesti nielevät kaiken kokemansa.

Väärin!

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 16:08"]

Kuinka moni revenneistä on pystynyt harrastaa anaaliseksiä, vaikka on revennyt sinne asti? Kuinka kauan meni että pystyi harrastamaan taas? Muuttuiko jokin tuossa repeämisen jälkeen?

[/quote]

Meni noin vuosi, liukkaria tarvii nykyään enemmän.

Ensisynnytys oli imukuppisynnytys. Alapäähän tuli kananmunaakin suurempi verenpurkauma ja sanoin sairaanhoitajalle, lähteekö tuo ikinä pois. Hän sanoi, että luonto hoitaa ja niinhän se hoitikin. Olin todella kiitollinen sille ihmiselle, joka keksi alapesusuihkun. Sen avulla vessareissut synnytyksen jälkeen olivat jotenkin kestettävissä.

Mutta miten entisaikojen naiset perimätiedon mukaan mukamas menivät heinäpellolle tai navettaan heti lapsen synnytettyään töitään jatkamaan? En usko tuota ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 16:08"]

Kuinka moni revenneistä on pystynyt harrastaa anaaliseksiä, vaikka on revennyt sinne asti? Kuinka kauan meni että pystyi harrastamaan taas? Muuttuiko jokin tuossa repeämisen jälkeen?

[/quote]

Meni noin vuosi, liukkaria tarvii nykyään enemmän.

[/quote]

Mulla on peräpää edelleen 2v.synnytyksen jälkeen kipeä ettei tulis mieleenkään kokeilla koskaan anaaliseksiä. Ei oltu siis kokeiltu ennen synnytystäkään mutta olisin halunnut pitää senkin mahdollisuuden olemassa, on aina kiinnostanut kokeilla mutta nyt taitaa jäädä haaveeksi. 

Ainakin yhdessä Kaari Utrion kirjassa henkilöhahmolle jää todella pahat repeämät eikä niille siihen aikaan tietenkään mitään voitu tehdä. Oli aika karua luettavaa, varsinkin kun mies käytti aviomiehen oikeuttaan milloin lystäsi.

[/quote]

Mietin samaa, mutta ajattelin sitten, että oliko menettänyt lisäksi annetun verenkin ja aina vaan annettu lisää verta? Veikkaisin itsekin, että d jäänyt l:n edestä pois.

[/quote]

Itse olen kerran kuullut (lääkiksessä), kun eräs synnytyslääkäri sanoi sinä päivänä jonkun synnyttäjän tarvinneen viisi kertaa oman verivolyyminsä edestä verta (eli jotain 20-25 litraa), kun vuotoa ei ilmeisesti saatu tyrehdytettyä. Jos muistan tuon luvun oikein, niin varmasti kyllä aika poikkeuksellista! Mutta voi hyvin olla 9 litraa (9dl taas kuulostaisi mun korviin aika vähältä tai ainakin suht normaalilta määrältä synnytyksessä). Sitä vaan pistetään tietysti nestettä ja verisoluja ym. vauhdilla korvaamaan vuodettua määrää.

Jep. Oma ensisynnytys on odotettavissa muutaman viikon päästä, joten en oikein tiedä mitä teen lukemassa tätä ketjua juuri nyt.

[/quote]

9dl synnytyksessä on paljon. Normi on 2-5dl. Mulla oli kerran 9dl vuoto ja hb tippu tosi alas ja jouduin makaamaan 3 vrk. Pesivät mut sängyssä ja en saanu mennä yksin vessaan. Muissa synnytyksissä n. 3-4 dl vuoto ja olen kävellyt omin jaloin salista osastolle..

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:10"]

Tämä ei kuulu tähän ketjuun, joten pahoittelen jo etukäteen, mutta käytin itse ennen synnytystä epi-no-venytyslaitetta ja vältin repeämät ja epparin, vaikka synnytin ensimmäistä kertaa.

Mullakaan ei tullut repeämiä tai tarvittu eppareita, vaikka en kyllä mitään venytyslaitteitakaan käyttänyt.

Sympatiat synnytyksessä kovia kokeneille! Nyt jopa uskalsin lukea tämän ketjun, kun omat lapset on jo tehty, enkä synnytä enää ikinä. Kaikki on synnytyksessä mahdollista valitettavasti, ja tieto lisää tuskaa, ja on parempikin ettei edes tiedä karuimpia kohtaloita ennen kuin synnytykset on jo ohi. Itse pelkäsin jo valmiiksi ennen synnytystä, ja jos olisin lukenut näitä juttuja ennen synnytystä niin pelot olisivat vain lisääntyneet. Suurimmalla osalla synnyttäjistä kuitenkin kaikki menee ihan ok, ja voi jopa olla niin ettei yhtään tikkiä tarvita kuten mäkään en tarvinnut ja kaksi alatiesynnytystä takana.

Kirjoitan tämän siksi, että joku joka pelkää repeämiä, saisi mahdollisesti avun pelkoonsa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2011 klo 10:25"]

Viikko meni ennenkuin pääsin vessaa pidemmälle kävellen ja kolmisen kuukautta että alapää tuntui suht normaalilta eikä muistanut koko asiaa aina liikkuessa. Paikat korjattiin nukutuksessa heti synnytyksen jälkeen ja vaikuttaa nyt 4kk jälkeen suht onnistuneelta. Uloste pysyy sisällä ja ilmakin nykyään vähän pinnistelemällä. Vessaan on kyllä päästävä nopeasti jos isompi hätä yllättää.
Seksikin onnistuu, vielä en tosin kovasti nauti asiasta, jotenkin jännittää koko homma kun arvet on aika herkät. Kuulemma 4. asteen repeämät voivat jättää pahempiakin oireita ja siksi koen itseni onnekkaaksi.
Niin ja synnytys oli normaali, ilman imukuppia ja vain vatsanpäältä työnnettiin, ponnistusaika 1h. Lapsen päänympärys 39cm.
ap

[/quote]

Vatsanpäältä ei saa työntää! Sama tehtiin mullekin ja 3-4 asteen repeämä, vain peräsuolen limakalvo jäi ehjäksi, muuten olisi ollut pakko laittaa avannepussi paranemisen ajaksi :-( Jouduin myös suoraan leikkaukseen synnytyksen jälkeen jossa korjattiin jäljet. Nykyään voin kyllä ihan ok, tuosta aikaa jo yli 13 vuotta. Seuraavat synnytykset ovat olleet sektioita ja ihan syystä!

Äitini aikoinaan pohti että pitääkö tuosta tehdä hoitovirhekantelu, itse kun en mitään tuolloin jaksanut. Kantelua ei tehty enkä enää myöhemmin ole todellakaan halunnut miettiä koko asiaa. Voisin jakaa papukaijamerkin ap:n kanssa :-(

voiei ap :( en uskalla hankkia lapsia (paitsi jos sijaissynnyttäjä) tai adoptio. Onnea ap että selvisit ja olet niin rohkea :)

Melkoista tuuripeliä tuntuu olevan. Mullakin nimittäin tuli eka käsi poskella päänympäryksellä 38cm, mutta siistillä epparilla selvittiin. Kuinkakohan paljon vaikutti kokenut kätilö? Oma kudostyyppi tietenkin myös vaikuttaa. Ilman raskausarpiakin selvisin, vaikka muksu oli hieman yli 4kg. Voimia teille kovia kokeneille!

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2011 klo 10:25"]

Viikko meni ennenkuin pääsin vessaa pidemmälle kävellen ja kolmisen kuukautta että alapää tuntui suht normaalilta eikä muistanut koko asiaa aina liikkuessa. Paikat korjattiin nukutuksessa heti synnytyksen jälkeen ja vaikuttaa nyt 4kk jälkeen suht onnistuneelta. Uloste pysyy sisällä ja ilmakin nykyään vähän pinnistelemällä. Vessaan on kyllä päästävä nopeasti jos isompi hätä yllättää.
Seksikin onnistuu, vielä en tosin kovasti nauti asiasta, jotenkin jännittää koko homma kun arvet on aika herkät. Kuulemma 4. asteen repeämät voivat jättää pahempiakin oireita ja siksi koen itseni onnekkaaksi.
Niin ja synnytys oli normaali, ilman imukuppia ja vain vatsanpäältä työnnettiin, ponnistusaika 1h. Lapsen päänympärys 39cm.
ap

[/quote]

Vatsanpäältä ei saa työntää! Sama tehtiin mullekin ja 3-4 asteen repeämä, vain peräsuolen limakalvo jäi ehjäksi, muuten olisi ollut pakko laittaa avannepussi paranemisen ajaksi :-( Jouduin myös suoraan leikkaukseen synnytyksen jälkeen jossa korjattiin jäljet. Nykyään voin kyllä ihan ok, tuosta aikaa jo yli 13 vuotta. Seuraavat synnytykset ovat olleet sektioita ja ihan syystä!

Äitini aikoinaan pohti että pitääkö tuosta tehdä hoitovirhekantelu, itse kun en mitään tuolloin jaksanut. Kantelua ei tehty enkä enää myöhemmin ole todellakaan halunnut miettiä koko asiaa. Voisin jakaa papukaijamerkin ap:n kanssa :-(

[/quote]

Anteeksi kun kysyn, mutta miksi ei saa? Onko imukuppi "hellävaraisempi" keino, jos lapsi pitää saada nopeasti ulos? En kysy pahalla vaan siksi, etten oikeasti tiedä. Itsellä meni synnytys hyvin, mutta yritettiin tunnin verran saada istukkaa ulos juuri mahaa runnomalla. Lopulta irrotettiin leikkaussalissa epiduraalipuudutuksessa.