Eilen oli typerä kolumni aamulehdessä.

Kolumnista tuli kuva että lapsen kanssa kotona oleminen on maailman tylsintä ja puuduttavinta hommaa ja joka toisin väittää, valehtelee.



Että esim lapsen kasvua ei oikeasti näe kun sen kanssa on koko ajan.



Kyllä minä ainakin näen! Alle 2v kehittyy niin nopeasti ettei todellakaan jää huomaamatta.



Ja varmasti on äitejä jotka oikeasti nauttii ajasta kun saa olla lapsen kanssa kotona.



Tottakai se on tavallaan tylsöö ja ymmärrän hyvin niitäkin joilla seinät kaatuu päälle.

ainoa joka tekee tiukkaa on yövalvomiset. En allekirjoittaisi milloinkaan tuota typerää juttua. Oli katkeroituneen ja tunnekylmän ihmisen teksti.

Oletko muka ollut aiemmista jutuista täysin samaa mieltä?

Siitä välittyi kolumnin kirjoittajan mielipide että KAIKKI äidit ovat kotona lapsen kanssa oikeasti luolemaisillaan tylsyyteen ja jos joku sanoo nauttivansa ajasta niin esittää vain ulospäin jotain äitimyyttiä.

Typerä mielipide, ja ärsyynnyin siitä kyllä.

t. no 3

Oletko muka ollut aiemmista jutuista täysin samaa mieltä?

Siitä välittyi kolumnin kirjoittajan mielipide että KAIKKI äidit ovat kotona lapsen kanssa oikeasti luolemaisillaan tylsyyteen

Kolumnissa myös usein korostetaan että KAIKKI ruotsinsuomalaiset ovat fiksuja ja KAIKKI suomensuomalaiset aivan tampioita.

kyllä tamänkin palstan perusteella voi sanoa, että kotiäitiys ei todellakaan ole sellaista auvoa ja ihanuutta kuin te nyt haluatte tässä ketjussa väittää. Päinvastoin, se näyttää saavan ihmiset ilkeiksi ja kiukkuisiksi ja sitten on pakko päästellä höyryjä viattomien tukea etsivien palstalaisten päälle. Ei todellakaan hyväksi kenenkään mielenterveydelle. Tasapainoiset ja onnelliset ihmiset eivät käyttäydy näin - eikä heillä ole myöskäään tarvetta ihastella ääneen kaikille ulkopuolisille, miten ihanaa heidän elämänsä tämän takia on.

jos kolumnisti kirjoittaa siltä, miltä hänestä itsestään on tuntunut?



Oikeasti kaikille se äitiys ei ole mitään ihanaa ruusuista utopiaa vaan kovaa työtä, jossa hyvät hetket ovat todella harvassa. Ei se tarkoita, etteikö lapsia silti rakastaisi tai mitään muutakaan, se vain tarkoittaa sitä, että kaikki ovat erilaisia.

ruotsinsuomalaiset

pelkkää auvoa ja ihanuutta. Välillä se on puuduttavaa ja tylsää, välillä rankkaa.

Mutta paljon useammin se ON ihanaa, ja nautin joka hetkestä. Tämä koskee siis minua, ja sanoin jo eka viestissäni että todellakin ymmärrän niit', joilla seinät tuntuu kaatuvan päälle. SIlti TIEDÄN että on naisia jotka nauttivat kotonaolosta lapsen kanssa.

t. no 3

kyllä tamänkin palstan perusteella voi sanoa, että kotiäitiys ei todellakaan ole sellaista auvoa ja ihanuutta kuin te nyt haluatte tässä ketjussa väittää. Päinvastoin, se näyttää saavan ihmiset ilkeiksi ja kiukkuisiksi ja sitten on pakko päästellä höyryjä viattomien tukea etsivien palstalaisten päälle. Ei todellakaan hyväksi kenenkään mielenterveydelle. Tasapainoiset ja onnelliset ihmiset eivät käyttäydy näin - eikä heillä ole myöskäään tarvetta ihastella ääneen kaikille ulkopuolisille, miten ihanaa heidän elämänsä tämän takia on.

En pienellä kahlaamisella löytänyt Aamulehden sivustolta.

En pienellä kahlaamisella löytänyt Aamulehden sivustolta.

Enpä minäkään löydä, mutta kirjoittaja Gitta Helin sanoo olevansa "espoolainen seurapiirirouva, joka tarkkailee maailmaa Café Ursulan pöydästä".

Ne ärsyttävät minua suuresti ja silti luen ne joka kerta. Aamulehden kolumnit ovat muutenkin lähes kaikki aivan surkeita. Naistoimittajat kuvittelevat, että se tekee kolumnista hyvän kun kertoo jotain lässynläätä omasta perheestä.



Minusta oli ihanaa kun sai olla kotona taaperoikäisen kanssa eikä tarvinnut mennä töihin joka aamu! Oikeasti! Nautin siitä ajasta todella paljon. Tätä ei varmaan Gitta Helin voisi uskoa. Luulisi että valehtelen. Mutta ei se minua kiinnosta mitä muut ajattelevat. Jos joku kokee asiakseen tuoda julki toisenlaisia ajatuksia niin siitä vaan.

Niin kuin Gitan kolumnit yleensäkin.



Ja on Aamulehdessä hyviäkin kolumnisteja, ei pelkkää vauva- ja perheläppää :-)

äitiys vaan on niin sokerikuorrutettu käsite, että sen huonoista puolista ei saisi edes (näköjään) puhua.

oli kyse siitä, että joku äiti oli jossain tyttöjenillassa hehkuttanut, että miten mahtavaa on olla 2 veen kanssa kotona kun näkee päivittäin sitä lapsen kehitystä ja lässynlää. Sitten joku pöytäseurueesta oli kertonut oman kokemuksensa, jonka mukaan kotiäitiys oli elämän tylsintä ja puuduttavinta aikaa. Ja tämä äitiyden iloa hehkuttanut äiti oli tähän helpottuneena todennut, että onpa ihanaa, kun joku muukin on kokenut noin, koska juuri noin hänkin oikeasti ajoittain kokee. Mutta ei ollut uskaltanut sanoa, koska näyttää olevan tabu puhua äitiyden tylsyydestä. Ja tässä ketjussa olevat kommentit todistavat kolumnistin ajatukset ihan oikeiksi. Moni tässäkin ketjussa on teilannut, että ei noin saa sanoa ja tuollaista kokemusta ei voi olla ja jos on, on sanojassa jotain vikaa.



Hyvä kolumni.

Voisin omalta osaltani (3 lasta) allekirjoittaa tuon. Vuoden vauvalomat per laaki ensin yhden, sitten kahden, sitten kolmen lapsen kanssa kyllä riittivät. Omista lapsista on paljon iloa, mutta totuus on kuitenkin sitä arkipyykkiä, ruoanlaittoa, siivoamista, nukkumaanmenoa, lelujen keräämistä, hälinän ja mölinän ja heräämisen säestämää jokapäivää.