Teinien äidit: Miten tyttärienne yläkoulu on sujunut?

tyttärellä kasilla, minkä tupas (ei suomessa)

se jälkeen on mennyt paremmin, vaikkakin tuplausvuosi oli ihan turha, tulokset eivät todellakaan olleet paljon parempia.

nuoremmalla tyttärellä on koulu mennyt aina paremmin, nyt on alkanut käydä ulkona yms, mikä ei onneks vielä näy koulutyössä

teinipoika on aina hoitanut hommansa hyvin

ja viime vuosi meni vielä hyvin, kahdeksannen syksyllä alkoi tulla pieniä hankaluuksia ja nyt keväällä tyttö kapinoi kunnolla, on mm. lintsannut koulusta muutaman tunnin. Myös osa numeroista on laskenut, osa on vielä kiitettäviä, mutta saapa nähdä kuinka kauan.



Eli meidän kohdalla pitää kyllä paikkansa, että kasiluokka on pahin. Toivon, että ysillä tulee jo järkeä päähän, harmittaa niin tämä tilanne nyt. Vaikka tyttö ei vielä hirveän paha ole, tottelee esim. kotiintuloaikoja ja kärsii kiltisi rangaistukset lintsaamisista...

koko yläkoulun ajan. Tytön kavereilla oli olat nousunsa ja laskunsa, meillä mentiin eteenpäin kuin juna. Onneksi, sillä niin aukesi paikka toivottuun lukioon. Kasiluokka ei ollut sen hankalampi kuin muutkaan. Meillä tosin lapset eivät joudu tekemään kotitöitä, koska lähtevät kouluun 6.45 ja palaavat noin 17.45.

ja viime vuosi meni vielä hyvin, kahdeksannen syksyllä alkoi tulla pieniä hankaluuksia ja nyt keväällä tyttö kapinoi kunnolla, on mm. lintsannut koulusta muutaman tunnin. Myös osa numeroista on laskenut, osa on vielä kiitettäviä, mutta saapa nähdä kuinka kauan. Eli meidän kohdalla pitää kyllä paikkansa, että kasiluokka on pahin. Toivon, että ysillä tulee jo järkeä päähän, harmittaa niin tämä tilanne nyt. Vaikka tyttö ei vielä hirveän paha ole, tottelee esim. kotiintuloaikoja ja kärsii kiltisi rangaistukset lintsaamisista...

Toistaiseksi on vielä kiltti (kapinointi on ilmennyt äidille raivoamisena, kiroiluna ja kotitöistä marinana; joka siis nyt on ihme kyllä laantunut - liekö tyyntä myrskyn edellä?), noudattaa kotiintuloaikoja, soittaa ja kysyy aina menoihinsa luvan, hoitaa kouluasiat. Mutta varmasti edessä on vielä monenmoista...

t.ap

Koulussa jälki-istuntoja tupakoinnista, koulualueelta luvatta poistumisesta yms., numerot tippui, koulunkäynti ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Kotona kapinointia vähän asiaan kuin asiaan,pahin kun karkasi ryyppäämään sillä aikaa kun olin saunassa (salapoliisin työtä kyllä tein ja hain pois...). Jonkinlainen keskusteluyhteys onneksi koko ajan säilyi ja lopulta tyttö suostui käymään koulukuraattorinkin luona juttelemassa (taustalla vanhempien ero ja pahaa oloa liittyen etävanhempaan).

Ajattelin kyllä ettei ei tule mitään, ei mitkään konstit ja puheet auttaneet.

MUTTA nyt ysiluokalla tytär on kuin toinen ihminen, niin vastuuntuntoinen kuin olla voi, ei enää tupakoi, pitää minkä sovittu, koulusta on tullut erittäin positiivista palautetta miten muuttunut parempaan viime vuodesta ja näkyyhän se numeroissakin.

Aika tasaista on meillä ollut. Ajoittain kausia, jolloin on ollut myöhästelyjä.

Läksyt tekee jo välitunneilla, koulun hoitaa itsenäisesti muutenkin. Ei "luuhaa kylillä" päämäärättömästi, kavereiden kanssa viettävät aikaa yleensä jonkun kotona. Samanhenkisiä kavereita, jolla ei kellään hinkua bilettämiseen eikä sen lieveilmiöihin, siis tupakointi, alkoholinkäyttö jne.

Käyttäytyy kauniisti, tekee monia kotitöitä jopa oma-aloitteisesti esim. ruoanlaitto mutta venyttää oman huoneensa siivousta. Meillä ei tosin jatkuvasti puututa eikä nalkuteta, siivoa aika ripeästi sitten, kun kaverit on tulossa kylään. Eli en näe ongelmaa.



Meillä on vietetty paljon aikaa perheen kesken yhdessä tehden, puhutaan paljon, ovet on auki kavereillekin. Olemme varmaan tiukkapipoja monien muiden mielestä mutta aika jämptit rajat on lapsilla pidetty siitä huolimatta. Kaikkea ( aineellista tai elämyksellistä) ei tarvitse lapsena ehtiä eikä saada.

Nyt tyttö menee lukioon.

Meillä tytöllä kasiluokka ei ollut hankalin, mutta kasin syksyllä ns.kaikki alkoi.



Tyttö ollut aina vilkas ja eloisa, mutta silti koulussa tunnollinen kiitettävän oppilas.

Kasin syksyllä maistoi ekan kerran tupakkaa, josta meille vanhemmille heti samana päivänä kertoikin.

Jotenkin tuo oli ensimmäinen askel kaikkeen muuhunkin, ja kohta tuli ensimmäinen poikaystävä joka paljastui "pahikseksi". Kasilla tytär alkoi lintsata poikaystävänsä mukana vaikka eri kouluissa olivatkin, mutta arvosanat pysyivät vielä samoina kuin aiemminkin. Myös ensimmäiset alkoholikokeilut ja humala olivat kasin kevättalvella, poikaystävän mukana tottakai..



Kasin ja ysin välisenä kesänä alkoi tupakoimaan ja tämän meille myönsikin. Ysillä lintsaaminen räjähti käsistä ja koulu meni aivan penkin alle. Puutuimme koulun kanssa asioihin ja tyttö kävi ammattiauttajallakin useaan otteeseen. Ei auttanut. Karkasi pariin otteeseen kotoakin ja tuli kerran humalassa kotiin.



Tytön päästötodistuksen keskiarvo oli 6.8 ja kasilla se oli vielä 8.9 eli todella järkyttävä lasku. Käytännössä tytär ei tehnyt ysillä mitään.

Ysin jälkeinen kesä oli silti ehkä pahin.



Nyt tyttö on 19v ja tämän kevään abi, lukio mennyt erinomaisesti ja pääsi taas entiselle kiitettävälle tasolle koulunkäynnissä, suunnittelee motivoituneena tulevaisuutta ja jatko-opintoja.



Tsemppiä ap, luultavasti tyttärestäsi tulee fiksu murkku joka ei ihmeemmin kapinoi, mutta jos kapinoikin niin muista, että se loppuu aikanaan!

Jos lapsella on ns.fiksu pohja niin kaikesta selviää.

Tytär oli ala-asteella sellainen "kasin oppilas" aineessa kuin aineessa. Ei mitenkään loistanut, mutta kaikki sujui ihan ok.

Yläasteella sitten yhtäkkiä koenumerot alkoivat parantua, ysiä huonompaa ei tullut mistään. Päästötodistuksessa numerot joko 9 tai 10. Lukiossa alkuun sama tahti, mutta sitten matemaattiset aineet alkoivat vaikeutua niin paljon että myös niitä seiskoja tuli.

Käytöksen kanssa ei ole ollut missään vaiheessa mitään ongelmaa. Tytär on saanut aika vapaasti kulkea, sovituista asioista ja ajoista on aina pidetty kiinni ja rahan käyttö on ollut hyvin hallinnassa.

Nyt hän on tämän kevään abi ja suunnittelee muuttoa pois kotoa, pääsee sitten opiskelemaan tai ei. Ja oikeastaan vasta tässä vaiheessa hieman pelottaa!

Ja niinhän se näyttää olevan, että hajontaa on valtavasti. Osa nuorista käy läpi rajun murkkuiän kapinointeineen, osa ei. Niin moni asia vaikuttaa. Pikkulapsiajan ja pikkukoululaisajan kasvatus ja kodin pelisäännöt ovat varmaan aika merkittävässä roolissa, samoin keskusteluyhteys nuoren kanssa. Mutta valitettavasti taitaa sellaisillakin asioilla olla iso rooli, joihin ei vanhempana juuri pysty vaikuttamaan, kuten kaveripiiri, koulu ym. Onneksi omalla kohdalla näyttää nyt siltä, että lapsellani on fiksu kaveripiiri, vieläpä aivan eskarista asti tuttuja tyttöjä tästä omalta lähialueelta. Ja onneksi sitä ei tiedä mitä kaikkea on vielä edessä!!! =)



t. ap

kaikki samoista vanhemmista samassa kodissa kasvaneita ja ihan erilaisia.

ei se kasvatuskaan tai kasvattamatta jättäminen mitään takaa.

teini on jo aika itsenäinen yksikkö.

onneks suurin osa viisastuu matkan varrella. ihmettelen suuresti nuoria, jotka jo 16 v yläkoulun jälkeen tietävät, mitä haluavat elämällään tehdä.

meillä vielä abikin kiemurtelee, että mihin sitä hakis opiskelemaan ja mitä.