Me oltiin köyhiä mun lapsuudessa.

Ei ollut omaa mökkiä, eikä sukulaisillakaan ollut. Tai no, yksi löytyi Lapin jänkältä, mutta siellä ei ollut edes ulkovessaa.

Talvisin oltiin paljon mun isovanhempien luona, kesäisin matkattiin pidempi matka sukulaisiin. Meillä oli läheiset välit kaikkii sukulaisiin ja esim. oma ukkini opetti mulle vaikka mitä ja olin onnellinen siellä.

Meillä on oma kotitalo ja mökki merenrannalla. Mun ja miehen vanhemmilla on myös mökit, mutta ei aikaa lapsenlapsille. Jos me menemme esim. kesäisin heidän mökilleen, niin paikasta sukeutuu heti työleiri, jossa lapset ovat vain tiellä. Nyt kun lapset ovat isompia, niin anoppi viime kesänäkin pyysi jokaisen lapsen vain yhdeksi yöksi mökilleen eivätkä edes tehneet oikein mitään. Lapsia vain esiteltiin "yhtäkkiä" kylään tulleille sukulaisille ja kavereille.

Omalla miehelläni oli myös aivan ihana pappa, jonka kanssa teki kaikenlaisia hommia ja nyt meitä molempia surettaa, kun omat lapsemme jäävät sellaisesta paitsi. Sekun ei ole ihan sama asia esim. polttaa risuja, opetella ajamaan traktoria jne. iskän kanssa kuin tehdä se papan kanssa.

Eli ei se maallinen mammona aina kaikkea merkitse.