Tiedän lapsen, jota tukistellaan ja joka saa luunappeja.

Lapsi ei välttämättä koskaan tule tarhassa tästä kertomaan...

kun et tee mitään. Hiljaine hyväksyjä. *oks*

viimeistään vuoden sisällä paljasta että kotona kuritetaan.

viimeistään vuoden sisällä paljasta että kotona kuritetaan.

Sinäkö vai miehesi kuritat?

Äitinsä tänäänkin puhelimessa paapatti, että kun ei XX muuten usko, on ollut pakko ottaa tukkapölly ja luunapit käyttöön.

Hah, ovat olleet käytössä jo ainakin vuoden, sikäli mikäli minä tiedän.

Minut on kasvatettu luunapeilla ja tukistuksilla, eikä yhtään haittaa. Mielestäni voi aivan hyvin kurittaa noin.



Nykyajan lapset eivät osaa tippaakaan käyttäytyä, taitaa löytyä tältä palstalta syy siihen.

Mutta ei ole käynyt mielessäkään, että lapsi siitä kärsisi, joten en ole mihinkään ilmoitellut.

kuritusta on käytetty lasten kasvatuksessa. Nykyään lapset ovat jo isoja teinejä ja parempia lapsia saa etsimällä etsiä. He ovat kohteliaita, avuliaita, ystävällisiä ja menestyvät hienosti koulussa ja harrastuksissa (junioreiden maajoukkuetasolla). Kuritusta ei käytetty jatkuvasti tai joka päivä vaan ns. äärimmäisenä keinona.



Minusta kuritus tuntui pahalta, kun satuin muutaman kerran sitä todistamaan. Heistä siinä ei ollut mitään erikoista; se on ko. maassa yleinen "kasvatuksellinen" tapa. Mutta ero Suomen ja ko. maan lasten ja nuorten välillä on valtava - Suomessa jo pienet koululaiset tietää, että he voivat vapaasti tehdä kaikenlaista ilman että aikuinen voi mitenkään puuttua asiaan. Kevyesti huudellaan ja haistatellaan aikuisille; vieraitakaan aikuisia ei tarvitse kunnioittaa eikä vanhempia tarvitse totella edes julkisilla paikoilla.



Oma päätökseni kasvattaa omat lapsemme ilman kuritusta on pitänyt mutta olemme varmaan lähiympäristön mittapuun mukaan "tiukkiksia", koska valvomme lapsiamme ja haluamme heidän käyttäytyvän hyvin - varsinkin kodin ulkopuolella. Kotona saa sitten kiukutella mutta ei missä tahansa.



Nykylasten käytökseen syynä ei ole vain kurituksen tai kurin puute vaan yleinen "hällä-väliä"-suhtauminen omiin lapsiin ja heidän tekemisiinsä. Lapsille pitää olla läsnä ja olla tietoinen heidän touhuistaan eikä antaa lasten haahuilla päivät pitkät pitkin kulmakuntaa avain kaulassa. Oman lapsen touhut ei kiinnosta mutta jos joku perheen ulkopuolinen tulee jostakin asiasta sanomaan (esim. siitä, että lapsi on naarmuttanut autoja kaverin kanssa), niin suututaan siitä, että joku kehtaa tulla neuvomaan kasvatuksessa... Joidenkin mielestä lapsi ei ole tehnyt mitään väärää vaan se aikuinen, joka asiasta tulee kertomaan. Erittäin hyvä viesti lapselle...

Nostaa uhmaa ja kiukkua vanhempaa kohtaan ja lapsi tietää että vanhempi ei häntä yleisellä paikalla tai aikuisseurassa kurita ja silloin pistää ranttaliksi, juoksee ja remuaa ympäri ravintolaa, yms..

kuritusta on käytetty lasten kasvatuksessa. Nykyään lapset ovat jo isoja teinejä ja parempia lapsia saa etsimällä etsiä. He ovat kohteliaita, avuliaita, ystävällisiä ja menestyvät hienosti koulussa ja harrastuksissa (junioreiden maajoukkuetasolla). Kuritusta ei käytetty jatkuvasti tai joka päivä vaan ns. äärimmäisenä keinona.

Minusta kuritus tuntui pahalta, kun satuin muutaman kerran sitä todistamaan. Heistä siinä ei ollut mitään erikoista; se on ko. maassa yleinen "kasvatuksellinen" tapa. Mutta ero Suomen ja ko. maan lasten ja nuorten välillä on valtava - Suomessa jo pienet koululaiset tietää, että he voivat vapaasti tehdä kaikenlaista ilman että aikuinen voi mitenkään puuttua asiaan. Kevyesti huudellaan ja haistatellaan aikuisille; vieraitakaan aikuisia ei tarvitse kunnioittaa eikä vanhempia tarvitse totella edes julkisilla paikoilla.

Oma päätökseni kasvattaa omat lapsemme ilman kuritusta on pitänyt mutta olemme varmaan lähiympäristön mittapuun mukaan "tiukkiksia", koska valvomme lapsiamme ja haluamme heidän käyttäytyvän hyvin - varsinkin kodin ulkopuolella. Kotona saa sitten kiukutella mutta ei missä tahansa.

Nykylasten käytökseen syynä ei ole vain kurituksen tai kurin puute vaan yleinen "hällä-väliä"-suhtauminen omiin lapsiin ja heidän tekemisiinsä. Lapsille pitää olla läsnä ja olla tietoinen heidän touhuistaan eikä antaa lasten haahuilla päivät pitkät pitkin kulmakuntaa avain kaulassa. Oman lapsen touhut ei kiinnosta mutta jos joku perheen ulkopuolinen tulee jostakin asiasta sanomaan (esim. siitä, että lapsi on naarmuttanut autoja kaverin kanssa), niin suututaan siitä, että joku kehtaa tulla neuvomaan kasvatuksessa... Joidenkin mielestä lapsi ei ole tehnyt mitään väärää vaan se aikuinen, joka asiasta tulee kertomaan. Erittäin hyvä viesti lapselle...

sain luunappeja, tukkapöllyä ja selkäsaunoja. Minut myös lukittiin pimeään vessaan ja talvella alasti parvekkeelle.



Minusta tuli rikkinäinen ja mielenterveysongelmainen. Enkä kertonut noista asioista kenellekään koskaan, ennenkuin aikuisena terapeutille.

puolustelevat tällaista kasvatusta. Itse asiassa se kurittaminen ei ole kasvatusta ollenkaan se on pelolla hallitsemista sillä siihen kivun pelkoonhan se tukistelu ja läpsiminen perustuu. Mua on siten kasvatettu ja joo todellakin muistan miten pahalta se tuntui ja eniten sattui henkisesti. Se että oma äiti tai isä satuttaa on pahinta mitä lapsi voi kuvitella :( menkää itseenne te ääliöt tukistelun puolustelijat ja myöntäkää että olette vaan luusereita kasvattajia!

Nostaa uhmaa ja kiukkua vanhempaa kohtaan ja lapsi tietää että vanhempi ei häntä yleisellä paikalla tai aikuisseurassa kurita ja silloin pistää ranttaliksi, juoksee ja remuaa ympäri ravintolaa, yms..

nyt on vielä liian pieni... surullista.

on ihan sallittua.

sain luunappeja, tukkapöllyä ja selkäsaunoja. Minut myös lukittiin pimeään vessaan ja talvella alasti parvekkeelle. Minusta tuli rikkinäinen ja mielenterveysongelmainen. Enkä kertonut noista asioista kenellekään koskaan, ennenkuin aikuisena terapeutille.

toiseen luunapit ja tukkapöllyn (jotka toki voidaan tehdä myös raa`sti) ja sitten toiseen kastiin nuo muut jotka takuulla jättää jälkensä lapseen.

Mua on siten kasvatettu ja joo todellakin muistan miten pahalta se tuntui ja eniten sattui henkisesti.

meitä on selkeesti tukistettu eri tavoin. Mua ei sattunut henkisesti eikä juurikaan fyysisestikään.

sain luunappeja, tukkapöllyä ja selkäsaunoja. Minut myös lukittiin pimeään vessaan ja talvella alasti parvekkeelle.

Minusta tuli rikkinäinen ja mielenterveysongelmainen. Enkä kertonut noista asioista kenellekään koskaan, ennenkuin aikuisena terapeutille.

Ja minusta tuli hyvin kelpo mallikansalainen!

Ap:n aloitukseen että minäkin tiedän tuollaisia lapsia, meillä on niitä neljä.

Ja kolme niistä tarhaiät ja muut jo ohittaneet eikä mitään ole missään kerrottu.

Lapsia on erilaisia. Joillekin tuo tukistelu ja läpsiminen ei jätä mitään jälkiä. Toiset taas saavat siitä ikuiset arvet.

Mistä sitä tietää pienestä lapsesta kumpaan kastiin lapsi kuuluu?



Kumpi siis on parempi, kasvattaa läsnäololla ja esimerkillä vai väkivallalla?

Kyllä mä kallistun ensimmäiseen vaihtoehtoon.



Terkuin yksi lastensuojelussa työskentelevä!





-silloin kun taito loppuu, väkivalta alkaa-

Mun tekee pahaa lasten puolesta, mutta paha on mennä lastensuojeluun ilmoittamaan, kun en kuitenkaan ole itse kertaakaan nähnyt. Vanhemmat kyllä itse puhuvat tilanteista ja uhkailevat lapsia jopa remmillä munkin kuullen. Vanhemmat eivät siis itse pidä asiaa pahana, yhtä ystävääni lukuunottamatta, mutta hänkin omien sanojensa mukaan joskus sortuu tukistamiseen.



Meidän lapsiin ei ole väkivaltaa käytetty, mutta olen hyvin tiukka kasvattaja. Meidän lapset osaavat takuulla käyttäytyä ja isommat menestyvät koulussa hyvin. Ei lastenkasvatus vaadi väkivaltaa!!



Mä en ymmärrä väkivallan puolustajia, miettikääpä jos teitä tukistetaan tai annetaan luunappia, jos ette aina käyttäydy hienosti tai mokaatte jotain. Meidän aikuisten tehtävä on suojella lapsiamme, ei aiheuttaa itse heille traumoja ja pelkoja.

Nykylasten käytökseen syynä ei ole vain kurituksen tai kurin puute vaan yleinen "hällä-väliä"-suhtauminen omiin lapsiin ja heidän tekemisiinsä. Lapsille pitää olla läsnä ja olla tietoinen heidän touhuistaan eikä antaa lasten haahuilla päivät pitkät pitkin kulmakuntaa avain kaulassa. Oman lapsen touhut ei kiinnosta mutta jos joku perheen ulkopuolinen tulee jostakin asiasta sanomaan (esim. siitä, että lapsi on naarmuttanut autoja kaverin kanssa), niin suututaan siitä, että joku kehtaa tulla neuvomaan kasvatuksessa... Joidenkin mielestä lapsi ei ole tehnyt mitään väärää vaan se aikuinen, joka asiasta tulee kertomaan. Erittäin hyvä viesti lapselle...

Olen huomannut saman.

Naapurustossa asuu tällaisia lapsia, jotka potkii vierasta aikuista nilkkoihin, huutelee ja räkyttää. Vanhemmat kuuluvat paikkakunnan "kultapossukerhoihin" kaiken maailman toimikuntiin joilla edistetään lasten hyvinvointia ym., ja ollaan niiin hienoa ja hillittyä mutta omat lapset kiusaa muita.

Kun menee sanomaan asiallisesti lasten käytöksestä, saa haukut päällensä.

Suomessa ei voi kieltää eikä komentaa lapsia julkisella paikalla, ei edes siinä tapauksessa, kun mitään katastrofia ei vielä ole tapahtunut, mutta äitinä näkee, että kohta karkaa mopo käsistä ja lapsen olemus, äänensävy, käytös tms. kertoo, että edessä on ei-toivottavaa käyttäytymistä ihan kohta. Siinä sitten kyykistyt ja sanot varoituksen sanan, tiukan kiellon, että nyt et edes aloita, vaan tehdään näin-ja-näin jne tms.

Se on paheksuttavaa. Olet sydämetön ja julma äiti, et rakasta lastasi, et tähän aivan kurkkuasi myöten täysi, ja siksi vaan vain kuritat ja kotona viimeistään taatusti lapsi saa selkäänsä niin että hippulat vinkuu.

valitettavasti minun lapseni ovat myös saaneet julkisesti kiukkukohtauksia, joihin olen kyllä itse suhtautunut rauhallisesti mutta määrätietoisesti. Olen saanut haukut päälleni, tuntemattomilta väittämän että pahoinpitelen - siis pahoinpitelen - lapsiani kotona.

Edes kotona en voi sallia lapsiltani kiukutelua, koska temperamenttisina ja kovaäänisinä he huutavat niin lujaa, että se kuuluu ulos asti ja kaikkialle.

Joudun sanomaan, että suu kiinni tai naapurit valittaa ja saamme viranomaiskirjeitä ja poliisit oven taakse.

Suomessa se menee näin.

Esim. tuo naapuri on saanut erittäin hyvin muut naapurit minua vastaan, kun tuntee muut, nekin joita me emme tunne, ja haukkuu minut heille, miten olen kamala, kun meiltä kuuluu heidän pihalle asti häiritsevää metelöintiä. Pitäisi joskus järjestää oiken kunnon pihabileet, niin tietäisi mitä se on kun naapurit häiritsee.

Ja kyseisen naapurin omat lapset siis kiusaa muita lapsia. Ja äiti tietää sen.