Mitä ihmiselle tapahtuu, kun jaksaminen loppuu?

Ota suosiolla saikkua ja terapiakin tekis terää.

et hae apua jo nyt??

Tiedostat, ettet enää pitkään jaksa!! Mietit mitä teet kun et jaksa.. jne..

Hae siis apua nyt äläkä odota mitä tapahtuu kun et jaksa.

ja huomaat, ettet enää jaksa avata silmiä aamulla, vaikka oletkin hereillä. Et jaksa laittaa lapsille ruokaa, et välitä enää mistään, mikään ei edes itketä. Tuijotat korkeintaan seinää ja tunnit vain kuluvat.



JOssakin vaiheessa joku huolestuu lapsista ja järjestää kotiin lastensuojeluviranomaisen.



Saatat myös itse pinnistellä puhelimen ääreen ja soittaa terveyskeskukseen, että enää pärjää. Saat tehdä masennustestin, käteesi lääkekuurin ja ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle.

Ainakin mitä noita netin masennustestejä olen tehnyt, niin en ole masentunut. Ei vaan enää henkinen jousto anna periksi enää montaa kertaa.



Sairaslomalla tässä on oltu käytännössä koko vuosi, mutta eipä se paljoa tuota päätä auta. On vaan aikaa miettiä juttuja lisää ja väännettyä ongelmat pään sisällä paljon pahemmiksi kuin ne oikeasti ovat.



Jännä, miten pienetkin vastoinkäymiset katkaisevat kamelin selän, kun niitä riittävästi tulee vastaan...



ap

kerroit olevasi sairauslomalla, mutta oletko saanut terapiaa/keskustelumahdollisuutta missään?



Masennus on käsitteenä eri asia kuin toinen toistaan seuraavat elämäntilanteet, joissa voimavarat loppuvat. Tila on kuitenkin siinä mielessä sama, että molempiin pitää puuttua ja hoitaa sitä.



Ihan tämmöiseksi ensiapu"laastariksi" suosittelisin, ennen kuin saat hankittua keskusteluapua (jos sinulla ei ole sitä)

että

1. Hyväksyt sen, että vastoinkäymiset ovat syöneet sinua ja vieneet voimasi. Eli älä ahdista itseäsi enää sillä. Kuten sanoit, kamelin selkä katkeaa keneltä tahansa jos omaan kestokykyyn suhteutettuna tulee liikaa ennen kuin on entisistä ehtinyt toipua.

2. Etsi kaikki mahdollisuudet, joissa voit edes hetkellisesti hyvin/paremmin. Lenkkeilyn ja ulkoilun on todettu nostavan serotoniinitasoja, joka taas, vaikka sinulla ei olisikaan kliinistä depressiota, antaa elämänvoimaa

3. Muista vanha tyyneysrukous jossa pyydetään voimaa muuttaa niitä asioita joita voi, ja hyväksyä ne joita ei voi, ja viisautta erottaa miten nämä eroavat toisistaan. Eli jos vastoinkäymisesi ovat olleet sellaisia, joille et voi mitään, keskity siihen mihin voit vaikuttaa.



Siunausta ja voimia!



diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

t. ohis, ei ap :)

Tuossa on tosiaankin hyvä ajattelumalli ja ohje asioiden tärkeysjärjestykseen laittamiseksi :)



Tosiaan valtaosa vastoinkäymisistä koskettaa omaa terveyttä ja pitkäaikaisen sairauden hoitoa. Ja tämän sairauden takia olen ollut työkyvytön. Tuntuu, että tässä kohti olisi oman pään kannalta parempi päästä takaisin töihin, jolloin voisi ajatella niitä työasioita edes sen 8 tuntia päivässä. Silloin olisi helpompi saada suhteutettua nuo omat ongelmat.



"Ammattimaista" keskusteluapua ei ole saatavilla, mutta onneksi ympäriltä löytyy ystävistä muodostuva tukiverkko, jonka kanssa pystyy asioista keskustelmaan. Se on auttanut jaksamaan tähän pisteeseen ja varmasti heidän avullaan selvitään jatkostakin. Tai ainakin sieltä löytyy se, joka kiikuttaa hoitoon...



Pahinta tässä kuviossa on, tietojen odottaminen. Järki sanoo, ettei kaikkia tutkimuksia voida tehdä nyt heti tai ainakaan niistä ei saa tuloksia siltä istumalta. Ja odotusaikana tunne kerkeää keksimään tuhannen juttua, mitä tämäkin nyt tarkoittaa - ja pitkien päivien viettäminen kotona ja oireiden googlettaminen ei taatusti paranna tilannetta yhtään.



Mutta pieninä paloina se norsukin syödään, nyt on taas hieman paremmat fiilikset kuin aamupäivällä - seuraavaa notkelmaa odotellessa. Onneksi on hyviäkin hetkiä :)



Ap