Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia ainoista lapsista / sellaisena kasvamisesta? ov
01.04.2011 |
Mieheni ilmoitti, että meille ei ole tulossa toista lasta, tämä ensimmäisen vauva-aika kuulemma ollut niin stressaavaa. Esikoinen on vasta 6kk, joten en minäkään uutta pientä ihan vielä ole haluamassa, mutta mietin vaan että miten tuo ainokaisen osa? Itsellä on sisko tosi läheinen, samoin miehellä on 2 veljeä.
Oletteko ainoat lapset itse kaivanneet sisaruksia, onko ainoa lapsenne puhunut asiasta?
Tuleeko ainokaisista äidin lellikkejä ja kyvyttömämpiä jakamaan jne? Itsestä tuntuu että olen niin rakastunut tähän vauvaan että saattaisin vaikka hemmotellakin pilalle..
on toki kasvattajasta ja lapsen luonteesta kiinni, mutta olis mielenkiintosta kuulla näkemyksiä sekä teiltä, jotka ootte ainoita, teiltä joilla on vaan 1 lapsi, ja teiltä, jotka tunnette ainoita lapsia.
Kiitos!
Kommentit (27)
ja sanotaan näin, että siksi tein 3 lasta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri että sen omista keräilyleluista annetaan osa kaverille synttärilahjaksi.
Että älä nyt vielä turhaan tuota mieti. :)
Enkä näin vanhana 33-vuotiaana, enää ala lapsia tekemään, kun tuo poikani on teini jo. Ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka ei enää yrittäessäkään saisikaan.
Ei ole kaivannut sisaruksia, tänään oman sisaren kanssa siskoaikaa vietellessäni mietin, että vähän harmi ettei lapseni sellaista saa kokea.
On sosiaalinen kuitenkin, harrastaa joukkuelajia, ja viihtyy enempi porukassa kuin itsekseen, siksi meillä varmaan aina on kavereitaan.
Tämä on paras mahdollinen ratkaisu meille, eikä tietenkään sovi kaikille.
Kaks Plussassa oli Väestöliiton psykologi, joka kertoi, että ainoa lapsi ei kärsi siitä, että hänellä ei ole sisaruksia ja asiasta on myös ulkomaalaisia tutkimustuloksia. Lapsi oppii sosiaaliseksi päiväkodissa ja koulussa. Tämä psykologi kertoi myös, että muualla Euroopassa 40% perheistä haluaa vain yhden lapsen. Suomessa ei haluta, koska kuvitellaan virheellisesti, että ainoa lapsi jää jostakin vaille, jos kasvaa ilman sisaruksia. Ei jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole muistaakseni ikina kaivannut sisaruksia. Lapsena minulla oli paljon kavereita ja on edelleen. En ole mielestani jaannyt mistaan paitsi eika vanhempani ole todellakaan lellineet minua vaan meilla oli tiukka kuri perheessa. Ei ollut siskoja tai veljia tappelukaveriksi joten tuli sitten isan kanssa tapeltua. Valit vanhempiini ovat olleet aina hyvat.
Ei ole koskaan huomannut.
Kasvatuksesta ja luonteesta se on varmaan kiinni.
Itselläni on kaksi lasta ikäerolla 1v 10kk ja täytyy sanoa, että oli rankkaa!
Kerkiätte kyllä myöhemminkin tehdä toisen, jos mieli muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lapsena juurikaan kaivannut sisaruksia. Koiranpentua muistan enemmän halunneeni. ;) Kavereiden sisarukset olivat enimmäkseen ärsyttäviä, eli todellakaan en halunnut mitään vinkuvaa pikkusiskoa tai tiuskivaa isoaveljeä. Nyt aikuisena kun vanhempani alkavat olla jo melko iäkkäitä, tulee kieltämättä mieleen, että olisi kiva jos olisi sisaruksia jakamassa vastuuta mahdollisesta ikääntyvien vanhempien hoidosta.
Elin melko tiukassa kurissa ja ainakaan tavaralla minua ei hemmoteltu. En todellakaan ole piloillelellitty. Jakaa osaan. Puolien pito ehkä on ollut vaikeampaa.
Aikuisena olen saanut vanhemmiltani huomattavan ennakkoperinnön ja tulen tietenkin perimään kaiken (toivottavasti en kovin pian). Eipä tarvitse heidän miettiä tasapuolisuutta tms. Rahan saaminen vanhemmilta on varmasti monien mielestä juuri ällöttävää lellimistä, mutta meidän suvussamme se on vain tyypillistä ja järkevää verosuunnittelua. (Jos perinnön edes mainitsee tämän tyyppisissä kyselyissä, niin yleensä heti joku sanoo että vain ainoa lapsi voi edes ajatella tuollaista asiaa.)
Minulla on oikein lämpimät välit vanhempieni kanssa. Lapsuuteni oli oikein onnellinen. Nautimme toistemme seurasta ja autamme toisiamme puolin ja toisin.
Itselläni on kaksi lasta. Ei siksi, että olisimme halunneet esikoiselle sisaruksen, vaan siksi että halusimme itse toisen lapsen. Mies kylläkin oli aluksi sitä mieltä että toista lasta ei tule. Yllättäen hänen mielensä kuitenkin muuttui aivan itsestään.
on nyt nuori jo ja ei ole koskaan toivonut itselleen sisarusta. 8 vuotta nuoremmasta serkustaan tykkää tosi paljon ja kaverit on tärkeitä. Itse ajattelen pelkästään myönteistä siitä, että on vain yksi lapsi. Tuloni ovat ammattini vuoksi epäsäännölliset ja nyt pystyn tarjoamaan lapselleni sen hyvän mitä hän haluaa ja mitä tahdon antaa. Olen ollut vuosia lapsesta vastuussa yksin, joten sekin on helpompaa kun on vain yksi. Ja ehkä siksi meillä on myös todella läheiset välit ja keskustelemme paljon, vaikka lapseni onkin poika. Ainakin tuntuu, kun kuuntelen useampilapsisia ystävättäriäni, oli niitten lapset pieniä, nuoria tai aikuisia, niin meillä ei ole samoja ongelmia vuorovaikutuksessa. Siinä kai suurin syy. Minä olen voinut olla paljon läsnä lapseni elämässä ja vieläkin siitä on kiva jos olen esim. kotona kun hän tulee koulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoa lapsi. En ole koskaan kärsinyt siitä millään tavalla - kunnes nyt kun vanhemmat ovat iäkkäitä ja huonossa kunnossa, toivoisin että olisi joku, jonka kanssa jakaa huolta.
En usko siihen, että lapsesta kasvaa ainoana itsekäs tmv. Se riippuu aivan täysin kasvatuksesta.
on nyt nuori jo ja ei ole koskaan toivonut itselleen sisarusta. 8 vuotta nuoremmasta serkustaan tykkää tosi paljon ja kaverit on tärkeitä. Itse ajattelen pelkästään myönteistä siitä, että on vain yksi lapsi. Tuloni ovat ammattini vuoksi epäsäännölliset ja nyt pystyn tarjoamaan lapselleni sen hyvän mitä hän haluaa ja mitä tahdon antaa. Olen ollut vuosia lapsesta vastuussa yksin, joten sekin on helpompaa kun on vain yksi. Ja ehkä siksi meillä on myös todella läheiset välit ja keskustelemme paljon, vaikka lapseni onkin poika. Ainakin tuntuu, kun kuuntelen useampilapsisia ystävättäriäni, oli niitten lapset pieniä, nuoria tai aikuisia, niin meillä ei ole samoja ongelmia vuorovaikutuksessa. Siinä kai suurin syy. Minä olen voinut olla paljon läsnä lapseni elämässä ja vieläkin siitä on kiva jos olen esim. kotona kun hän tulee koulusta.
Melkein kokonaan. Kaikkea hyvää teille:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että olisin koskaan lapsuudessa kaivannut sisarusta, joskus aikuisena kylläkin. Minulla on aina ollut paljon ystäviä ja olen aina osannut pitää puoleni. En myöskään koe olevani itsekäs.
Miehenikään ei ole kaivannut sisaruksia. Myös hän on aina osannut pitää puolensa ja omaa laajan kaveripiirin. Hän kuitenkin on hieman itsekkäämpi noin muuten.
Lapsemme on myös erittäin sosiaalinen ja hänellä on jo näin ennen kouluikää paljon kavereita. Hän on erittäin empaattinen ja antaa mielellään omistaan muille. Ei missään nimessä ole lellitty. Puoliensa pitämisestä en ole oikein varma... Lapsemme on useaan otteeseen toivonut itselleen sisarusta.
on sisarus, mutta meillä ei ole ollut mitään yhteistä. Sisaruus voi aiheuttaa myös alemmuudentunnetta eikä aina vain positiivisia juttuja, vaikka vanhemmat yrittäisivät kohdella tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on nyt nuori jo ja ei ole koskaan toivonut itselleen sisarusta. 8 vuotta nuoremmasta serkustaan tykkää tosi paljon ja kaverit on tärkeitä. Itse ajattelen pelkästään myönteistä siitä, että on vain yksi lapsi. Tuloni ovat ammattini vuoksi epäsäännölliset ja nyt pystyn tarjoamaan lapselleni sen hyvän mitä hän haluaa ja mitä tahdon antaa. Olen ollut vuosia lapsesta vastuussa yksin, joten sekin on helpompaa kun on vain yksi. Ja ehkä siksi meillä on myös todella läheiset välit ja keskustelemme paljon, vaikka lapseni onkin poika. Ainakin tuntuu, kun kuuntelen useampilapsisia ystävättäriäni, oli niitten lapset pieniä, nuoria tai aikuisia, niin meillä ei ole samoja ongelmia vuorovaikutuksessa. Siinä kai suurin syy. Minä olen voinut olla paljon läsnä lapseni elämässä ja vieläkin siitä on kiva jos olen esim. kotona kun hän tulee koulusta.
Melkein kokonaan. Kaikkea hyvää teille:)
tulipa hyvä mieli. Kiitos samoin!
Olen nimittäin joskus saanut lähipiiriltäni toisenlaisiakin kommentteja, niiltä, joilla on useampi lapsi ja ne valittaa kommunikaatio-ongelmista ja siitä, että lapset ei viihdy isompana vanhempien seurassa. Minun poikani saattaa monta kertaa sanoa vaikka viikonloppuna, jos suunnittelen esimerkiksi meneväni kahvilaan pariksi tuntia, että olisin hänen kanssaan kotona. Ja sitten kumpikin tekee omiaan.
kuten sisaruksia omaavissakin. Tosin ihan pakko on myöntää, että hankalimmat ihmiset joihin olen törmännyt ovat juuri ainokaisia. Tosin on myös niitä jotka ovat todella mukavia ja hyviä ystäviä, ja joiden kanssa on helppo tulla toimeen.
Itselläni on kaksi siskoa ja en niitä kyllä vaihtaisi pois. Tosin kyllä sisarusten välit aika ajoin voivat olla monimutkaisiakin. Itse olen keskimmäinen ja joskus täysin kyllästynyt olemaan se sovittelia kahden siskoni välissä.
ja kuten yllä, myös minulla on siksi kolme lasta :)
Halusin aina sisarusta itselleni. Muistan kaikki kesälomat yms. kun kaverit lähti omien perheidensä kanssa reissaamaan ja mekin jonnekin niin mulla ei sitten ollut ikinä reissuilla mitään seuraa. Paitsi toki omat vanhempani, mutta he eivät nyt kauheasti kanssani mitään erityisesti touhunneet... Eikä se ole sama asia kuin, että olisi ollut perheessä muitakin lapsia.
Toki sisarussuhteetkaan eivät automaattisesti ole aina hyviä. Omien lasteni kohdalla en voi kuin toivoa, että he säilyvät läheisinä läpi ikänsä.
ja kuten yllä, myös minulla on siksi kolme lasta :)
Halusin aina sisarusta itselleni. Muistan kaikki kesälomat yms. kun kaverit lähti omien perheidensä kanssa reissaamaan ja mekin jonnekin niin mulla ei sitten ollut ikinä reissuilla mitään seuraa. Paitsi toki omat vanhempani, mutta he eivät nyt kauheasti kanssani mitään erityisesti touhunneet... Eikä se ole sama asia kuin, että olisi ollut perheessä muitakin lapsia.
Toki sisarussuhteetkaan eivät automaattisesti ole aina hyviä. Omien lasteni kohdalla en voi kuin toivoa, että he säilyvät läheisinä läpi ikänsä.
kun sinulle jäi noin huonot kokemukset yhdessä olosta vanhempien kanssa:(
Kaks Plussassa oli Väestöliiton psykologi, joka kertoi, että ainoa lapsi ei kärsi siitä, että hänellä ei ole sisaruksia ja asiasta on myös ulkomaalaisia tutkimustuloksia. Lapsi oppii sosiaaliseksi päiväkodissa ja koulussa. Tämä psykologi kertoi myös, että muualla Euroopassa 40% perheistä haluaa vain yhden lapsen. Suomessa ei haluta, koska kuvitellaan virheellisesti, että ainoa lapsi jää jostakin vaille, jos kasvaa ilman sisaruksia. Ei jää.
ja mitä jos lapsi ei olekkaan "sosiaalinen" onko sitten "tuomittu" olemaan aina yksin (sinkkuna) vaikka =(..
ap meillä oli esikoisen allergioineen vaikea vauva-aika, 4 ja puolenvuoden jälkee syntyi hänelle maailman helpoin pikkuveli vauva =)
jos "ikänne" ei ole esteenä niin odotelkaa rauhassa ja tehkää sisarus kun tuntuu sen aika olevan!!
Ensimmäisen kerran olen kaivannut sisarusta nyt yli nelikymppisenä, kun isän ja isoäidin kuoleman jälkeen piti yksin hoitaa kaikki asiat. Äiti on palvelutalossa ja häntä nyt ei sitten juuri kukaan muu käy katsomassa, eli siitä on tullut mulle lähinnä rasittava velvollisuus.
Itsekäs olen varmaan tavallaan mutta se ei johdu siitä että olis lapsena hemmoteltu, mun vanhemmat ei vaan olleet sellaisia. Helppoa tietysti on se kun ei tarvii perinnöistä kenenkään kanssa riidellä...
Toiset kaipaavat sisaruksia ja toiset eivät.
Itse kaipasin lapsena kovasti sisarusta leikkitoveriksi. Tuntui kurjalta, kun niin monella muulla oli sisko tai veli tai molempia. Päätin, että jos itse saan lapsia, niin yritän, ettei jää vain yhteen.
Useamamsta syystä ei minulle kuitenkaan tullut enempää kuin tuo yksi tyttö. Hänen en ole koskaan kuullut valittavan sitä, että on ainoa. Päinvastoin, hän on sanonut, että hänestä on kivaa, kun ei ole sisaruksia sotkemassa tavaroita ja häiritsemässä. Ystäviä hänellä kuitenkin on, joten ehkä hän kokee saavansa heistä riittävästi seuraa.
Vaikea sanoa, millainen minusta tai lapsestani olisi tullut, jos meillä olisi ollut sisaruksia. Äitini aikanaan yritti lohduttaa minua sanoen, että sisaruksista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Hänellä itsellään oli vain yksi veli, jonka kanssa hänellä oli hyvin tulehtuneet välit monta vuotta.
En koe, että olisin koskaan ollut vanhempieni lellikki. Perheelläni oli usein tiukka rahatilanne ja kun toivoin jotakin, sain usein kuulla, ettei siihen ole varaa .Itse kuitenkin olen tainnut aika lailla lelliä ainokaistani enkä ole kokenut, että lapsi olisi rasittanut minua taloudellisesti.
Aikuisenakin olen kuitenkin välillä vielä hieman kadehtinut niitä tuttujani, jotka tulevat isosta sisarusparvesta. Heillä näyttää aina olevan seuraa ja apua sisaruksistaan sekä työssä että yksityiselämässä. Ainokainen on aika yksin jollakin tavalla. Isosta sisarusparvesta tulevat mielestäni myös osaavat pitää yleensä puolensa paremmin eivätkä hätkähdä pienistä.