Muita, jotka pääsevät "lepäämään" töihin?

Mun työ on ihan vastaavanlaista hulabaloota, ei pysty keskittymään siihen olennaiseen, vaan aika menee siihen, että huolehtii, että kaikki muut on hoitaneet omat hommansa kunnolla, jotta viimein itse pääsee tekemään omansa. Ajatus katkeilee, asiat jää kesken, joku tarvii aina apua ja neuvoa... Ihan ku kotona.



PAITSI että töissä on ihanat työkaverit, hervoton huumori, mieletön yhteishenki.. se antaa voimia kumpaankin urakkaan, vaikkei töissäkään sitä lepoa saa.

lähdin töihin 10v kotiäitiyden ja neljän lapsen jälkeen kun nuorin oli 2.5v ja todellakin tuntui että lähden töihin "lepäämään" siitä hullunmyllystä, siltikin vaikka työni on suht raskasta. Vieläkin tuntuu siltä vaikka tällä hetkellä nuorinkin lapsi on jo koululainen ja yh olen. Ilman työtä varmaan pää hajois. Minä ainakin sanoisin olevani parempi äiti kun on muutakin elämää kuin koti ja lapset, vaikka tietty ne onkin tärkeimmät

Minä taas tulen töistä kotiin lepäämään neljän lapseni ja kotitöiden pariin. Niin helpolla pääsi kotona ja aikaa kotitöihin oli vaikka kuinka. Aivan luksusta oli ulkoilla pitkin päivää! Huokaus, ei ole kuin muisto enää vain se aika kun ei lisääkään lapsia ole tulossa. Useamman kerran on tullut kyllä mieleen että vieläkö yhden tekisi että saisi taas lepäillä kotona...

fyysisesti todellakin helpommalla pääsin/pääsisin kotiäitinä, mutta henkisesti...

Näin me ihmiset koemme asioita eritavalla:)

-kolmonen

joten luonnollisestikaan en harkitsisi kotihoitoa enää.



Mutta onhan se riemua, kun voi kommunikoida aikuisten kesken ja aikuisten tavalla. Jos vaikka joku toimitus viivästyy, voi selittää asian ja hoitaa kenties reklmaatioitakin... Mutta kukaan ei hankaa koko ajan vastaan, ei tarvitse selittää kuuttatoista kertaa samaa juttua ja yleensä päivän aikana kukaan ei rupea parkumaan jos ei saa mehua ja keksiä.