Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä?
01.04.2011 |
Helvetinhelvetti. Olen kolmen lapsen äiti, lapset neljä, kaksi ja muutaman kkn ja nyt olen ehkäisystä huolimatta raskaana. Rakastan lapsiani ihan kauheastii mutta olen todella poikki ja väsynyt jo nyt. Mitä teen? Pelkään etten jaksa ja osaa jakaa huomiota tasapuolisesti kaikille ja että ns jo isoista lapsista tulee liian nopeasti liian isoja...voi itku mikä tilanne...tottakai lapsista on varmaan seuraa toisilleen kun kasvavat mutta mitä jälkiä lapsiin jättää väsynyt ja ärtyinen äiti??? Isommat ovat kotona enkä haluaisi isoihin pväkotiryhmiin laittaa...tällä hetkellä tuntuu etten todellakaan jaksaisi jatkuvaa vauva-aikaa, niin ihania kuin lapset ovatkin, raskausajan kauheuksista, saati kun pieniä roikkuu lahkeissa lisänä, puhumattakaan...mitä ihmettä téen???
Kommentit (9)
ymmärrän sinua. Itse keskeyttäisin. Olisikohan sterilisaation paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä pitäisin lapsen :)
just oli juttua iltalehdessä vai missä kun ihmiset katuu aborttejaan ja vuosikausia miettii niitä. on se elämän pois ottamista..
lääkärille, niin se myöntää sosiaalisin perustein sulle abortin. näin tehtiin minulle. enkä todellakaan ole katunut
ehkäisystä huolimatta raskaana samassa tilanteessa melkein ollaan...mulla lapset jo isompia tosin...enkä tiedä itsekään mitä teen...
kun tein positiivisen testin juuri ennen kierukan laittoa. Eka ajatus oli abortti, mies oli ihan järkyttynyt ja mä olin jo väsynyt, kun koko talvi oli mennyt sairastellessa yms.
Pari yötä itkin ja valvoin ja sitten päätin pitää lapsen, en olisi kyennyt aborttiin, tiesin että olisin katunut sitä loppuikäni tai ainakin miettinyt asiaa päivittäin.
Mies ei aluksi hyväksynyt päätöstäni ja meillä oli asiasta iso riita, mutta ymmärsi sitten tuntemukseni ja omien sanojensa mukaan otti vastuun tekemisistään. Vanhempamme olivat järkyttyneitä, mutta etenkin äitini ymmärsi tilanteen ja lupasi auttaa parhaan mukaan.
Juuri, kun olin sopeutunut ajatukseen uudesta raskaudesta, vauvasta ja se tuntui jopa ihan hyvältä, sain keskenmenon - luonto sitten teki päätöksen puolestani. No miehenihän oli todella helpottunut, samoin isovanhemmat, mutta minulle jäi suru, jota en osannut heti käsitellä.
Nyt ajoittain kaipaan vauvaa useinkin, mutta toisaalta olen imenyt kuopuksesta joka hetken, kun enää en tätä aikaa tule kokemaan, mies kävi vasektomiassa melko pian keskenmenon jälkeen.
Tee mikä parhaalta tuntuu, sinusta. Toki ottaen huomioon muut lapset, tukiverkko, miehen mielipide. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja neljättä olen kuumeillut jo kesästä lähtien kun tuo pienin oli 3 kk. Jos susta vähääkään tuntuu että haluat vielä lapsia niin älä tee aborttia. Muuta en osaa sanoa, itselle kun tuo neljäs lapsi ei olisi mikään katastrofi.
haluaisin kyllä lisää lapsia mutta tosiaan pelkään tuota jaksamista ja sitä että on väsynyt ja ärtyinen koko ajan että miten se vaikuttaa lapsiin ja tuleeko niistä isoja kun talossa vauva...siis että onko sittenkään järkevää todella koetella kaikkien rajoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan sitä 9 kk aikaa valmistautua ja pieninkin on vähän isompi. Ihmisiä kun on niin erilaisia. Itse näkisin hyvänä sen että lapset pienellä ikäerolla, niistä on seuraa toisilleen ja vaikka rankkaa tulisi olemaan siitä jotenkin selviää kun on pakko. Olisiko ketään joka auttaisi aina välillä? Miten miehesi sitten suhtautuu tähän uutisen muuten?
Alue: Aihe vapaa
parhaalta tuntuu?