2 v löi äitiä, 1/2 tuntia taistelua sen jälkeen...
Ekan kerran tänään 2 vuotia tyttöni tarkoituksella löi minua, ja "aika pysähtyi"... Päätin että nyt tytön piti tosissaan pyytää anteeksi, koska tällaista en tule jatkossa sallimaan. Voi mikä väsytystaistelu siitä tulikaan!! Nurkkaan ahdistin tuon pikku sulottaren... Puoli tuntia tyttö tuhersi itkua, halasi välillä, yritti paeta, mökötti, murjotti jne ja blokkasin tien ja sanoin että ennen ei mennä kun pyydät anteeksi. PUOLI TUNTIA siinä meni nurkassa seistessä, minä siinä edessä! Huh! Toistelin rauhallisesti että "ädiltltä pitää pyytää anteeksi" ja sitten saat mennä mutta jos "teet typerästi niin anteeksi pitää pyytää".... Mutta ah! kun sieltä pienestä suusta sitten tuli se "anteeksi" ja ihanat pienet kädet kietoituivat kaulaani oli tunne hieno. Ja koko ilta oltiin kavereita, pusuteltiin ja halailtiin kuin ennenkin eli lapsen puolelta "kaunaa" ei jäänyt. Mulle tuli hieno, "voittaja-fiilis", kyllä mä tän homman vielä opin... :)
ainoan kanssa voi tehdä tommosta. Puoli tuntia seistä ja vahtia. Jos olisi siinä toinen tai kolmas, ei se onnistu, koska ne muutkin vaatii, puoli tuntia on pitkä aika olla ja odottaa, että äiti tulee sieltä joskus sitten meitäkin huomaamaan..
Ja hienoa että on sitten koko ilta pusuteltu ja halittu ja sylitelty. Sinä voitit. Osaat homman, jatkossa tulee vaikka mitä, mutta tyynen rauhallisesti hoidat "hommat kotiin" ja voitat uhmakkaan sulottaren, saat lapsen ruotuun eikä teillä tenava hypi silmille, kunnioittaa ja käyttäytyy hyvin, kiitos sinun selkeän, peräänantamattoman ja systemaattisen rauhallisen kasvatustyön.
Sori sarkasmi.
Minulla on 3 ja 7 v kakarat, jotka ovat KOKO PÄIVÄN riidelleet ja kiukutelleet keskenään ja minulla yksitellen vuorollaan. MIKÄÄN hyvä ja kaunis, määrätietoinen tai napakka ei ole auttanut.
Sitten mulla paloi käämit, ja kumpikin häipyi huonearestiin.
Juu, kyllä, vietin kummakin kanssa kahdenkeskistä aikaa, leikin kaverina, ruokaa tuli ja oli joten nälkä ei vaivannut taustalla, ulkoiltukin on, halattu ja sylitty. ON kaikki joo. Mutta silti. Ihan koko päivän ovat riidelleen ja huutaneet ja olleet pahantuulisia ja hankalia. Siinä välissä aina semmonen pieni pilkahdus normaalista olemisesta, ja sitten taas ryöpsähtää..
Isi kotiutui, ja otti muksut huomaansa aina iltapesuja myöten. Minä sanouduin irti. Kun meno meno aloi mennä taas välillä hetkittäin liian riehakkaaksi tai kun toinen "vingutitti" toista, sanoin vain miehelle : "Pertti", ja mies hoiti homman. Eivät halunneet isiltä iltasatua, ja minä ilmoitin etten luo lapsille, jotka käyttäytyy noin huonosti ihan koko päivän ajan.