Työpaikan vaihto kettumaisen pomon takia

Minun kohdallani oli kyse vähättelystä ja henkilökohtaisten asioitteni levittelystä koko työyhteisöön. Sain myös kuulla koko ajan moitteita + huutoa ja aloin lopulta epäillä omia kykyjäni. Lähdin työpaikalta lopulta oman mieheni "painostuksesta" sillä olin raskaana ja työstressin vuoksi minua uhkasi ennenaikainen synnytys. Mieheni oli erittäin huolissaan minun ja lapsen terveydestä.



Vanha esimies on mitä ilmeisimmin jatkanut entistä linjaansa, sillä juuri sain lehdestä lukea, että hän oli saanut käyttäytymisestään huomautuksen.

on ottanut minut silmätikukseen tämän kevään aikana. Antaa palautetta jota ei halua todistaa esimerkein ja muistuttaa koko ajan, että sinähän et täällä ole koko aikana viihtynyt jne. Kun hain toiselta osastolta paikkaa ei hän kuitenkaan minun antanut sinne siirtyä. Tämä siirtopyyntö kai yksi merkki, etten viihdy. Hän kuulemma on savustanut ulos jo yhden työntekijän, joka oli hiukan aktiivisempi sanomaan vastaan ja kyseenalaistamaan. Pitää ihmisistä jotka ovat hiljaa eivätkä aiheuta hänelle yhtään extratyötä. En tiedä mitä teen. Ainakaan erityistä suosittelijaa toiseen työhän hänestä on turha hakea.

Mun pomo on sellainen, että jos joskus jonkin virheen teet, hän ei unohda sitä koskaan. Ja hän on ihminen, jota on aivan äärimmäisen vaikea miellyttää, eli "virheitä" sattuu tuon tuosta.

Hän vaatii meiltä kahdelta alaiselta aivan järjettömiä (yleensä liittyy jotenkin työaikaan, joka oikeasti menee omalta ajalta), mutta itse hän toimii täysin päinvastoin. On jopa maininnut, että eihän hänen pitäisi tällaista esimerkkiä näyttää. Johtaa meitä tyyliin "älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon"...

On saanut mun itseluottamuksen poljettua jalkoihinsa ja epäilen omia kykyjäni.

Harmi vaan, kun täällä on niin hankala saada uutta työpaikkaa. Kolme vuotta olen täällä nyt kärvistellyt ja parhaillaan terapian avulla yritän kohottaa jo aikaisemminkin huonona ollutta itseluottamusta.

Epäselvät ohjeistukset, ei koskaan aikaa käydä läpi suunnitelmia, ei informoinut mistään mun työstä koskevasta, sitten yhtäkkiä tuli noottia "oletko jo tehnyt tämän ja missä se viipyy".



Budjettia en saanut, vaikka aktiviteettejä ja materiaaleja piti järjestää, sitten parin päivän varoitusajalla yhtäkkiä piti polkaista näyttelyosasto pystyyn jonnekin messuille.



Kun tein jotain hyvin, se jätettiin huomaamatta, virhesitä kyllä huomauteltiin.



Lisäksi pomolla ja yhdellä alaisella oli jotain sutinoita joista kaikki vaikeni (molemmat varattuja). Se että kaikki tiesivät mutta siitä ei voinut puhua, oli oikea virtahepo työpaikalla.



Minä kympin tyttö, tohtori, uskoin ihan oikeasti etten osaa MITÄÄN. Kun hain uutta työpaikkaa, olin aidosti TODELLA hämmästynyt, kun kutsuttiin haastatteluun. Piti ihan muistutella itseään, että AIKAISEMMAN käsitykseni mukaan olen ollut yleensä aika hyvä siinä mihin ryhdyn.



Suosittelen kaikille vastaavassa tilanteessa oleville lähtöä ja pikaisesti. Jos ei muuten, niin sairasloman kautta. Mikään, toistan, MIKÄÄN, ei ole tärkeämpää kuin oma henkinen terveys.

Esimies työpaikkakiusaajana, kukaan ei kuuntele, apua ei tunnu saavan kuin työterveyshuollon kautta. Uskomatonta, mutta totta, että tällaista tänä päivänä sallitaan. Syinä ilmeisesti liian pätevät alaiset, nuoria ja kaiken päälle vielä tekevät lapsia ja aiheuttavat yritykselle kuluja. Mitä vielä voisi tehdä väärin... savustusta harrastetaan siihen malliin, että eipä oma pää kestä kohta kuin pois lähtemällä. Onhan elämässä paljon muutakin kuin työ...

jatkuva päänsärky ja oksentelu, kun ajattelinkin töihin lähtöä.



kiusaamisen taustalla oli ihmissuhteet. erottuani exästä, hänen suklaisensa, joka oli töissä kanssani samassa firmassa, laittoi liikkeelle perättömiä juttuja ja savustaminen alkoi. ex-sukulaiseni ystävä tuli lähemmäksi esimiehekseni ja sain pari varoitusta ilman syytä. luottamusmies kuului tähän heidän porukkaansa.



eron jälkeen olin aloittanut osa-aikaisena toisessakin työpaikassa ihan taloudellisesti pärjätäkseni lasten kanssa ja löytänyt uuden miehen (mikä sekin oli osasyynä kiusaamiseen työpaikalla. olisi pitänyt jäädä hakkaavan, pettävän ja alkoholisoituneen miehen elättäjäksi, jolloin tällä sukulaispomollakin olisi ollut "valtaa" meidän kotiasioihin.) mies sanoi, että lopeta päätyö ja hän ottaa taloudellisen päävastuun perheestämme.



irtisanoin itseni, jatkoin osa-aikatyötäni ja se oli elämäni paras päätös. ja edelleen olen saman miehen kanssa yhdessä onnellisesti :)

Mulla ei ollut pomoni kanssa koskaan mitään riitaa, päinvastoin kahvipöydässä tulimme aina hyvin juttuun. Mutta esimiehenä pomoni oli täysin osaamaton. Paineet oli ihan hirveet ja pomo ei korviaan lotkauttanut, jos sille sanoi että en pysty tähän kaikkeen. Pomo vaan vertasi 30 vuotta talossa olleisiin ja sanoi, että pystyyhän noikin. Itse olin tehnyt työtä vuoden. Pomoni esimies joskus sanoi mulle, että pitää olla itelleen armollinen kun kuuli työmääräni. Oma pomoni oli sanonut hänelle, että minä itse haukkaan liian isoa palaa.



Tää riitti mulle. Irtisanouduin ja kerroin henkilöstöpuolelle kaiken kaikesta viimeisenä työpäivänä. Kuulin, että mun työtaakkaa oli ihmetelty ja pomoni oli tosiaan vain syyttänyt mua itseäni. Ja samaan aikaan kaatoi lisää hommia mulle ja painosti kun ei tullut riittävästi tulosta. Samaan aikaan meidän yksikkö oli koko firman tehokkain ja tulosluvuissa kärjessä. Ihan pimeetä koko homma, kun jälkeen päin aattelee.



Onneksi lähdin. En muuten ollut ainoo joka lähti.

Olin muuten töissä ison suomalaisen "valmistajan" myyntiosastolla. Työpaikka on tosi haluttua kamaa, mutta totuus on kuitenkin, että työpaikka on kamalin missä oon ikinä ollut.

Tykkäsin työstä ja työkavereista mutta pomon jatkuva vittuilu ja välinpitämättömyys työpaikka kiusaamiseen saivat minut irtisanoutumaan.

Yksi ihminen pilasi koko työyhteisön kiusaamalla ja pomo ei puuttunut tähän mitenkään vaikka siitä oli jo useampi valittanut ja voi huonosti.

Itse pomo oli kanssa oikea kiusankappale jatkuvalla vittuilulla ja piikittelyllä. Kerrankin hän odotti minua työpaikalla PIMEÄSSÄ kun menin töihin ensimmäisenä, istui toimistossa eikä sanonut mitään kun laitoin valot päälle ja kiljaisin. Aiheena oli sillä kertaa väärin anottu kesäloma. Kuulin jatkuvasti miten huono äiti olen kun jouduin olemaan poissa lapsen sairauden takia (sairaalakäyntejä yms.) tai miten huonosti organisoin elämäni yksinhuoltajana kun en saa järjestettyä sairaalan poliklinikalle lapselle aikaa kello 16.00 jälkeen :D

Nyt nämä naurattaa mutta ei sillon.

Irtisanoin itseni ja pääsin heti uuteen työpaikkaan. Senkin jälkeen työ pomo kehtasi soittaa ainakin 6 kertaa kun tarvitsi sijaista.

Minun jälkeeni on viisi ihmistä irtisanonut itsensä ja 2 ottaneet virkavapaata.



Itse olen tosi tyytyväinen nyt :)

Tykkäsin työstä ja työkavereista mutta pomon jatkuva vittuilu ja välinpitämättömyys työpaikka kiusaamiseen saivat minut irtisanoutumaan. Yksi ihminen pilasi koko työyhteisön kiusaamalla ja pomo ei puuttunut tähän mitenkään vaikka siitä oli jo useampi valittanut ja voi huonosti. Itse pomo oli kanssa oikea kiusankappale jatkuvalla vittuilulla ja piikittelyllä. Kerrankin hän odotti minua työpaikalla PIMEÄSSÄ kun menin töihin ensimmäisenä, istui toimistossa eikä sanonut mitään kun laitoin valot päälle ja kiljaisin. Aiheena oli sillä kertaa väärin anottu kesäloma. Kuulin jatkuvasti miten huono äiti olen kun jouduin olemaan poissa lapsen sairauden takia (sairaalakäyntejä yms.) tai miten huonosti organisoin elämäni yksinhuoltajana kun en saa järjestettyä sairaalan poliklinikalle lapselle aikaa kello 16.00 jälkeen :D Nyt nämä naurattaa mutta ei sillon. Irtisanoin itseni ja pääsin heti uuteen työpaikkaan. Senkin jälkeen työ pomo kehtasi soittaa ainakin 6 kertaa kun tarvitsi sijaista. Minun jälkeeni on viisi ihmistä irtisanonut itsensä ja 2 ottaneet virkavapaata. Itse olen tosi tyytyväinen nyt :)

Korjaan: miten huono työtekijä olin kun jatkuvasti ylikorostin kuulemma ÄITIYTTÄNI sairaan lapsen kautta - näinhän sen sanoi.

Itse olen ollut sosiaalialalla karmeissa työpaikoissa. Aika yleistä on, että roolit menevät täysin sekaisin eikä kukaan ota mitään vastuuta. Kehitysvammalaitoksessa työpaikkapahoinpitelyihin ei puututtu, esimies jopa kehtasi väittää että työtapaturmavakuutus ei koske minua, koska olen koeajalla. !!! Asioiden levittely ja kiusaaminen siinä muodossa, että ei saa apua, on todella yleistä. Aion vaihtaa alaa.

Lähdin - tosin määräaikaista työsuhdettani ei jatkettu, mutta en olisi missään tapauksessa jäänyt. Ilkeä pomo ja pirullinen pikkupomo olivat vittuilleet minulle jo kauan, ja levittivät sairaita juoruja minusta selän takana työyhteisöön, kunnes saivat suuren osan kääntymään minua vastaan. En koskaan itse puuttunut asiaan sanallakaan, koska tiesin, ettei minun sanani siinä paljon painaisi. Kääntäisivät sen vain minua vastaan. Pomot kyttäsivät ja odottivat murtumispistettäni, mutta sitä ei tullut. :) 

Olen vieläkin ylpeä itsestäni kun siitä helvetistä pää pystyssä selvisin. Sen jälkeen on vähän kaikki ollut lastenleikkiä. Luottamus työyhteisöihin ja pomoihin on tosin korjaamattomasti vaurioitunut. 

Voin mainita nimeltä noin 35 sellaista työntekijää eräästä työpaikasta, itse kuulun joukkoon. Ja olen maininnutkin työsuojeluviranomaisille toimittamassani kirjeessä. Ihan kaikki eivät kai lähteneet vapaaehtoisesti, mutta ovat epäilemättä iloisia päästyään eroon siitä pomosta. Tällä hetkellä hänen alaisenaan on vain yksi oma lähisukulainen ja muuan "elinkautinen", josta ei ole päässyt eroon vaikka on useamman kerran yrittänyt.