Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä kiire on antaa 1-veelle kakkua ym. herkkuja? Ei tajua!
Kommentit (27)
tarvitse varta vasten mitään karkkipäivää noin pienelle olla, mutta onko se nyt niin paha jos vaikka omilla synttäreillään saa maistaa vähän täytekakkua? Tai ravintolassa saa maistaa jälkkäriä? Minusta ei. Mun mielestä sen sijaan kaikenlainen fanaattisuus on huono asia. Siis jos ei halua antaa lainkaan makeita herkkuja lapselleen niin se on ihan ok, mutta jos saa hirveän raivarin siitä että esim. isovanhemmat on antaneet lapsen maistaa keksiä niin se on jo liioittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 1 v kyllä oikein tarkistaa, että onko hänen saamansa keksi sama, kuin isommillakin. En voi huijata millään muumikekseillä, siis. Haluaa olla just samanlainen, kuin sisaruksensakin, ihan kaikessa.
Esikoisen kanssa asia oli aivan eri, ei saanut karkkia kuin joskus vasta noin 4 -vuotiaana. Kaksi nuorempaa ovat saaneet maistaa kaikkia herkkuja jo paljon aikaisemmin, koska isovelikin syö.
Eipä ole käynyt mielessäkään pitää päiväkirjaa tyyliin 1v söi palan synttärikakkua, jouluna palan piparkakkua.
Sairasta.
fanaatikkojen elämää.
Karkkia ei saa syödä, koska niissä on hyi - vaarallista sokeria. Ja kuitenkin lapsen ruokavalioon kuuluu sitten murot, jugurtteja ja kaiken maailman danoninoja jne.
Ja kun lapselle sitten aletaan antaa niitä herkkuja niin sitten revetään usein ja kunnolla.
Joten onko järkeä olla ehdoton. Meil on 1v7kk saanu kaikkea mitä on älynny pyytää jos vanhemmatkin syö. Esim. Suklaasuukkoa, pannaria, kakkua yms...mut eipä tuo paljoa makeasta välitä, jää yleensä pöydälle. Ennätys taitaa olla 2 muumikeksiä putkeen, hui kauhistus =D kakkua pyysi viimeksi synttäreillä kun oltiin, maistoi 2 lusikallista ja sanoi ettei enää tahdo. Seuraavana halusikin jo voileipää...
Näin meillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 1,5 -vuotias syö samaa ruokaa kuin muutkin. Jos aterialla on jälkkäri tai pöydässä on kakkua tai pullaa, niin lapsikin saa. Jälkiruokaa on silloin tällöin viikonloppuisin ja leivonnaisia jos on vieraita/juhlat. Olisi sairasta olla antamatta lapselle sitä mitä mekin syömme. Ja kovin askeettiseksi en ajatellut ruveta. Lapseni (ja me vanhemmatkin) nauttii hyvästä ruuasta, silloin tällöin myös makeista herkuista.
Karkkia, kaupan keksejä, kaupan mehuja tai limsaa meillä ei ole tarjolla koskaan. Jäätelöä on silloin tällöin, pääasiassa sitä kaivetaan esille kun pienin on nukkumassa.
Mun lapsuuden kodissa makeaa oli tarjolla satunnaisesti ilman kummempia rajoituksia ja kas kummaa, kukaan meistä lapsista ei ole ylipainoinen ja kaikilla on aika neutraali suhtautuminen herkkuihin. Mieheni sen sijaan söisi kaiken "hyvän" saman tien ja ahtaisi itseensä mielettömän määrän, jos vaan tilaisuus tulisi. Hänen kodissaan oli tosi tiukka kuri syömisen suhteen ja hyvä jos lapset saivat yhden pikkuleivän viikossa. Samantapainen tilanne on kaverillani.
saa silloin tällöin keksin/ pullaa kahvipöydästä. Omilla synttäreillään sai kakkua. Mehua ja karkkia ei ole kuitenkaan saanut maistaa. En näe tässä mitään ongelmaa, kun herkkuja ei saa joka päivä ja hampaita harjataan aamuin illoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkään. Ei kai sen ikäinen vielä osaa edes vaatia herkkuja, jos ei ole ikinä saanut? Eri asia sitten vähän isompana, kun jo oikeasti tajuaa että muut saa ja hän ei.
milloin niitä herkkuja saattaa saada maistaa, ei tule mitään vaatimisia eikä kaupassa itku-potkuraivareita ;)
Aika pienikin muuten jo tajuaa, että hei, mä sain ksytolipastillin ja noi karkkiaskit, joku tässä mättää.
Eikä se että antaa maistaa tarkoita sittä, että niitä saisi mussutella mielinmäärin ja lapsi lihoaa ja hampaat on pilalla ja ties mitä vielä, soitto lastensuojeluun jne! Heh.
en halua tehdä asiasta mitään "numeroa". Parempi niin, että on normaalia joskus ottaa keksiä tai pala kakkua tai pari karkkia, kuin että vahditaan sitä syömistä koko ajan, ja myöhemmin sitten lapsi vetää itsensä herkkuähkyyn aina, kun on mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole käynyt mielessäkään pitää päiväkirjaa tyyliin 1v söi palan synttärikakkua, jouluna palan piparkakkua.
Sairasta.
Mikä tuossa on sairasta? En pidä mitään päiväkirjaa, vaan satun vain muistamaan nämä asiat, koska muulloin ei ole herkkuja syönyt.
Onko siis sairasta, että hän syö samaa kuin toisetkin, vai se, että minä muistan, milloin hän on ensimmäiset herkkunsa saanut?
11
fanaatikkojen elämää.
Karkkia ei saa syödä, koska niissä on hyi - vaarallista sokeria. Ja kuitenkin lapsen ruokavalioon kuuluu sitten murot, jugurtteja ja kaiken maailman danoninoja jne.
Ja kun lapselle sitten aletaan antaa niitä herkkuja niin sitten revetään usein ja kunnolla.
Mulla on just tällänen kaveri. Sen 1,5-v poika ei saa ikinä mitään keksejä tms. mutta kun ne on kylässä se vetää suklaakeksejä kaksin käsin ja raivoaa jos ei anneta lisää. Välipalaksi ne syöttää sokerisia rahkoja. Oma poika ei niin kekseistä riehaannu kun saa joskus kun muutkin saa, eikä syö mitään roskavanukkaita joka päivä, samanikäinen.
Kohtuus se on kaikessa oltava. Nää fanaatikot tappelee mummojen kanssa kun ne -kauheeta! antaa jonkun kaurakeksin lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sitä ei kannattaisi tällä palstalla sanoa ääneen :).
Ei meillä esikoinen saanutkaan. Nyt toisen lapsen myötä linja on lipsunut lapasesta ja pahasti. Kuopus saa maistaa lähes kaikkea, mitä isosiskokin syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkään. Ei kai sen ikäinen vielä osaa edes vaatia herkkuja, jos ei ole ikinä saanut? Eri asia sitten vähän isompana, kun jo oikeasti tajuaa että muut saa ja hän ei.
Millä tavalla se lapsi menee pilalle sokerista?
En ole koskaan ymmärtänyt tuota ajatusta.
Meillä useampi lapsi enkä ole ollut yhdenkään kohdalla fanaattinen vaan jokainen on syönyt herkuja jo 1-vuotiaana.
Nyt tilanne on se, että jokaisella on ehjät hampaat, jokainen on painon suhteen 0- tai miinuskäyrällä, herkut eivät edelleenkään ole meillä jokapäiväinen tapa, vaan niitä syödään joskus ja annosmäärät ovat pieniä/ kohtuullisia.
Hui kamalaa!
lapsi ei osaa makeaa vaatia jos siihen ei totuta. Meillä sokeri hyvin harvinaista herkkua 1v tytöllemme. Tänään muuten käytiin 1v hammashoitolassa ja juuri juteltiin tuosta sokerin antamisesta lapselle. ;) Kohtuus kaikessa.
Ehkä olen se julma ja tyhmä äiti mutta lapselleni (alta 1v. esikoinen) en tule antamaan turhia herkkuja vielä piiiitkään aikaan. Sanokoot muut mitä tahansa....
Toki sitten kun oppii ymmärtämään karkkien päälle niin namupäivä ilman muuta pidetään.
en näe siinä mitään vaaraa, että 1v silloin tällöin saa herkkuja. tärkeintä on se, että päivittäin syödään terveellistä ruokaa.
Alue: Aihe vapaa
niin pienelle herkkuja, mutta niinpä vaan minäkin olen sortunut antamaan puolitoistavuotiaalle esim. mehujäätä (sellaisia ssormenpään kokoisia saa joskus yhden), juhlissa kakkua tai keksiä ja joskus olen antanut jopa irtokarkkipussistani yhden maistiaisen. Eihän se niitä tarvitse, mutta tuskin kauheasti haittaakaan on jos saa vain harvoin ja vähän. Lapsen isovanhemmat taas syöttää herkkuja lapselle kaksin käsin jos lapsi on heillä hoidossa. Kun lapsi oli reilusti alle 1v. anoppi kyseli koko ajan että joko sille voi antaa jäätelöä. Se on heidän mielestä vissiin niin kiva katsoa kun toinen sottaa itseään herkuilla. Viime jouluna myöskin kun oltiin jo lähdössä heiltä kotiin ja lapsikin oli ihan väsyksissä niin anoppi hoki vaan että annetaan sille vielä jätski eikä kuunnellut vaikka sanottiin mitä. Lapsi oli jo niin väsynyt että ei jaksanut todellakaan edes innostua jäätelöstä, pönötti vaan jätskitikku kourassa. Ollaan kyllä koitettu sanoa että ei niitä herkkuja tarvitse koko ajan antaa, mutta toisaalta lapsi on niin harvoin siellä hoidossa että ei viitsitä siitä herkkujen antamisesta mitään kynnyskysymystä tehdä. Kun ei usko niin ei.