taaperon kanssa ulkoilu on tylsää!

Ei siitä mihinkään pääse. Mutta yleensä vaan otan sen sellaisena pakollisena, sen jälkeen kuitenkin ruokaa maistuu ja päikkärit kanssa. Ihanaa kun tämä loska-aika pikkuhiljaa tulee helpottamaan.

puhuen hoidan "ulkoiluttamiset" mieluiten siten, että lähdemme kävelylle.



Kävelyillä tahdin (siis kävelynopeuden) määrää taapero, joka saa ihan mielin määrin jäädä tutkimaan kiviä ja keppejä matkan varrella. Joskus edetään lähemmäs 2 km, joskus muutama sata metriä :).



"Huonoa omaatuntoani" (en oikeastaan edes viitsi potea tästä asiasta sellaista) olen lievittänyt sillä, että ainakin taapero saa liikuntaa. Ja lapsi pääesee kyllä myös puistoon, tosin useimmiten isän kuin äidin kanssa.

isompana sitten kun osaa keinua ja puuhata. Pienen kanssa voi muuten ulkoilla, käydä kaupungilla, kaupoissa ja kahvilassa, elää ihan sitä elämää missä itsekin viihtyy. Hiekkalaatikko ei ole mikään virikkyyden keskus kenellekään.

T: koti-isä

Tylsää ja ärsyttävää.

hommaa ei olekaan.



MÄ en yhden taaperon kanssa jaksa ulkoilla jos mulla ei ole seuraa, eli kannattaa mieluummin ulkoilla jossain puistossa tms jossa on muitakin. Ettekös voi jököttää yhdessä niiden naapureiden kanssa? Aika menee nopeasti kun samalla juttelee toisten aikuisten kanssa.



Mutta ei se nyt jälkeen kehityksestä jää, ja ne rataslenkitkin on ihan hyviä, saa taapero ainakin raitista ilmaa ja äiti liikuntaa.

tai ylipäänsä ulos puoliakaan siitä mitä Suomessa, ja ihan hyviä ihmisiä näistäkin kasvaa. Monta kertaa tulee nostettua hattua suomalaisäideille, jotka kyllä näkee kasvatustyössä mun mielestä paljon enemmän vaivaa, kuin mihin täällä meilläpäin on totuttu!



Mekin harrastettiin taaperon kanssa kävelyjä, kaupassa ja kahvilassa käymistä. Lähiseudun ainoa hiekkalaatikkokin oli usein käyttökelvoton ja leikkipuistosta sai käydä noukkimassa särkyneen lasin pois ennen kuin uskalsi päästää lapsen sinne tallustelemaan. Ja lapsistani on silti kasvanut hyvin terveitä, reippaita ja urheilullisia.

aika paljon, jos vain jaksaa käydä hiekkiksellä ja liukumäessä. Voihan se olla jotain muutakin kuin hiekkiksellä tönötystä, mutta pääasia on, että lapsi liikkuu.

Mekin käydään nykyään myös kävelyillä, vaikka lapsi ei ole edes puoltatoista. Kaikki portaat ja rampit kiivetään ees sun taas.



Meillä on ainakin pakko käydä 2 kertaa päivässä pihalla, muuten on kämppä aivan sekaisin.

Ei mun lapsi taaperoiässä itsekään tykännyt kökötellä lumikasoissa rukkaset suorina, kun ei ollut mitään tekemistä, lelut ei pysyneet käsissä ja kävelykin paksuissa talvikamppeissa oli hankalaa. Alkoi kitistä ja kiukuta melko äkkiä.

Aika lyhyitä oli meidän ulkoilut.

Onneksi lapset kasvavat nopeasti ja toi vaihe on melko lyhyt. Keväällä ja kesällä onkin kiva olla ulkona, kun on valoisaa, lämmintä ja lapsella on paljon tekemistä pihalla kun paksut vaatteet ei rajoita touhuamisia.

kaksostenrattaita työnnellen niin kauan kuin muksut siinä viihtyivät. Kävimme myös leikkipuistoissa. Sellainen seisoskelu ei sopinut minulle lainkaan.

Teimme myös luontoretkiä, kävimme ongella ja otimme eväät matkaan.

Kolmen lapsen kanssa sitten olikin helpompaa mennä useimmiten sinne leikkipuistoon.

Mun mielestä ihan kiva ulkoilla taaperon kanssa, tosin ota iloni muutenkin mistä vain saan. Mukava katsoa miten toinen hihkuu ilosta kun sukeltaa lumipenkkaan ja läträä lätäkössä.

Meillä lapsikin jo 3-vuotias. Leikkipuistoon tai muualle vastaavaan on kivempi mennä koko perhe yhdessä niin ei tarvitse itse värjötellä yksin lapsen leikkiessä. Kaksin lapsen kanssa teemme vaikka piha hommia, viikon loppuna kaivettiin pieni puro että pihasta virtaisi seisova vesi ojaan, talvella tehdään yhdessä lumitöitä tai lumiukkoa. Kiva on myös mennä kävellen kauppaan tai vaikka eväsretkelle.



Nyt kun tulee kevät niin voidaan hoitaa pihaa laittaa kasvimaata yms.

Itsekin kiinnitin huomiota ulkomailla asuessani suomalaisten pakonomaiseen ulkoiluun. Ulkoilu on varmasti kivaa ja kehittävää, mutta jos se ei kiinnosta lapsia eikä vanhempia, en näe mitään pahaa siinä, että pysytään sisällä. Tokihan ulkoilu myös piristää, parantaa ruoka- ja unihaluja, mutta päivittäinen, monta kertaa toistuva pakkoulkoilu on ahdistavaa.



Itse pyrin ulkoilemaan lasten kanssa leikkipuistossa tms. mistä löydän lähes aina seuraa myös itselleni. Tuo riippuu kuitenkin paljon asuinpaikasta, kaikkilla sitä seuraa ei vain ole.