Lue keskustelun säännöt.
Oletko kokenut unihalvauksen? Millaisen?
01.04.2011 |
Minä olen kokenut kaikkiaan n. 4-5, useimmat niistä lapsen/nuorena.
Viime yönä koin taas sellaisen monen vuoden tauon jälkeen.
Tilanne alkoi unesta, jossa makasin mökillämme sohvalla ja huomasin keittolevyn jääneen päälle ja hehkuvan punaisena. Yritin nousta sammuttamaan mutta en pystynytkään liikkumaan, huusin apua, mutta en saanut inahdustakaan kuulumaan.
Uni vaihtui "todellisuuteen", makasin sängyssä makuuhuoneessamme ja edelleenkään en pystynyt liikkumaan. Pakokauhu alkoi nousta ja yritin taas huutaa, mutta ääntä ei vaan tullut. Sitten pimeästä tuli jokin uhkaava joka alkoi repiä kättäni, se veti ja veti mutta en pystynyt taistelemaan vastaan. Kun sain viimein kontrollin kehooni, huomasin puristavani omalla kädelläni toista kättäni.
Huh, kylläpä oli taas inhottava kokemus. Mutta ei enää niin inhottavaa kuin lapsena, jolloin ei yhtään tiennyt mistä on kyse.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kans tälläisiä ja koitan repii silmiäni auki , yleensä jos oon stressaantunut niitä tulee tai joudun nukkuun yksin
... Joskus amuyöstä kun herään saatan tuntea, että nyt vaivun unihalvaukseen.
Minulla on aina pakonomainen tarve valoon, tuntuu, että jos saisin lapun sytytettyä pystyisin heräämään. Yritän unessa "huutaa" miehelle, ja olen käskenytkin, että jos huomaa minussa jotakin outoa yöllä niin laittaa valot ja herättää.
Hallusinaatiota ei juurikaa ole kokenut... Inhottavin oli kun koin päässeeni liikkeelle ja hoiperrelleeni ympäri asuntoa valoa etsien. En varmaankaan ollut sitä tehnyt, mutta pelottavaa oli.
luulisin !!! Voisiko Bisoprolol beetasalpaajalla olla vaikutusta noihin uniin. Pakkausselosteessa sanotaan voi aiheuttaaa painajaisiakin.
Ovat tosi inhottavia. Todellakin tulee pakokauhuinen olo, kun tajuaa, että jäsenet eivä tliiku. Yleensä olen yrittänyt olla ihan paikallaan, niin että en huomaisi sitä, että en pysty liikkumaan.
Tilanne laukeaa usein nopeasti kun saa pään liikkumaan tai sanottua jotain.
ahdistavia ja omalla tavallaan jänniä tilanteita
tuli niitä lapsena, sitten taas parikymppisenä. Nyt ei enää vuosiin. Onneksi! Olivat hyvin ahdistavia tiloja. Usein sellainen tuli jos nukuin "liikaa". Eli aamulla esim.heätessäni en noussutkaan, vaan jatkoin makoilua ja vaivuin uudelleen uneen. Joten enää en koskaan herättyäni jää makoilemaan! :) Miestä tämä joskus ärsytti, mutta ei hän voinut sitä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no sen verran joo että unessä koitan huutaa ja ääntä ei tule. mut heti kun herää niin huomaa et se oli unta ja että ääni toimii kuitenkin..
kuulostaa omituiselta
Eli kun ihminen nukkuu, keho menee tilaan jossa lihakset on rentoina, vähän kuin halvaantuneet. Tämä käsittääkseni on "automaattinen puolustukeino" sille että ihminen ei unissaan lähde kävelemään tai tee mitään itselleen vaarallista. Joskus tämä tila jää päälle vielä herättyäkin. Unissakävelijöillä tämä puolustus ei toimi oikein, vaan he pystyvät unissaan toimimaan normaalisti, nukkumaan jne.
tän luin joskus jostakin vuosia sitten, tosin oli hienommin selitetty, mutta tuo pähkinänkuoressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kun ihminen nukkuu, keho menee tilaan jossa lihakset on rentoina, vähän kuin halvaantuneet. Tämä käsittääkseni on "automaattinen puolustukeino" sille että ihminen ei unissaan lähde kävelemään tai tee mitään itselleen vaarallista. Joskus tämä tila jää päälle vielä herättyäkin. Unissakävelijöillä tämä puolustus ei toimi oikein, vaan he pystyvät unissaan toimimaan normaalisti, nukkumaan jne.
tän luin joskus jostakin vuosia sitten, tosin oli hienommin selitetty, mutta tuo pähkinänkuoressa.
jotkut on jopa ajaneet autoa...
unihalvaukseen on liittynyt lähes aina se, että en saa myöskään henkeä. Aina tulee hetkeksi sellainen tunne, että nyt mä kuolen. Ne sekunnit tuntuu niiiiin pitkiltä. Joudun pinnistämään kaikella voimallani, että saan esim. sormeni liikkumaan, jolloin koko halvaus laukeaa.
Tässä on juu kyse siitä, että ihminen jostain syystä herää kesken syvimmän unen (olisko REM-uni), jolloin ei kuulukaan liikkua. Menee sitten hetki, ennen kun keho ennättää reagoida, että oletkin hereillä ja palauttaa liikuntakyvyn. Sitä en kyllä tiedä, miksi minulla tähän on littynyt myös tuo, etten pysty edes henkeä vetämään. TODELLA ahdistavaa, onneksi näitä tulee tyyliin kerran vuodessa tai jopa harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittykö teillä muilla aistihallusinaatioita näihin? Itselläni on äänihallusinaatioita esim. kuulen jonkun hirveän lähestyvän (ääni kovenee), töminää, joskus surinaa jne. Lisäksi inhottavana lisänä tuli teini-iässä kieppumisen tunne. Onneksi pystyn aika hyvin säännöllisellä vuorokausirytmillä ja riittävällä unella välttämään nykyisin nuo.
Oma lapseni siis kuoli muutama kuukausi sitten ja aloin öisin saada tällaisia halvauksia, joissa olen tavallaan hereillä (näen itseni sängyssä ja luulen olevani hereillä)mutta en pysty liikkumaan ja jotain kamalaa tapahtuu. Kamalia painajaisia! Olen myös herännyt siihen, etten saa henkeä ja herään paniikissa. Olen siis luullut, että nämä liittyvät suruuni ja hullukso tulemiseen...kiva tietää, että se on kuitenkin yleistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat todella inhottavia.
Kun lopulta saan esim. päätäni liikutettua on noustava kyllä sängystä ylös vaikka väkisin ja olla hereillä n. 30min. Jos tuota ennen nukahdan uudestaan jatkuu tuo rumba koko yön :( Lapsesta saakka olen tästä kärsinyt ja olen huomannut että varsinkin stressi tuottaa näitä.
Itse keskityn vain pään liikuttamiseen, en mihinkään muuhun.
Toinen jolloin ilmenee on krapulapäivän jälkeinen yö, on ainakin hyvä syy olla juomatta! :D
ei niin rajuja että aisti harhoja olisi ollut... hengittää en kunnolla useinkaan pysty (ajattelen sen johtuvan siitä kun keho on ns. levossa jolloin hengityskin on raskaampaa kuin hereillä ollessa)Toisinaan kyllä saatan "liikuttaa" kättä ja huomaan sitten ettei se liikkunutkaan. Minulla näitä tulee silloin kun on paljon unuvelkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä alta parikymppisenä olivat niin pahoja että pelkäsin mennä nukkumaan :(
Luulin myös että olen sekoamassa, sitten luin sattumalta kliinisen psykologian tenttiin jossa käsiteltiin unihäiriöitä ja tajusin mistä oli kyse. Sen jälkeen ei ole enää pelottanut yhtä paljon, mutta yhtä ahdistavia ja kammottavia ovat joka kerta, hoen vaan mielessäni "lopu jo, lopu jo".. Mulla ne on useimmiten sellaisia että näen todellisen nukkumaympäristöni sellaisena kuin se on, mutta en pysty liikkumaan/huutamaan, ja joku ulkopuolinen voima paiskoo/lennättää mua pitkin huonetta.
Näitä jatkuvasti, kun käytin mielialalääkitystä. Joskus tunsin, kuinka joku nousi jalkopäästäni ylös, tarttui kiinni jaloistani, tai lähti kävelemään huoneen ovelle päin.. Odottelin siinä sitten, että kyllä se loppuu kunhan "se" astuu ovesta ulos.. Joskus pääsin hereille siinä vaiheessa, kun se jokin kumartui ylleni.
Joskus tunsin leijuvani makuuhuoneessani, ja seinillä oli jotain ötökkäkuvioita. Kuulin myös ääniä, esim. ikäänkuin kissa olisi raaputtanut hiekkalaatikolla. (ei siis ole kissaa) Uneksin myös kissasta, joka repi käteni naarmuille. Lasken senkin unen samaan sarjaan, sillä se oli todella ahdistava, ja pitkään herättyäkin olo oli pelokas.
Joskus tunsin jonkin ihmeellisen aallon menevän ylitseni, ja tosiaan liikkua ei voinut. Yritin kaikin voimin päästä hereille, ja usein oli noustava ihan ylös, etten vain nukahda, sillä helposti vaivuin uudelleen uneen, ja sama jatkui.
Mä näen normaalistikin hirveitä painajaisia, juoksen karkuun murhaajia ja hirviöitä harva se yö, mutta nuo kohtaukset ovat kyllä omaa luokkaansa pelottavuudessa, eikä ahdistus tosiaan lopu heti herättyä.
Lapsena koin unihalvauksia hiukan useammin (olin myös unissakävelijä), mutta nykyään niitä tulee tosi harvoin, lähinnä jos nukkuu liikaa, joskus kuumeessa tms.
Joskus kun olen unen ja valveen rajamailla, nuo kaksi maailmaa sekoittuvat. Eli tosiaan silloin näkee ympärillään olevan huoneen, mutta on samalla unessa, jossa voi olla hahmoja ja ääniä, joita ei huoneessa todellisuudessa ole. Eikä pysty liikkumaan eikä puhumaan.
Jos ei tiedä mistä on kyse eikä tiedosta olevansa unessa, tuo voi olla tosi pelottava kokemus ja paniikki iskee. Mutta nykyisin yleensä tiedostan tilanteen niin hyvin, että tajuan kaiken olevan vain unta, eikä tuo silloin kauhistuta niin paljon. Luulen että monet kummitus- ja ufokokemukset voi varmasti selittää unihalvauksilla.
Oma lapseni siis kuoli muutama kuukausi sitten ja aloin öisin saada tällaisia halvauksia, joissa olen tavallaan hereillä (näen itseni sängyssä ja luulen olevani hereillä)mutta en pysty liikkumaan ja jotain kamalaa tapahtuu. Kamalia painajaisia! Olen myös herännyt siihen, etten saa henkeä ja herään paniikissa. Olen siis luullut, että nämä liittyvät suruuni ja hullukso tulemiseen...kiva tietää, että se on kuitenkin yleistä..
Itselläni on ollut nuoruudessa pari kohtausta, liittyivät silloin stressaavaan elämäntilanteeseen. Hulluksi tuskin olet tulossa, mutta luulempa, että suruun ja menetykseen kohtaukset tosiaankin liittyvät!
ollut ja on kyllä pelottava tunne. On kuin olisi hereillä, muttei liiku eikä saa ääntä. Viime kerrasta on aikaa, mutta silloin kuulin ikään kuin lasteni touhuamista ja liikkumista, mutta kuitenkin tiesin, että mies oli jo niiden kanssa lähtenyt päiväkotiin. Tuntui hurjalle. Onneksi noita ei ole usein.
Jos nukun pienessä tilassa jota ei voi tuulettaa koen usein unihalvauksia. Myös kynttilöiden poltto pahentaa. Joskus amuyöstä kun herään saatan tuntea, että nyt vaivun unihalvaukseen.
Minulla on aina pakonomainen tarve valoon, tuntuu, että jos saisin lapun sytytettyä pystyisin heräämään. Yritän unessa "huutaa" miehelle, ja olen käskenytkin, että jos huomaa minussa jotakin outoa yöllä niin laittaa valot ja herättää.
Hallusinaatiota ei juurikaa ole kokenut, mitä nyt exä kummitteli kerran. Inhottavin oli kun koin päässeeni liikkeelle ja hoiperrelleeni ympäri asuntoa valoa etsien. En varmaankaan ollut sitä tehnyt, mutta pelottavaa oli.
minullakin on ollut tuommoisia oireita.