Onko täällä sinisilmäisiä ihmisiä, jotka ovat aina mieltä "minun mieheni ei pettäisi"
Olen aika varma että kaverini mies pettää häntä.
Ovat olleet yhdessä yli kymmenen vuotta ja heillä on lapsi.
Kuulin tällaisia asioita 5 vuotta sitten yhteiseltä hyvältä ystävältämme joka kielsi asian kertomista kaverillemme.
Kyselin syytä ja sain vastaukseksi kuinka hän oli yrittänyt kertoa asiasta mutta kaveri oli suuttunut hänelle moisen potaskan jauhantaa.
Kaverini vähän aikaa sitten sanoi minulle puhelimessa miten on toiselta hyvältä ystävältään kuullut miten miehensä muka pettää häntä.
Minulle sanoi ettei hänen mieheni pettäisi häntä ikinä! Kuinka oli mieheltä jopa kysynyt asiaa ja mies sanoi ettei petä...hmm..
Kuinka moni pettäjä myöntäisikään asiaa?
Mietin vaan kun todella moni yhteinen ystävämme "tietää" asiasta..minkä tähden hyvät ystävät jauhaisi "kakkaa" tuollaisista asioista?
Olen yrittänyt ystävälle vaivihkaa vihjata, että ottaisi asiasta selvää kuka aloittanut tällaisen asian puhumisen ja miksi, mutta torjuu jyrkästi asian, koska hänen miehensä ei häntä ikimaailmassa pettäisi ikinä.
Kommentit (39)
kun toinen ei halua uskoa, niin turhaa on päätään seinään toisten puolesta hakata.
Ja minä kuuluin joukkoon, että mieheni ei ikinä pettäisi.
Mutta mä olen sinisilmäinen tässä asiassa. En ikuna usko, että avomieheni pettäisi. Ei vain sovi hänen luonteelleen. Ja jos nyt sattuisi sitten niin, että näin väärin luulen ihmisen tuntevani niin se olisi sitten yksiselitteinen ero. Pettäminen on rumaa enkä siedä alkuunkaan.
Jos ei ole samalla lyödä todistusaineistoa tiskiin. Ilman todisteita sitä tuo mahd. petetty nainen jää jumiin siihen tilaan ettei tiedä ketä uskoa, ystävää vai miestä. Ystävyys ei välttämättä kestä tuossa vertailussa.
MÄ en jaksanut lukea sun viestistä kuin otsikon Mutta mä olen sinisilmäinen tässä asiassa. En ikuna usko, että avomieheni pettäisi. Ei vain sovi hänen luonteelleen. Ja jos nyt sattuisi sitten niin, että näin väärin luulen ihmisen tuntevani niin se olisi sitten yksiselitteinen ero. Pettäminen on rumaa enkä siedä alkuunkaan.
Tosin en tiedä, olisinko niin jyrkkä, että ero tuli kerrasta. Kai kuitenkin voi sanoa, että tunnen kumppanini paremmin kuin ap tai kuka tahansa av-mamma.
Minä ajattelen niin, että oma mies ei voisi pettää.
Hankala kait se olisi olla jos miettisi, että pettää se kuitenkin heti tilaisuuden tullessa.
..ja toisaalta.. vaikka mies joskus pettäisikin, en minä sitä haluaisi tietää.
ei mulla ole mitään syytä ajatella tai odottaa, että pettäisi. Meillä on hyvä ja aktiivinen seksielämä sekä muutoinkin hyvä parisuhde. Eikä vain omasta mielestäni, mieheni on jotenkin ihan haltioissaan minusta. Joskus tuntuu että hieman katteettomasti, mutta... :p
En silti vannoisi valaa sen puolesta, ettei hän ikinä kuunaan koskaan pettäisi minua. Minulle kuitenkin riittää, että luotan häneen kunnes toisin todistetaan. Hänellä on vapautensa mennä menojaan kuten haluaa, ehkä se ja minun luottamukseni riittää hänelle, että hän haluaa ollakin juuri sen arvoinen. Vrt. jos epäilisin häntä jatkuvasti, ehkä sitten voisi tulla tunne, että väliäkö sillä sitten mitä tekee, jos epäillään kuitenkin.
Eli en sinisilmäisesti, mutta erittäin toiveikkaana sen suhteen kuitenkin. :)
N34
uskoa omasta miehestään mitään sellaista? Helpompi vain uskotella että oma ei petä..
Tosin ikuinen epäileminenkään ei ole hyvä juttu.
Ja niinkuin muutama jo sanoikin..ketä nainen uskookaan, itse tiedän esim. yhden pettäjän ja vaimo ei ikinä uskoisi että miehensä pettää..
Ovathan he vasta puoli vuotta olleet naimisissa jne..Joten tuskin uskoisi jos kertoisin
miten ap:n oma mies? onko uskollinen?
sinisilmäisesti luottaa. Itse epäilen pettämistä ja se vasta raskasta on, kun ei ole niitä todisteita, eikä toinen tunnusta. Pelkkien epäilyjen perusteella en voi erota, koska lapsiakin on.
eläköön vaalenapunaisessa pumpulissaan.
Tuollainen nainen ei usko vaikka löytäisi ukkonsa jonkun päällä, mieshän sanoisi sisällä ei kyllä ollut.
sinisilmäisesti luottaa. Itse epäilen pettämistä ja se vasta raskasta on, kun ei ole niitä todisteita, eikä toinen tunnusta. Pelkkien epäilyjen perusteella en voi erota, koska lapsiakin on.
ja yleensä ne joilla on itsellään pettämistaipumus, epäilevät myös muita samasta asiasta..
Jo aikoinaan 9 vuotta sitten kun aloitimme seurustelun, tein varsin selväksi sen, että mun kanssa se on kerrasta poikki. En siedä pettämistä ollenkaan. Kuten sanottu. En kyttää mieheni menoja, enkä rajoita. Se tietää itse sen että lusikat on jaossa välittömästi jos narahtaa.
Sinisilmäinen ja haluan uskoa ja luottaa mieheeni ja meidän rakkauteen. ihan ketä tahansa en uskoisi jos tulisivat kertomaan että mies pettäis, mutta varmasti jos se olis hyvä ystävä, niin ottaisin asian tosissaan, ainakin alkaisin vaivihkaa seurailla miehen touhuja...
Pitää olla todisteita ennenkuin tuollaista väittää
miten ap:n oma mies? onko uskollinen?
Siksi en sanokaan mitään kaverilleni.. Asiahan ei minulle kuulu pätkääkään, mutta sapettaa!
Tämän kaverini mies tekee töitä eripaikkakunnalla ja näin ollen on viikkoja pois kotoa myös.
En ole kaverilleni mitään sanonutkaan, mutta tiedän kun seuraavan kerran nähdään niin en voi miestä katsoa silmiin. Jotenkin itseä raivostuttaa kuulla tuollaista.
Sanon suoraan etten itse ole sinisilmäinen hölmö. Olen joskus nuoruudessani ollut.
Uskoisin mieheni olevan uskollinen ellei sitten työpaikalla satu pettämään. Olen sitä mieltä että jos ei minun tavara riitä miehelleni niin lähteköön kävelemään. Sata prosenttisen varma en voi olla asiasta, mutta minulla on aina ollut mieheäni kohtaan hyvä luottamus. Jos hän pettää niin se on sitten voi voi ja hei hei. Mitäpä tuohon muuta sanomaan.
AP
että minun mieheni ei pettäisi mua. Jos se tekee musta sinisilmäisen, niin sitten olen. Tilaisuuksia hänellä varmasti on ollut, mutta en usko että on pettänyt tai ihan helpolla pettäisi.
jospa se on ystäväsi tapa "suojella" itseään kieltämällä kaiken.
jooh,minen sinisilmänen ole,ja tiedän olevani korvattavissa,mutta eiköhän tuo ukkoni ole ollut uskollinen.
Taisin olla pitkälti itsekin sellainen, kunnes mieheni tunnusti yhden yön jutun itse (kännipano risteilyllä). Ei siihen meidän suhteemme kaatunut vaikka tietty itseluottamuksen menetys ja luottmuksen puute minua edelleen ajoittain vaivaavat. Olen myös huomannut oelvani mustasukkainen pienistäkin jutuista, mitä en aiemmin ollut. Mutta tuohon syihin ja seurauksiin, myös meillä on ollut pitkä, hyvä ja läheinen suhde, loistava seksielämä ja valtavasti hyvänä pitoa. Ei osannut mies sanoa miksi noin teki silti, alusta asti sanoi ettei "syy" ollut minussa tai meissä vaan hänessä. Valitettavasti se hyväkään suhde ja seksielämä ei takaa etteikö toinen menisi kokeilemaan onko ruoho vihreämpää aidan takana :(
huhupuheiden ja luulojen lisäksi?
Meillä keskitytään nyt uskottelemaan muille ihmisille, että vaikeudet ovat kasvattaneet meitä ja "olemme onnellisempia kuin koskaan" - tottahan tuo ei tietenkään ole. Olemme yhdessä toistaiseksi pienten lasten takia siksi, että erehdyimme molemmat yksinjäämisen pelossa tekemään lapsia aivan väärän ihmisen kanssa. Olimme toisillemme tosi sopivia "paperilla" ja muusta meillä ei välitettykään. Eikä oikeastaan välitetä nytkään.
En minä osaa elää tätä elämää, ja olen kauan sitten jo lakannut yrittämästä. Osaan vain esittää, ja panostankin täysillä siihen.
TYHMIÄ näissä asioissa lähes järjestäen. Johan se näkyi siinä eilisessä "rakkaani ex varoitti minua miehestä"-ketjusta.
Naisilla on tosi kummat kuvitelmat sen suhteen, että juuri HE ovat niin ihania, että miehet eivät pettäisi, löisi tms. varsinkin jos edellisessä suhteessa näin ovat tehneet. Ei, MINÄ olen niin hieno ja MINUN rakkauteni on niin upeaa...