Olen henkisesti loppu ja nurkkaan ahdettu, kiukuttelen miehelle ja mies

Varmasti joskus helpottaa!

eikö ole aika luonnollista että myös ne ikävät fiilikset purkautuu parisuhteessa sen toisenkin osapuolen harteille? eikös se ole ihan luonnollista?

eikös aikuinen kestä sen, ja ymmärrä??



ap

Jos ongelmasi eivät ole luokkaa kuolemansairaus tai vastaava, ehkä jonkinlainen näkökulman muutos voi auttaa. Miksi olet henkisesti loppu? Mitä toivoisit mieheltäsi? Pystyisikö hän auttamaan?

se on ihan luonnollista. En todellakaan usko, että tekisit sen tahallasi. Mies on siinä paikalla, ja luotat siihen, että hän ei hylkää sinua vaikka kiukuttelisit. Samalla lailla kuin lapsi kiukuttelee vanhemmalleen.



Jos sinulla on voimia niin yritä purkaa tilannetta muuta kautta. Harrasta liikuntaa, tee asioita josta nautit. Yritä olla kiukuttelematta miehelle. Ja olethan kertonut hänelle, mistä tilanne johtuu?



Kyllä se siitä vähitellen. Ihan normaalia tuollainen reagointi on. Koita vain nyt saada tilanne purettua jotenkin ja oma olosi helpottumaan.

eikö ole aika luonnollista että myös ne ikävät fiilikset purkautuu parisuhteessa sen toisenkin osapuolen harteille? eikös se ole ihan luonnollista? eikös aikuinen kestä sen, ja ymmärrä?? ap

että kiukutelaan toiselle ja siirretään se ahdostus toiseen. Itse asiassa se on aika sairasta.

On ihan eri asia keskustella ongelmista puolisolle ja jakaa ne ja etsiä yhdessä ratkaisuja. ekin on puolisolle rankkaa, mutta se kuuluu parisuhteeseen ja sen aikuinen kestää.

Kukaan ei kestä sijaiskörsijänä olemista.

"eikö ole aika luonnollista että myös ne ikävät fiilikset purkautuu parisuhteessa sen toisenkin osapuolen harteille? eikös se ole ihan luonnollista? eikös aikuinen kestä sen, ja ymmärrä?? ap"



Riippuu vähän mittakaavasta. Jos harvoin käy noin, se on luonnollista. Pitää myös jälkeenpäin pyytää anteeksi, ja kertoa, että "ei se sinusta johtunut". Tästä saakin rakentavan keskustelun, jossa voidaan yhdessä miettiä, mistä huono olo johtuu ja mitä asialle voisi tehdä.



Aikuinen kestää kyllä, jos on kyse yksittäisistä tilanteista. Mutta kenenkään ei tarvitse elää jatkuvasti toisten tunnepurkauksien kohteena. Siinähän alkaa voida itsekin pahoin. On todella raskasta elää peläten seuraavaa tunnepurkauskohtausta.



Suosittelen miettimään, mistä nuo ikävät fiilikset johtuvat, miten niitä voisi käsitellä ja miten sietää niitä. Tarvittaessa voi hakea ammatillista keskusteluapua.

eikö ole aika luonnollista että myös ne ikävät fiilikset purkautuu parisuhteessa sen toisenkin osapuolen harteille? eikös se ole ihan luonnollista? eikös aikuinen kestä sen, ja ymmärrä?? ap

että kiukutelaan toiselle ja siirretään se ahdostus toiseen. Itse asiassa se on aika sairasta.

On ihan eri asia keskustella ongelmista puolisolle ja jakaa ne ja etsiä yhdessä ratkaisuja. ekin on puolisolle rankkaa, mutta se kuuluu parisuhteeseen ja sen aikuinen kestää.

Kukaan ei kestä sijaiskörsijänä olemista.

Esität kovinkin fiksua ja aikuista....mutta et ole. Jos sinulla olisi oikeasti kokemusta siitä, että on todella "nurkkaan ajettu ja loppu", niin tietäisit, että se todellakin on normaalia! Ei tässä kysytty, mikä on OIKEIN, eihän tietenkään kenellekään saisi kiukutella. Mutta tuollaisessa tilanteessa se todellakin on normaalia eikä sairasta!

Hyvä, vahva ja terve parisuhde todellakin kestää sen, että toinen voi olla heikko ja taantua ja olla ihan loppu. Toinen voi ottaa vastaan sen kuonan mikä sieltä tulee, kun ymmärtää, että toinen ei halua loukata vaan pyrkii selviytymään ja käsittelemään tunteitaan.

Parisuhde on kuitenkin psykologisesti ihmiselle keino käsitellä lapsuutensa traumoja ja tilanteita, ja hyvä parisuhde mahdollistaa molempien osapuolten kasvun. Se ei onnistu, jos normaaleja reaktioita pidetään sairaina!

Lisäksi toisen tuskan purkaminen ei mitenkään poista sitä, että ongelmista myös keskusteltaisiin ja ratkaisuja etsittäisiin.

"Jos sinulla olisi oikeasti kokemusta siitä, että on todella "nurkkaan ajettu ja loppu", niin tietäisit, että se todellakin on normaalia! Ei tässä kysytty, mikä on OIKEIN, eihän tietenkään kenellekään saisi kiukutella. Mutta tuollaisessa tilanteessa se todellakin on normaalia eikä sairasta! Hyvä, vahva ja terve parisuhde todellakin kestää sen, että toinen voi olla heikko ja taantua ja olla ihan loppu. Toinen voi ottaa vastaan sen kuonan mikä sieltä tulee, kun ymmärtää, että toinen ei halua loukata vaan pyrkii selviytymään ja käsittelemään tunteitaan. Parisuhde on kuitenkin psykologisesti ihmiselle keino käsitellä lapsuutensa traumoja ja tilanteita, ja hyvä parisuhde mahdollistaa molempien osapuolten kasvun. Se ei onnistu, jos normaaleja reaktioita pidetään sairaina! Lisäksi toisen tuskan purkaminen ei mitenkään poista sitä, että ongelmista myös keskusteltaisiin ja ratkaisuja etsittäisiin."



En kirjoittanut tuota tekstiä, mitä kommentoit. Mutta olen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. Parisuhde ei ole terapiasuhde. Ei puolisoa voi (eikä saa) käyttää terapeuttina. Toki lapsuuden traumoista voi puhua, mutta varsinainen työstäminen pitää tapahtua jossakin muualla ammattilaisen kanssa. Jos ihminen on uupunut ja loppu, on korkea aika hakea ulkopuolista apua. Puolisolle on tarpeeksi jo siinä, että hän on tukena ja pyörittää arkea, jotta toinen saa levätä. Tällaisessa tilanteessa puoliso on myös "liian lähellä". On hyvä saada asiaan ulkopuolinen näkökulma ja ehkä jopa sairaslomaa, mahdollisesti lääkitys.

eikö ole aika luonnollista että myös ne ikävät fiilikset purkautuu parisuhteessa sen toisenkin osapuolen harteille? eikös se ole ihan luonnollista? eikös aikuinen kestä sen, ja ymmärrä?? ap

että kiukutelaan toiselle ja siirretään se ahdostus toiseen. Itse asiassa se on aika sairasta. On ihan eri asia keskustella ongelmista puolisolle ja jakaa ne ja etsiä yhdessä ratkaisuja. ekin on puolisolle rankkaa, mutta se kuuluu parisuhteeseen ja sen aikuinen kestää. Kukaan ei kestä sijaiskörsijänä olemista.

Esität kovinkin fiksua ja aikuista....mutta et ole. Jos sinulla olisi oikeasti kokemusta siitä, että on todella "nurkkaan ajettu ja loppu", niin tietäisit, että se todellakin on normaalia! Ei tässä kysytty, mikä on OIKEIN, eihän tietenkään kenellekään saisi kiukutella. Mutta tuollaisessa tilanteessa se todellakin on normaalia eikä sairasta! Hyvä, vahva ja terve parisuhde todellakin kestää sen, että toinen voi olla heikko ja taantua ja olla ihan loppu. Toinen voi ottaa vastaan sen kuonan mikä sieltä tulee, kun ymmärtää, että toinen ei halua loukata vaan pyrkii selviytymään ja käsittelemään tunteitaan. Parisuhde on kuitenkin psykologisesti ihmiselle keino käsitellä lapsuutensa traumoja ja tilanteita, ja hyvä parisuhde mahdollistaa molempien osapuolten kasvun. Se ei onnistu, jos normaaleja reaktioita pidetään sairaina! Lisäksi toisen tuskan purkaminen ei mitenkään poista sitä, että ongelmista myös keskusteltaisiin ja ratkaisuja etsittäisiin.

jos kerran sanoo että ei oikein jaksaisi.

JSSAP

sitä, että valittaa väsymystään ja sitä ettei jaksa?

minä vaan olen äkäinen ja pahalla tuulella.

Hermo kireällä ja äyskäisen tai vastaan happamasti ja nyrpeästi.

Tämä johtuu työtilanteestani ja mies tietää kyllä sen.



ap

Se, että sulla on pahaolo ei oikeuta sinua käyttäytymään törkeästi puolisoasi kohtaan!

Mielestäni pinna voi olla kireänä, mutta siitä pitää sanoa ja pyytää anteeksi ja eritoten tehdä sanallisesti selväksi ettei se johdu puolisosta.

Mutta jos vaan kiukuttelee ja vittuilee eikä tee oman asiansa muutoksen eteen mitään, niin ovea näyttäisin omalle puolisolle.

minä vaan olen äkäinen ja pahalla tuulella. Hermo kireällä ja äyskäisen tai vastaan happamasti ja nyrpeästi. Tämä johtuu työtilanteestani ja mies tietää kyllä sen. ap

Kuten mainitsin niin mies kyllä tietää oikein hyvin mistä oloni/käytökseni johtuu.

ap

Se, että sulla on pahaolo ei oikeuta sinua käyttäytymään törkeästi puolisoasi kohtaan!

Mielestäni pinna voi olla kireänä, mutta siitä pitää sanoa ja pyytää anteeksi ja eritoten tehdä sanallisesti selväksi ettei se johdu puolisosta.

Mutta jos vaan kiukuttelee ja vittuilee eikä tee oman asiansa muutoksen eteen mitään, niin ovea näyttäisin omalle puolisolle.

minä vaan olen äkäinen ja pahalla tuulella. Hermo kireällä ja äyskäisen tai vastaan happamasti ja nyrpeästi. Tämä johtuu työtilanteestani ja mies tietää kyllä sen. ap

minä vaan olen äkäinen ja pahalla tuulella. Hermo kireällä ja äyskäisen tai vastaan happamasti ja nyrpeästi. Tämä johtuu työtilanteestani ja mies tietää kyllä sen. ap

Munkin mies huutaa mulle kun sillä on työtilanne sallainen, huutaa ja äyskii joka päivä. Se on mun vika

Päivä-pari on ihan ok, jos kykenee muuhunkin kommunikointiin kuin pahantuulisuuteen ja äkäisyyyteen.

Kuten mainitsin niin mies kyllä tietää oikein hyvin mistä oloni/käytökseni johtuu. ap

minä vaan olen äkäinen ja pahalla tuulella. Hermo kireällä ja äyskäisen tai vastaan happamasti ja nyrpeästi. Tämä johtuu työtilanteestani ja mies tietää kyllä sen. ap

Kuten mainitsin niin mies kyllä tietää oikein hyvin mistä oloni/käytökseni johtuu. ap

Se, että sulla on pahaolo ei oikeuta sinua käyttäytymään törkeästi puolisoasi kohtaan! Mielestäni pinna voi olla kireänä, mutta siitä pitää sanoa ja pyytää anteeksi ja eritoten tehdä sanallisesti selväksi ettei se johdu puolisosta. Mutta jos vaan kiukuttelee ja vittuilee eikä tee oman asiansa muutoksen eteen mitään, niin ovea näyttäisin omalle puolisolle.

minä vaan olen äkäinen ja pahalla tuulella. Hermo kireällä ja äyskäisen tai vastaan happamasti ja nyrpeästi. Tämä johtuu työtilanteestani ja mies tietää kyllä sen. ap

vaikka ymmärtää. kyllä miehesi on itsekäs jos tuollaisesta äksyilystä mainitsee sulle, kyllä puolison pitää vaan alistua ja kestää.

"minä vaan olen äkäinen ja pahalla tuulella. Hermo kireällä ja äyskäisen tai vastaan happamasti ja nyrpeästi. Tämä johtuu työtilanteestani ja mies tietää kyllä sen. ap"



Kumpi sulle on tärkeämpi, mies vai työ? Onko miehen vika jos työtilanne vetää pinnan kireälle? Miksi kostat miehelle? Miksi et selvitä tilannetta työpaikalla tai etsi uutta työtä? Kauanko tätä on jatkunut? Kauanko aiot jatkaa näin? Mitä hedelmällistä siinä on, että purat kiukun mieheesi? Voiko miehesi jotain työtilanteellesi? Onko miehesi syypää työtilanteeseesi?



Meille tuli kylään perhe, jonka mies oli vihainen jostain, mitä ilmeisemmin. Alkoi minulle aukomaan päätä siitä, millainen olen, miten kamalaa elämäni täytyy olla ja miten raskasta meillä on vierailla. No ei tarvitse vierailla enää. En usko, että tuon perheen miehellä oli yhtään parempi olo poislähtiessään. Kiukun purkaminen väärään kohteeseen ei yleensä tuo pitkäaikaista apua tilanteeseen.