Tiedän lapsen, jota tukistellaan ja joka saa luunappeja.

Eikä kukaan oo puhunut kai läpsimisestä?

viimeistään vuoden sisällä paljasta että kotona kuritetaan.

On muakin kuritettu, olis kiva tietää miten se mussa näkyy. Ja kaiken kurituksen olen saanut ihan aiheesta, kiitos siitä vanhemmilleni.

Minut on kasvatettu luunapeilla ja tukistuksilla, eikä yhtään haittaa. Mielestäni voi aivan hyvin kurittaa noin. Nykyajan lapset eivät osaa tippaakaan käyttäytyä, taitaa löytyä tältä palstalta syy siihen.

Haukutaan ohikulkevia, heitellään ventovieraiden ihmisten autoja ties millä, räitään ihan siihen jalkojen juureen.. Tääläisiä nämä olkapäille taputellut mamman-pojat on. Ja likat kans!

Ja vanhemmat on puolisokeita, koska "eihän meidän lapsi... eihän meidän lapsi...." Huokaus...

Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä kun huomaa itse tai saa tietää lapsen hoitoon tai huolenpidon tarpeeseen liittyviä seikkoja, joiden vuoksi lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Huoli voi liittyä myös lapsen kehitystä vaarantaviin olosuhteisiin tai lapsen omaan käyttäytymiseen.



Lähtökohtana on henkilön oma arvio lastensuojelun tarpeen selvittämisen aiheellisuudesta. Ilmoituksen voi pääsääntöisesti tehdä salassapitovelvollisuuden estämättä. Useat viranomaistahot ovat lain mukaan velvollisia tekemään ilmoituksen tehtävässään havaitsemastaan lapsen lastensuojelutarpeesta.



Ilmoitus tehdään kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle. Ilmoituksen voi tehdä puhelimitse, kirjallisesti tai käymällä virastossa henkilökohtaisesti. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä.

Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä kun huomaa itse tai saa tietää lapsen hoitoon tai huolenpidon tarpeeseen liittyviä seikkoja, joiden vuoksi lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Huoli voi liittyä myös lapsen kehitystä vaarantaviin olosuhteisiin tai lapsen omaan käyttäytymiseen.

Lähtökohtana on henkilön oma arvio lastensuojelun tarpeen selvittämisen aiheellisuudesta. Ilmoituksen voi pääsääntöisesti tehdä salassapitovelvollisuuden estämättä. Useat viranomaistahot ovat lain mukaan velvollisia tekemään ilmoituksen tehtävässään havaitsemastaan lapsen lastensuojelutarpeesta.

Ilmoitus tehdään kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle. Ilmoituksen voi tehdä puhelimitse, kirjallisesti tai käymällä virastossa henkilökohtaisesti. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä.

Näitä ilmoituksia tehdään, nimettömänä, ja ne ovat todella loukkaavia. "olen pitkään seurannut... olen huolissani.. luulen että kotona on tätä ja sitä ja tuota... " ihmisstä, jonka kanssa ei olla sanaakaan vaihdettu tai ei ainakaan kasvatuksellisia keskusteluja käyty.

Kun omat piltit käyttäytyy kuin pyhäkoulu- ja partiotenavat, ja sitten on joku toinen tenava, jota komennetaan, jota rajataan ja jonka käytökseen puututaan, niin onko se syy tehdä näitä ilmoituksia? tai jos se toisen ipana vetää kiukkukohtauksen? Riippumatta nyt siitä, miten se äiti reagoi, hermostuuko, kantaako rimpuilevan ulos vai pysyykö tyynenä ja rauhallisena?

Suomen uusi lastens. laki mahdollistaa ihan minkä tahansa huolen aiheen ja lastens. ilmoituksen.

Ehkä pitäisi soittaa ja tehdä ilmoitus, koska jos lapset kiusaa muita lapsia ja räksyttää aikuisille, on kasvatuksessa mennyt jotain pieleen ja kehitys on vaarantunut. Eikö vain?

"voimalla, väkivallalla et tahdo hallita"

ajattele lasta

jotka kurituksesta olette kiitollisia, on lapsena kuritettu? Eli mistä syystä, miten tilanne on hoidettu, minkä ikäisiä olette olleet, miten usein jne.?

jotka kurituksesta olette kiitollisia, on lapsena kuritettu? Eli mistä syystä, miten tilanne on hoidettu, minkä ikäisiä olette olleet, miten usein jne.?

vyöhihnalla ja risulla eniten. Tottelemattomuudesta, paljaalle perseelle, varmaan siinä 4-8 v, muutaman kerran elämäni aikana.

jotka kurituksesta olette kiitollisia, on lapsena kuritettu? Eli mistä syystä, miten tilanne on hoidettu, minkä ikäisiä olette olleet, miten usein jne.?

vyöhihnalla ja risulla eniten. Tottelemattomuudesta, paljaalle perseelle, varmaan siinä 4-8 v, muutaman kerran elämäni aikana.

Kerroin kerran jollekulle, että lapsena olen saanut tosi usein selkääni. Tukkapöllyä niin että jalat nousi ilmaan, hyppynarulla, nahkavyöllä, läimäytyksiäkin. Mutta noita kolmea ensimmäistä lähinnä, lujaa ja usein.

Hän sanoi: sinä olet sitten ollut varmaan vilkas lapsi.

Silloin tajusin: en ollut. Olin tosi kiltti, arka, hiljainen. Viihdyin itsekseni, ja halusin olla itsekseni. Itsepäinen olin, mutta en villi, en vilkas, en tottelematon, en mahdoton, en edes uhmakas.

Sisaret kiusasi minua, saivat minut sillä tavalla "ulvomaan" ja "vinkumaan" mihin äiti hermostui ja antoi minulle selkään.

Tajusin, että äiti purki omaa pahaa oloaan minuun käymällä minuun kiinni aivan mitättömistä asioista.

Esim. yritin innokkaana auttaa ja tein sen väärin, äiti hermostui ja lämäytti ja töni minut pois.

Äiti oli pahalla tuulella ja minä omiin maailmoihin uppoutuneena erehdyin tulilinjalle, minä sain sitten selkääni, tukkapöllyn retuuttamalla.

Kahdesti minut on pahoinpidelty. Ensimmäisen kerran kun olin noin 6 v (tai 5) kun leikkini päätteeksi pikkusisaren kallisarvoinen lelu, ulkomailta tuotu, tavallaan meni rikki. En kerro nyt tarkemmin, mutta tilanne oli silkka vahinko. Isä hermostui ja hakkasi minut. Äiti katsoi vierestä, samoin muut sisaret.

Toisen kerran 12 vuotiaana äiti pieksi minua pitkin päivää. Olin edellisenä päivänä karannut kotoa ja ollut yön poissa, vanhemmat ihan löysi minut, ehjänä ja hyvässä kunnossa. Uskon että huoli oli ollut suuri ja mitä muita tunteita lie, mutta lopputulos oli koko päivän kestänyt raivokohtaus, johon sisältyi siivousta, ja hakkaamista, tukasta retuuttamista, läiskimistä, ja siskot kävivät välillä luonani sähisemässä: sinun vika, että äiti on noin pahalla tuulella. Ihan oikein sinulle!

Onnellinen lapsuus, jess!