Lue keskustelun säännöt.
Ehkä olen uskossa, ehkä en. Miksi uskovaisten on niin vaikea hyväksyä tällaista olotilaa?
05.04.2011 |
Heille kaikki on mustavalkoista. Minulle ei todellakaan ole.
Mielipiteitä?
Kommentit (26)
Kyllä sen tietää uskooko vai ei. Sama kuin epäilisit, että onko sulla paita päällä vai ei. Toki uskossa voi olla epäilyksiä, ne kuuluvat siihen uskoon mutta yhtä kaikki kyllä sä tiedät jos sulta kysytään, että onko sulla paita päällä vai ei eli uskotko Jeesukseen vai et.
Eikä kaikille tulekaan. Mutta jos niitä sinulle joskus tulee, niin sitten ymmärrät mitä tarkoitan.
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen tietää uskooko vai ei. Sama kuin epäilisit, että onko sulla paita päällä vai ei. Toki uskossa voi olla epäilyksiä, ne kuuluvat siihen uskoon mutta yhtä kaikki kyllä sä tiedät jos sulta kysytään, että onko sulla paita päällä vai ei eli uskotko Jeesukseen vai et.
Eikä kaikille tulekaan. Mutta jos niitä sinulle joskus tulee, niin sitten ymmärrät mitä tarkoitan.
14
Olen epäillyt Jumalan olemassaoloa ja sitä, onko kristinusko oikeassa.
Enemmän kuitenkin epäilen kaikkea sitä, mitä uskon nimissä luvataan ihmisille ja toimiiko se oikeasti. Minusta tuntuu, että uskovaiset elävät kuplassa.
14
kuin ehkä olen laihiksella ehkä en. Ei se vaan mene niin, joko olet taikka et. piste. Joidenkin asioiden on tarkoitus ollakin mustavalkoisia.
Eli tämä ei ole mikään hetken mielijohde tai parissa viikossa ratkeava ongelma...
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin voi olla laihiksella tavallaan ja olla toisaalta olematta. Tämä on varmaan aika tavallistakin!
Olen epäillyt Jumalan olemassaoloa ja sitä, onko kristinusko oikeassa.
Enemmän kuitenkin epäilen kaikkea sitä, mitä uskon nimissä luvataan ihmisille ja toimiiko se oikeasti. Minusta tuntuu, että uskovaiset elävät kuplassa.
14
ja rukoile, että Jeesus osoittaisi sinulle oikean tien. Uskovaisiakin on joka lähtöön kuten ihmisiä yleensäkin. Raamatussa Jumala kuitenkin ilmoittaa tahtonsa ihmisille. Lue erityisesti Uutta Testamenttia rukoillen, niin saat kyllä vastauksia. Itse olen omassa elämässäni saanut monia rukousvastauksia ja se on vahvistanut uskoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin on vain ongelmallista, koska epäilen myös Raamattua. Kun luen, niin vähän väliä joku asia pomppaa silmille ja mietin, miksi tuossakin lukee noin ja eihän se noin voi olla, ei kai Jumala nyt oikeasti voi tuollainen olla. Ja mitä tuo Paavalikin nyt noin sanoo, ihme tyyppi.
Tai sitten Raamatun lauseet herättävät ärsyttäviä tai ahdistavia mielleyhtymiä: tämä kohta tulkittiin siellä tällä lailla, mikä aiheutti sitä ja tätä ikävää.
Minun pitäisi deletoimaan koko tähänastinen uskonelämäni kaikkine kokemuksineen ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Silloin kaikki voisi olla helpompaa. Nyt on takana niin paljon koko elämääni vaikuttanutta p*skaa, että karvat nousevat pystyyn kaikesta.
Mutta on minulla jotenkin sellainen ajatus, että joskus vielä pystyn löytämään jonkinlaisen tyydyttävän uskon.
14
Ajatukset aikalailla sekavat ylipäätään uskonasioista. Teoriassa uskon että voi olla Jumala tai useampiakin, mutta en kuitenkaan tunne sisälläni mitään tarvetta uskoa näihin ns. kulttimaisesta (eli liittyä seuraan tms.) saati rukoilla. Pohdin usein Jumalan mahdollista olemusta ja niitä epäkohtia, joihin ei koskaan saa vastausta uskovaisiltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin voi olla laihiksella tavallaan ja olla toisaalta olematta. Tämä on varmaan aika tavallistakin!
Kuin olla jotain taikka ei. Ihan hyvin voi verrata mun mielestä.
Itse en ole uskossa, enkä tule olemaankaan, vaikka taivas putoais päälle.
Jeesukselle voi kertoa kaikki asiat. Ei sinun itsesi tarvitse puristaa itsestäsi esiin uskoa ja et sitä edes pystyisi tekemäänkään. Jeesus kyllä antaa uskon, sinun pitää vain pyytää sitä ja antaa Jeesukselle mahdollisuus tulla elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohdin usein Jumalan mahdollista olemusta ja niitä epäkohtia, joihin ei koskaan saa vastausta uskovaisiltakaan.
On paljon asioita, joihin ei ole vastausta. Mietin mm. sitä, miksi ihmisten suhde Jumalaan on niin subjektiivinen. Ei oikeastaan ole asioita, joissa voitaisiin objektiivisesti osoittaa Jumalan toiminta. Joku kokee aidosti saavansa avun ongelmiinsa Jumalalta, mutta joku toinen saa vastaavan avun jostain ihan muusta asiasta.
Tarkoittaako tämä, että Jumalaa ei ole, vai että toiset eivät vain häntä löydä? Ja miksi eivät löydä? Jos Jumala on, niin miksi hän leikkii kuurupiiloa? Luulisi olevan Jumalankin intressien mukaista tehdä itsensä selvemmin tiettäväksi.
Ja sitten vielä kuin tuohon avun saamiseen ym. liittyy aivan järkyttävää naiiviutta. Ihmiset uskovat ihmeparantumisiin sillä perusteella, että joku kertoo parantuneensa jostain. Tyyliin "olen parantunut laktoosi-intoleranssista, koska mahaani ei enää satu". Kuinka monta tällaista tapausta on lääkäri vahvistanut? Todella harvoja! Jälleen kyse on yleensä subjektiivisesta kokemuksesta ja uskomisesta, eikä joku mahakivun loppuminen kerro tosiasiassa yhtään mistään...
14
uskovainen joko on tai ei ole.
Jos et ole varma, uskotko, etkö silloin ole agnostikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin itselläni oli pitkään epäilyksiä uskoni oikeellisuudesta koska en ollut koskaan kokenut sellaista uskoontulonhetkeä että osaisin sen kellonaikaa myöten nimetä.
Vasta kun armollisesti kykenin käsittämään että millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä että uskoo Jeesuksen kuolleen minunkin syntieni puolesta niin pelastuu, pääsin irti tuostakin turhasta epäilyksestä.
Uskossa oleminen taas on paljon henkilökohtaisempi kysymys. Voihan uskoa Jumalan olemassaoloon olematta silti uskossa. Ihan kuin voi uskoa Kokoomuksen olemassaoloon olematta silti kokoomuslainen. ;)
ap
Olen saanut kristillisen kasvatuksen ja yritän sellaisen antaa lapsilleni. Kuitenkin, kuten kaikilla ihmisillä, minullakin on epäilyä mielessäni. Ehkä toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta kyllä pelkäisin ihmistä, joka väittäisi uskonsa olevan täysin vailla epäilyn häivää aina.
JOs kysytään, vastaan, että olen uskovainen, kristitty. Mieleeni tulee Pietari pääsiäisenä, jos harkitsen muuta vastausta. Ja se on kuitenkin lähinnä totuutta.
Täällä päin pohjoisessa kai "uskossa" tarkoittaa lestadiolaisuutta, me muut olemme uskovaisia.
Vai ovatko lestadiolaiset "uskomassa"?
Ymmärrän täysin tuon, että voi olla epävarma omasta uskovaisuudestaan. Toisaalta uskoo, toisaalta ei. Ei voi heittäytyä uskoon kokonaan, koska siinä on niin paljon asioita, joita ei voi hyväksyä. Tai haluaisi uskoa, mutta uskoa vain ei tule.
Uskovaisilla on tietenkin selvät mielipiteet siitä, kuka on uskossa ja kuka ei. Kun täyttää tietyt kriteerit, on uskossa. Mutta oletteko koskaan ajatelleet sitä, miten Jumala suhtautuu näihin kahden tien kulkijoihin, jotka (antakaa kun veikkaan) eivät teidän mielestänne uskovaisen kriteerejä yleensä täytä? Entä jos Jumala onkin suurempi kuin te, ja hyväksyy luokseen myös epävarman kyselijän?
tosin itselläni oli pitkään epäilyksiä uskoni oikeellisuudesta koska en ollut koskaan kokenut sellaista uskoontulonhetkeä että osaisin sen kellonaikaa myöten nimetä.
Vasta kun armollisesti kykenin käsittämään että millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä että uskoo Jeesuksen kuolleen minunkin syntieni puolesta niin pelastuu, pääsin irti tuostakin turhasta epäilyksestä.
Itse kyllä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, rukoilenkin oka ilta, myös sitä että saisin lisää uskoa. Mutta kun kuulostelen itseäni ihan todella, on kuitenkin jollain tapaa epävarma olo.. Haluaisin TODELLA usko koko sydämestäni, miten se oikeasti onnistuu? Rukoilen ja odotan.
(En ole ap)
Kyllä sen tietää uskooko vai ei. Sama kuin epäilisit, että onko sulla paita päällä vai ei. Toki uskossa voi olla epäilyksiä, ne kuuluvat siihen uskoon mutta yhtä kaikki kyllä sä tiedät jos sulta kysytään, että onko sulla paita päällä vai ei eli uskotko Jeesukseen vai et.