Miksi pieniä vauvoja viedään nykyisin jatkuvasti hoitoon/yökylään?

Ennen 30v olen molemmat poikamme synnyttänyt. Mutta miehen kanssa ollaan kyllä oltu 17-vuotiaasta saakka yhdessä, ollaan keritty matkustaa, juhlia ja heilua ihan kylliksi. Ei ole kaipuuta viettää elämää, johon lapset ei mahtuisi mukaan.

Luulen että tässä on mukana ainakin itselläni myös kodin perintöä, meillä on aina oltu hyvin perhekeskeisiä. Meillä oli äiti kotiäitinä koko minun ja veljeni lapsuuden, meni töihin takaisin osa-aikaisena vasta kun minä olin 10v, veli 5v. Meillä nukuttiin perhepedissä pitkään, minä siirryin omaan sänkyyn vasta silloin kun pikkuveli syntyi ;) Olen itse hyvin ikäväinen, en ole koskaan omassa lapsuudessani nauttinut kavereiden luona yökyläilystä (ehkä vasta joskus 5-6 luokalta lähtien ehkä enemmän) tai esim. leireillä olosta. Ainoastaan samassa rappukäytävässä, kerrosta ylempänä asuvan parhaan kaverini luona oli ala-asteikäisenä kiva olla yökylässä :) Sen kauemmas en halunnut. Esim. kesäleireillä usein itkeskelin illalla ikävää.

Mutta niin. Lapset saa mennä sitten kun haluavat. Pakko ei ole. Kotona saavat olla, tutussa sängyssään tai meidän kainalossa, juuri niin pitkään kuin haluavat.

että lapset menee yökylään siinä vaiheessa kun ITSE sinne haluavat.

Mutta mielestäni jos lapsi YHTÄÄN kaipaa isää tai äitiä, ei pidä hoitoon yöksi jättää. Ja jos on pakko, esim. sairauden tms. vuoksi näin tehdä, niin lienee itsestään selvää että se on ihan eri asia, kuin vanhempien omasta itsekkyydestä johtuva "yökylättäminen".

Mutta olenkin tällainen vanhana lapseni saanut ja hoidan heidät mielelläni itse ja erityisesti vauva-ajan, eikä lapsilta siltikään puutu välittäviä aikuisia ympäriltä. Omia menojakin on riittävästi, varmasti enemmän kuin monella muulla.

av-mammoja. Meillä on vauva ollu ekan kerran yökylässä 1 yön 1 kk ikäisenä. Eikä sille mitään traumoja siitä tullu, saatikaan kun käy yökylässä sen YHDEN yön yleensä kuukausittain. Ja hei, me emme mene mieheni kanssa baariin. Lähdetään joko leffaan tai hengähdetään hieman, seuraavana aamunaa lähdetään hakemaa vauvaa yökylästä. Joo, kivittäkää vaa. Se että on vauva perheessä ei tarkoita sitä etteikö joskus tosissaan voisi tehdä jotain miehen kanssa kahdestaan, varsinkaan kun siihen on mahdollisuus ja vanhempani ottavat mielellään lapsenlapsensa hoitoon. Ootte kyllä niin totaalisia tekopyhiä suurin osa et huhhu.



Eipä oo vauva huomannu eroa jos yhden yön olen ollut poissa. Viikoksi en mäkään jättäis, mut yksi yö menee ihan hyvin. Kaks on kiikun kaakun (ei tosin ole ollu) ja kolme on tiukka ei. Sairasta lasta en tietenkään laittais hoitoon, se vasta tyhmää olis.



Onko se teiltä pois jos jotkut laittavat vauvansa sillon tällön yökylään? Löysätkää vähän pipoanne.

musta on vähän huvittavaa,että esim. 5 vuotiaan vanhempi sanoo ettei hänen lapsensa ole mitään traumoja vauva-aikojensa tapahtumista saanut.



Totuushan kuitenkin on,että nämä mahdolliset ongelmat näkyvät lapsen omissa parisuhteissa tai vaikka vanhemmuudessa tms. Ei suinkaan heti seuraavalla viikolla tai lähivuosienkaan kuluessa.



Ja ei,en väitä että yksi yökyläily tuhoaa ihmisen psyykeen. Vaikka mistä sitä tietää..;)

kertaa yöhoitoo,kun oli tuparit,seuraavan kerran poika oli 1v3kk kun mummi ja vaari tulöi tänne meille hoitaa poikaa ja yöksi kun minä mies mentiin hotelliin yön keikalle ja yöksi.

Nyt poika on 1v6kk ja menee mummille yöksi koska meillä on mun synttärijuhlat.



Muuten hoidamme itse lapsemme :)

Tmä on siis kolmas kerta 1v6kk aikana kun poika menee yöhoitoon,vaikka käynkin viihteellä kerran kuussa,mies jää kotiin hoitaa poikaa :)

"Hyvä nyrkkisääntö on, että niin monta yötä voi olla yökylässä kuin on vuosia mittarissa. Mutta ne ketkä ei lapsistaan välitä vaan vain omasta itsestään, niin ei tästä välitä."



Voisitko sitten valaista myös että minkä ikäiseen asti tämä pätee?

18?

16?

15?

14? Yläasteen loppuun?

Eikö noi nyt ole NUORIA ennemmin kuin pieniä lapsia... haloo idiootti!

"Hyvä nyrkkisääntö on, että niin monta yötä voi olla yökylässä kuin on vuosia mittarissa. Mutta ne ketkä ei lapsistaan välitä vaan vain omasta itsestään, niin ei tästä välitä."

Voisitko sitten valaista myös että minkä ikäiseen asti tämä pätee?

18?

16?

15?

14? Yläasteen loppuun?

"Hyvä nyrkkisääntö on, että niin monta yötä voi olla yökylässä kuin on vuosia mittarissa. Mutta ne ketkä ei lapsistaan välitä vaan vain omasta itsestään, niin ei tästä välitä."

Voisitko sitten valaista myös että minkä ikäiseen asti tämä pätee?

18?

16?

15?

14? Yläasteen loppuun?

Kymmenen vuotta sitten, kun esikoiseni oli vauva, oli hän paljon yökylässä ja hoidossa muutenkin heti vauvasta lähtien, seitsemänvuotiaani ollessa vauva, oli hän paljon vähemmän hoidossa ja yökylässäkin vasta 9 kk vanhana. Meidän parivuotias ei ole koskaan ollut yökylässä ja olin ensimmäistä kertaa itse pois kotoa yötä, kun lapsi oli vuoden. Nyt meille tulee kohta vauva enkä ole ajatellut viedä häntäkään yökylään kovin pienenä tai pitemmäksi ajaksi hoitoon. Eli NYKYÄÄN ei päde joka ihmisen kohdalla.



Mainittakoon kuitenkin, että minusta on ihan ok, jos vauvakin on joskus yökylässä, jos hän on sellainen, että tuttipullo kelpaa hyvin eikä hän itke ilman äitiä tai isää ollessaan normaalia enempää. Meidän esikoinen oli juuri sellainen, että hänet oli helppo jättää toisille hoitoon. En tiedä, onko hänelle jäänyt jotain traumoja, mutta nyt hän on ainakin varsin henkisesti terveen oloinen ja reipas nuorimies.

Jessus teitä hössöttäviä av-mammoja. Meillä on vauva ollu ekan kerran yökylässä 1 yön 1 kk ikäisenä. Eikä sille mitään traumoja siitä tullu, saatikaan kun käy yökylässä sen YHDEN yön yleensä kuukausittain...

Onko se teiltä pois jos jotkut laittavat vauvansa sillon tällön yökylään? Löysätkää vähän pipoanne.

vauvasta ja millainen nukkuja ym. hän. Äiditkin ovat erilaisia. Minulle ei ole tehnyt tiukkaa jättää pientäkään vauvaa tunniksi, pariksi, muutamaksi tutulle hoitajalle tai isälle käydessäni omilla asioillani, mutta tuskin olisin yötäni viettänyt kovin rauhallisesti erossa pienestä vauvasta, ellei olisi ollut aivan pakkotilanne (sairastuminen tai vastaava).

Eipä se minulta tai keneltäkään muultakaan ole pois, jos toiset laittavat vauvansa yökylään. Jos ei muuten saa nukuttua tai tarvitsee akuutisti parisuhdeaikaa puolison kanssa tai pää ei vain kestä, ellei pääse irti hetkeksi pallosta jalassa. Jotenkin kuitenkin jään miettimään, mikä kiire vanhemmilla on jättää kuukauden ikäistä lasta yöhoitoon, ellei kyse ole erityistilanteesta. Parisuhde ja perheenperustaminen on jatkumo ja aikuisilla ihmisillä aikaperspektiivin pitäisi riittää hieman pitemmälle kuin kuukauden tai viikon päähän tarkoittaen, että kyllä sitä yhteistä, omaa aikaa vielä tulee.

heillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten olla ja elää perheenä. Samaan aikaan heillä on vaatimus siitä, että omien vanhempien on uhrattava kaikkensa aikuisille lapsille, sillä he ovat lapsia aina ja ikuisesti.



Tämä on ensimmäinen vauvasukupolvi, jonka kasvattavat isovanhemmat.

ja eipä lähtenyt äidit bilettämään.

tuttavapiirissä on esim. pariskuntia, jotka ovat vuosikausia tai kymmenenkin vuotta yhdessä ennen vauvan syntymää. Ja kun vauva on parin kuukauden ikäinen, lähdetäänkin vaikka viikon matkalle kahdestaan ja vauva mummolaan. Siinä tulee väistämättä itselle mieleen, että eikö sitä matkaa olisi voinut tehdä ennen lapsen syntymää tai ottaa sitten lasta mukaan.

ystäväni lapset ovat muutaman kerran vuodessa yökylässä (ihan vauvoinakin) ja he ovat jatkuvasti kipeinä. en usko tuohon, että ne sairastelevat sen takia, kun ovat usein yökylässä.

Minusta on rikkaus että lapsilla on paljon välittäviä aikuisia ympärillään. Tällöin vanhemmat voivat joskus lähteä kaksin jonnekin, tai ottaa vaikka isovanhemmat mukaan lomamatkalle tai täti viettää lapsen kanssa viikonlopun. Ja kukaan ei ole hukassa.

tulee pissiksiä. Ainakin minun tuttavapiirissäni trendi on selkeä. Samat lapset, jotka 4 vko ikäisinä meni yökylään, on 10v iässä "hurjan itsenäisiä" ja luuhaa kaupungilla yötä myöten. Kotiintuloa ei odottele kukaan.

Minusta on rikkaus että lapsilla on paljon välittäviä aikuisia ympärillään. Tällöin vanhemmat voivat joskus lähteä kaksin jonnekin, tai ottaa vaikka isovanhemmat mukaan lomamatkalle tai täti viettää lapsen kanssa viikonlopun. Ja kukaan ei ole hukassa.

vaikka äidillä vaihtuisi mies joka viikko.

mutta miksi sitä pitää tehdä kun on vastasyntynyt tai pieni vauva perheessä?

että lapset menee yökylään siinä vaiheessa kun ITSE sinne haluavat. Meillä poika täyttää kohta 3v, ja ollaan nyt pari kertaa häneltä kysytty, olisiko kiva jäädä mummolaan yöksi... Että viettäisivät oikein superkivan päivän ja illan, leikkisivät, saunoisivat ja sitten iltapalan jälkeen menisi mummon kainaloon nukkumaan. Olisi oma peitto ja tyyny mukana, saisi oman autoyökkärin laittaa päälle... Ja sitten aamulla äiti ja isi tulisi myös mummolaan kylään.

Ei todellakaan ole lämmennyt ajatukselle, vaikka isovanhemmat aivan äärimmäisen rakkaita ja läheisiä hänelle ovatkin. On niin rutinoitunut (mitä 3v lapsen mielestäni on ihan hyväkin olla), että haluaa tehtä iltapesut, -pusut ja -sadut vanhempiensa kanssa. Omassa kodissa. Ja nukahtaa omaan sänkyyn. Toki ollaan perheenä reissattu useinkin, mutta ilman vanhempia ei ole lapsen tarvinnut missään nukkua.



Toki lapsia on erilaisia. Jos toinen lapsi ei itke vanhempien perään ja käy tyytyväisenä mummolassa nukkumaan, mikä ettei häntä sitten sinne voisi jättää. Mutta mielestäni jos lapsi YHTÄÄN kaipaa isää tai äitiä, ei pidä hoitoon yöksi jättää. Ja jos on pakko, esim. sairauden tms. vuoksi näin tehdä, niin lienee itsestään selvää että se on ihan eri asia, kuin vanhempien omasta itsekkyydestä johtuva "yökylättäminen".

mä nyt jättäisin 2kk vauvani yökylään vaikkapa lähteäkseni baariin, eipä hän taitaisi edes huomata poissaoloani. Voisin peitellä hänet normaalisti nukkumaan klo 21 ja sitten lähtisin viihteelle. Vauva herää ehkä joskus klo6 joten enköhän siihen mennessä olisin taas jo kotona. No, en ole varmaankaan lähdössä mihinkään lähiaikoina mutta kesällä sitten on jo muutama yökyläily tiedossa.

Satunnaista vauvan yökyläilyä pahempaa on mielestäni jos päivittäin hoidossa oleva lapsi laitetaan lähes joka viikonloppu yökylään.

Hyvä nyrkkisääntö on, että niin monta yötä voi olla yökylässä kuin on vuosia mittarissa. Mutta ne ketkä ei lapsistaan välitä vaan vain omasta itsestään, niin ei tästä välitä.