Osaisitko tehdä oikean LEIPÄRESSUN?

Luulin että se on sitä että kuumennetaan kuivia ruisleivänpaloja maidossa.



Tai sitten paistetaan ruisleivänsiivuja ihrassa, ei voissa.

minullekin. Se oli yksi lapsuusajan herkuista, jota äiti teki kerran pari kuukaudessa. Kuten myös hernetuuvinki, tirripaisti, läskisoosi ym. vanhan hyvän ajan herkut joita ei valitettavasti tule itse enää laitettua kun muksut ei niitä söisi kuitenkaan. Kyllä Savossa on aina osattu ruokaa laittaa.

Äipän leipäressu! Pitikö se paistaa ensin? Muistaakseni äiti käytti ensin maidossa ja paistoi vasta sitten. Ja paljon voita!!!



Tuleeko leipäressua nykyajan ruispaloista?

..

Näin minäkin teen leipäressun. Ja hyvän säväyksen antaa jos lisää vielä sipulisilppua sekaan.

mieleen iskän tekemä kampsupaisti. Se oli niin hyvää..

Minä paistan mummon itsepaistamaa ruisleipää voissa paistinpannulla kunnes vähän ruskistuu. Lisään maitoa ja lisään voita. Annetaan hautua kunnes leivät pehmeää höttöä. Ihanaa vanhanajan ruokaa..nam..

Viipurista kotoisin oleva mummoni teki leipäressun laittamalla leivät, maidon ja rasvan uunivuokaan ja paistamalla uunissa. Syötiin lämpimänä maidon kera. Nam.

KKK (Kokkoniemen Kokeileva Keittiö) vaistaa ei täysin väärä epäortodoksinen tapa eli ensin paistetaan ja sitten nesteet ja joku mainitsi aikaisemmin sipulisilpun eli ei missään tapauksessa vaikka sipulin ystävä olenkin. Ei se silloin ole leipäressua vaan jotain aivan muuta. Sama koskee tuota, että ensin kastellaan ja sitten paistetaan. Eikä sitä kuivaksi paisteta/hauduteta vaan sitä maitoa pitää olla sen verran paljon, että se jää ikään kuin kastikkeeksi siihen leipien lomaan. Ei kuitenkaan liikaa vaan juuri sen verran, että sen havaitsee sieltä leipien joukosta.

Minä paistan mummon itsepaistamaa ruisleipää voissa paistinpannulla kunnes vähän ruskistuu. Lisään maitoa ja lisään voita. Annetaan hautua kunnes leivät pehmeää höttöä. Ihanaa vanhanajan ruokaa..nam..

Viipurista kotoisin oleva mummoni teki leipäressun laittamalla leivät, maidon ja rasvan uunivuokaan ja paistamalla uunissa. Syötiin lämpimänä maidon kera. Nam.

osaa enää edes kirjoittaa eli:

"KKK (Kokkoniemen Kokeileva Keittiö) vastaa eli täysin väärä ... tapa ..."

KKK (Kokkoniemen Kokeileva Keittiö) vaistaa ei täysin väärä epäortodoksinen tapa eli ensin paistetaan ja sitten nesteet ja joku mainitsi aikaisemmin sipulisilpun eli ei missään tapauksessa vaikka sipulin ystävä olenkin. Ei se silloin ole leipäressua vaan jotain aivan muuta. Sama koskee tuota, että ensin kastellaan ja sitten paistetaan. Eikä sitä kuivaksi paisteta/hauduteta vaan sitä maitoa pitää olla sen verran paljon, että se jää ikään kuin kastikkeeksi siihen leipien lomaan. Ei kuitenkaan liikaa vaan juuri sen verran, että sen havaitsee sieltä leipien joukosta.

Minä paistan mummon itsepaistamaa ruisleipää voissa paistinpannulla kunnes vähän ruskistuu. Lisään maitoa ja lisään voita. Annetaan hautua kunnes leivät pehmeää höttöä. Ihanaa vanhanajan ruokaa..nam..

Viipurista kotoisin oleva mummoni teki leipäressun laittamalla leivät, maidon ja rasvan uunivuokaan ja paistamalla uunissa. Syötiin lämpimänä maidon kera. Nam.

Kyllähän se Laatokan karjalainen tapa valmistaa leipäressua on laittaa leipää kuutioina uunivuokaan (minä laitan tummaa ja vaaleaa fiftififti), kaataa päälle ripauksella suolaa maustettua munamaitoa päällimmäisen leipäkuutiokerroksen puoliväliin saakka ja pinnalle reilusti voita. Kolmeksi vartiksi uuniin ja sitten eikun herkuttelemaan kera puolukkasurvoksen.

Meidän perheen leipäressu tehdään pilkotusta ruisleivästä puolukoista sokerista ja vededtä, tulee ikäänkuin puuroa kun pitkään hauduttaa leivinuunissa  tai liedellä. Kylmän maidon kanssa herkkua. 

Mamma teki leipälämmitöstä eli siis yleisemmin leipäressua kahdella tavalla, joko ap:n kuvaamalla tavaalla tai sitten vähän nopeammalla tavalla: leipäviipaleet voideltiin, laitettiin syvälle lautaselle ja päälle kaadettiin kuuma maito ja annettiin vetäytyä ja jäähtyä hetki ja ei kun syömään.

Meilläpäin siihen tulee myös rasvaista siankylkeä, ensin lihapalat ruskistetaan, sitten leipäkuutiot sekaan ja ruskistetaan vähän aikaa ja lisätään maito, haudutetaan pehmeäksi. Paras ressu tulee kuivasta leivästä ja jätänkin tarkoituksella leipäsiivuja kuivumaan. Teen aika usein, herkkua.

Varmaankin on monia tapoja tehdä leipäressua.

Meillä tehtiin niin yksinkertaisesti, että kiehautettiin vesi ja lisättiin siihen voita. Siinä sitten kypsennettiin leipäpaloja pehmeiksi. Yleensä ruisleipää. 

Vierailija kirjoitti:

minullekin. Se oli yksi lapsuusajan herkuista, jota äiti teki kerran pari kuukaudessa. Kuten myös hernetuuvinki, tirripaisti, läskisoosi ym. vanhan hyvän ajan herkut joita ei valitettavasti tule itse enää laitettua kun muksut ei niitä söisi kuitenkaan. Kyllä Savossa on aina osattu ruokaa laittaa.

Kiitos teille. Tuli ikävä vanhoja herkkuja. Pitänee opetella tekemään. Äiti ja mummo tekivöt, mutta nuorena ei mulla kiinnostus riittänyt.

Kerro tuosta hernetuuvingista. Onko se hernemuhennosta?

T. 70 +

Junttiruokaa! Stana! Meen salee mäkkärille!

Oikea leipäressu menee niin, että ensin lämmitetään maitoa ja lisätään voita ja suolaa ja sen jälkeen lisätään ruisleipää sekaan pilkkoen. Näin mun äiti opettanut, joka näki sodan ja hätävuodet ja itse opin tämän myös. Kukaan ei voi opettaa tätä toisille ei jos ei ole nähnyt sotaa ja nähnyt nälkää, mutta minun äitini opetti, koska silloin sodan aikana kaikesta oli pulaa. 

Leipäressu(kin) mainittu

Meillä taidettiin tehdä myös näin, jos iskä kysyi mitä halutaan ruuaksi niin tätä pyysin yhdeksän kertaa kymmenestä 😄😋

Vierailija kirjoitti:

minullekin. Se oli yksi lapsuusajan herkuista, jota äiti teki kerran pari kuukaudessa. Kuten myös hernetuuvinki, tirripaisti, läskisoosi ym. vanhan hyvän ajan herkut joita ei valitettavasti tule itse enää laitettua kun muksut ei niitä söisi kuitenkaan. Kyllä Savossa on aina osattu ruokaa laittaa.

Kokeile yläsavolaista mykyrokkaa.