Miksi pieniä vauvoja viedään nykyisin jatkuvasti hoitoon/yökylään?
Olen seurannut viimeaikoina monen tutun pariskunnan perhe-elämää.
Pieni parin kuukauden ikäinen vauva viedään mummille hoitoon, että isä ja äiti pääsee bilettämään.
Ja tätä toistuu säännöllisesti.
Alle vuoden ikäinen vauva sairastuu flunssaan. Vauva viedään mummolaan hoitoon, ja lapsen vanhemmat lähtee itse reissuun.
Mielestäni alle vuoden ikäistä ei pidä viedä muille hoidettavaksi, ellei ole pakottavaa tarvetta ole viedä lasta minnekään.
Etenkin "helpot" korvikeruokitut vauvat näyttäisi olevan helppo tuupata muiden hoidettvaksi.
Kommentit (60)
mä nyt jättäisin 2kk vauvani yökylään vaikkapa lähteäkseni baariin, eipä hän taitaisi edes huomata poissaoloani. Voisin peitellä hänet normaalisti nukkumaan klo 21 ja sitten lähtisin viihteelle. Vauva herää ehkä joskus klo6 joten enköhän siihen mennessä olisin taas jo kotona. No, en ole varmaankaan lähdössä mihinkään lähiaikoina mutta kesällä sitten on jo muutama yökyläily tiedossa.
Satunnaista vauvan yökyläilyä pahempaa on mielestäni jos päivittäin hoidossa oleva lapsi laitetaan lähes joka viikonloppu yökylään.
Ja sun on ihan pakko päästä baariin miksi?
Jos alvariinsa vievät yöhoitoon tai lähtevät jopa viikon reissuille ilamn lasta. Erityisesti alle 1-vuotias lapsi tarvitsee vanhempiaan, vaikka söisikin korviketta. Lukekaa vaikka Jari Sinkkosta, Tuula Tammista, Tiina Kaitaniemeä tai ketä hyvänsä lasten puolesta puhuvan tekstejä.
Kyllähän joskus voi olla yötä pois lapsensa luota tai isovanhemmat vaikka omassa kodissa, mutta ei sitä pienen vauvan kanssa kannata tavaksi ottaa.
Tällaisella toiminnalla vanhempi ottaa riskin siitä, että aiheuttaa lapselleen mahdollisesti tulevia tunne-elämän vaurioita, sillä hylkäämiskokemus voi olla hyvin voimakas, koska vauva ei tajua olevansa erillinen olento vaan osa äitiään. Voi olla, ettei käy mitenkään, mut mä en ainakaan halua riskeerata. Just tuli kutsu koko viikonlopun kestäviin polttareihin. Hiukka ihmettelen, että tuleva morsiankin on 7 kk lapsestaan erossa koko tuon ajan...
Aikoinaan hoitoon alle 10kk muutamaksi yöksi ja kyllä kaduttaa...
nää on näitä asioita jotka tajuaa vasta kun lapset on kasvanut. Nyt miettii että miksi piti ja miksi oli niin kiire tehdä sitä ja tätä eikä tajuta että ne hetket menee niin nopeasti kun lapset on pieniä
on alle 1-vuotiaita lapsia yökyläilyttänyt. Ja valitettavasti pitää todeta, että mielestäni heillä on vanhemmuus ollut välillä muutoinkin vähän hakusessa.
Useimmat ystävämme, kuten me itsekin, ovat saaneet ensimmäisen lapsensa n. 35-vuotiaina. Kun takana ovat vauhdikkaat opiskeluvuodet, vuosikymmen työelämää, lukuisia matkoja ja muita "aikuisten juttuja", ei todellakaan tunne tarvetta olla erossa lapsistaan näiden vauva-aikana saadakseen omaa aikaa
puoli vuotiaana 70-luvulla viikon mummulassa hoidossa kun vanhemmat lähtivät teneriffalle. Taidan olla häiriintynyt
Meillä on vauva ollut kuukauden-parin ikäisestä isovanhemmilla hoidossa yhden yön kerrallaan, kerran tai pari kuussa. Ne mielellään ottaa hoitoon ja sanovat, että käykää ulkona kun ootte vielä nuoria. Ei me kylläkään vauvaamme hoitoon kipeänä laiteta. Mutta mun mielestä ei tarvii linnoittautua kotiin ja unohtaa kokonaan muuta elämää vaikka onkin vauva talossa.
hän on viettänyt ensimmäisen viikon elämästään teholla. Myös 6-12 viikkoa meni teholla ja taas 8kk oli kaks viikkoa sairaalssa, joista toisen teholla, siellä ei saa olla vanhemmat kuin vierailuaikana. nyt mä sen tiedän, miks se on niin hankala :(
että lapset menee yökylään siinä vaiheessa kun ITSE sinne haluavat.
Mutta mielestäni jos lapsi YHTÄÄN kaipaa isää tai äitiä, ei pidä hoitoon yöksi jättää. Ja jos on pakko, esim. sairauden tms. vuoksi näin tehdä, niin lienee itsestään selvää että se on ihan eri asia, kuin vanhempien omasta itsekkyydestä johtuva "yökylättäminen".
Mutta olenkin tällainen vanhana lapseni saanut ja hoidan heidät mielelläni itse ja erityisesti vauva-ajan, eikä lapsilta siltikään puutu välittäviä aikuisia ympäriltä. Omia menojakin on riittävästi, varmasti enemmän kuin monella muulla.
mä nyt jättäisin 2kk vauvani yökylään vaikkapa lähteäkseni baariin, eipä hän taitaisi edes huomata poissaoloani. Voisin peitellä hänet normaalisti nukkumaan klo 21 ja sitten lähtisin viihteelle. Vauva herää ehkä joskus klo6 joten enköhän siihen mennessä olisin taas jo kotona. No, en ole varmaankaan lähdössä mihinkään lähiaikoina mutta kesällä sitten on jo muutama yökyläily tiedossa. Satunnaista vauvan yökyläilyä pahempaa on mielestäni jos päivittäin hoidossa oleva lapsi laitetaan lähes joka viikonloppu yökylään.
Ja sun on ihan pakko päästä baariin miksi?
minähän kirjoitin että JOS lähtisin baariin, lapsi tod.näk. nukkuisi koko poissaoloni ajan. Minkäköhän trauman lapsi saakaan siitä jos äiti on pois jonkun tunnin hänen nukkuessaan? Mutta kuten kirjoitin EN ole lähdössä baariin eli ei mulla tosiaan ole mitään pakkoa päästä sinne. Tällä hetkellä en edes tahtoisi lähteä. En vaikka vauvani tuskin ehtisi poissaoloani huomaamaankaan. T:26
ole huomannut tuota omassa lähipiirissäni. Meidän lapsikin oli vasta nyt, 1v9kk iässä eka kertaa yökylässä mummolassa.
Kaksi yötä oli ehkä vähän liian pitkä aika ekaksi yökyläreissuksi mutta ihan hyvin oli mennyt. Minä en edes halunnut olla vauvasta erossa kuin korkeintaan tunteja hänen ollessaan 0-1v, ei vaan ollut halua lähteä minnekkään ilman häntä!
Koska luullaa, että se on ihan tavallista. Koska isovanhemmat kärttävät.
Ei ole hyväksi, että lapsi on usein ja pitkiä aikoja erossa vanhemmistaan. Lapsen perusturvallisuus luodaan tiiviissä ja läheisessä suhteessa äitiin ja isään. Pieni lapsi saa traumoja yökyläilyistä ja monen päivän eroista.
Lastenlapsia yökylään "kärttäville" isovanhemmille voi ja PITÄÄ SANOA EI! Mummo ja vaari eivät määrää lapsen kyläilyistä. Surullista, jos isovanhemmat päättävät perheen asiat, omivat ja painostavat lastenlapsia yöksi.
mun mielipide on, että pientä vauvaa ei viedä yökylään ilman äitiä tai isää. Näin sanoo oma maalaisjärki ja äidinvaisto.
esikoinen (nyt kohta 11v) oli hoidossa ennen vuoden ikää 2 kertaa. Eka kerta oli meidän "polttari-ilta", ja tulimme yöksi vauvan luokse. Toisen kerran olimme poissa kun vietimme hääyötä, palasimme vauvan luokse heti kun olimme saaneet hotellissa aamiaisen.
Toinen lapsi oli hoidossa ekan kerran reilusti yli vuoden iässä, ja kolmas on nyt 6kk, eikä ole ollut hoidossa kodin ulkopuolella, mutta yhden kerran olemme olleet poissa miehen kanssa n. 4h, ja tulleet takaisin kotiin vauvan luokse.
Tämä viimeinen vauva on ollut isän hoidossa JO 3 iltaa niin että minä, äiti, olen ollut kavereiden kanssa viihteellä. Eka ja viimeinen ovat syöneet tissin lisäksi myös pullosta tarvittessa.
En koe tätä hirveäksi bilettämiseksi, vaikka olimme esikoisen syntyess "vain" 24v ja 27v.
Ap:n kanssa olen samoilla linjoilla siinä mielessä että en ylipäänsä ymmärrä VANHEMPIEN tarvetta hirveään bilettämiseen.
Meillä oli helppoa sopeutua esikoisen ja kakkosen kanssa ihan perhe-elämään, mutta kun tämä kolmas syntyi nyt "kypsemmällä iällä" ja olimme tottuneet jo vähän vapaampaan ja helpompaan elämään lasten kanssa, minulla on ollut sosiaalista painetta viettää iltaa taas kavereideni kanssa. Yllättäen kaverini ovat edelleen pääasiassa lapsettomia. Kaverit ovat ikähaarukassa 31-39v.
yökyläilyyn. Me itse halutaan käydä ulkona miehen kanssa. Ne jotka haluaa saa ollakin mun puolestani kiinni lapsessa 24/7. Mutta turha alkaa parjaamaan niitä jotka haluaa vapaa-aikaakin, kun se kerran on mahdollista. Mulla ei pää yksinkertaisesti kestä, jos joudun olemaan viikkokaupalla vaan himassa lapsen kanssa. Meitä on moneen junaan, ja se on niin huvittavaa miten tietyllä tavalla tekevät ihmiset jaksaa haukkua niitä, jotka tekee joskus toisin...
t: 40
yökyläilyyn. Me itse halutaan käydä ulkona miehen kanssa. Ne jotka haluaa saa ollakin mun puolestani kiinni lapsessa 24/7. Mutta turha alkaa parjaamaan niitä jotka haluaa vapaa-aikaakin, kun se kerran on mahdollista. Mulla ei pää yksinkertaisesti kestä, jos joudun olemaan viikkokaupalla vaan himassa lapsen kanssa. Meitä on moneen junaan, ja se on niin huvittavaa miten tietyllä tavalla tekevät ihmiset jaksaa haukkua niitä, jotka tekee joskus toisin...
t: 40
mutta on siinä kyllä puolensa, että saa lapset siinä vaiheessa kun ei ole enää niin suurta tarvetta "päästä pois". Omia yömenoja ja parisuhdelomia ehtii kyllä olla myöhemminkin kuin vauva-aikana. Tosin en tiedä millaista on olla lapsissaan kiinni viikkokaupalla 24/7, koska olen järjestänyt asiat niin, että pääsen tarvittaesssa hengähtämään.
sillä, että vauvan tulo ole juuri muuttanut elämää. Nämä juuri lykkäävät vauvan hoitoon, että pääsevät bilettämään yms.
Minusta vauva-aika on kallisarvoista, ja silloin saakin elämä olla erilaista kuin aikaisemmin.
vauva-ajasta pois, kun silloin tällöin on yön poissa kotoa... hohhoh!
mies joutui pienenä olemaan kesiä "maalla" isovanhempien luona. Saattoi olla esim.kaikki viikot,kun vanhemmat oli töissä
Aika monella täällä pk-seudulla asuvalla on sellainen tilanne, että omat vanhemmat asuvat ehkä satojenkin kilometrien päässä eikä minkäänlaista hoitoapua yleensä ole saatavilla. Ystävätkin ovat yleensä samassa elämäntilanteessa eli omat lapset pitää hoitaa.
Meillä lapsi oli ekan kerran yökylässä 1,5 vuoden ikäisenä ja todellakin on kiintynyt mummiinsa. No, kerran viikossa nähdäänkin, joten ei ihmekään.
Minun tuttavapiirissäni tuollaista ei juurikaan tapahdu. Enkä itse ole vienyt vauvoja hoitoon.