Lue keskustelun säännöt.
Haluan neuvoja miten en jää kiinni
01.04.2011 |
Kysymyksessä puolisoni kaksi isohkoa huonekasvia joista haluan eroon. Ainakin toisesta ensimmäiseksi! Kasvin nimeä en tunne, mutta noin yhden m3 kokoinen.
Millä saan sen kupsahtamaan??? Jotain litkua mitä löytyy kaupasta? Kiinni en saa jäädä!!!
Noi kukat on kamalia, mutta niitä "ei saa missään tapauksessa hävittää" :)
Auttakaa miestä olohuoneviidakossa!
Kommentit (8)
Jos vaikka "kaatuisit" niiden päälle???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata noihin kaupan myrkkyihin sekaantua, koska niistä yleensä kasvi kuolee hetkessä.
Sijoittelu ei vain puolla oikein "kaatumista"...
Eikö kukaan tiedä jotain nopeaa takuuvarmaa nestettä josta ei jää kiinni? Lähinnä ei saisi jäädä ainakaan hajua koska toi ihana hortonomi kuitenkin nenä kiinni tonkii ja ihmettelee...
Mä oon niin onneton kasvien kanssa, että ne kuolee kaikki vähän ajan päästä. Pohjoispuolen ikkunat edesauttaa asiaa. Ja tietysti se, että unohdan välillä kastella, tai katumuspuuskassa sitten hukutan niiden juuret vesitulvaan, tai...
Joten tänne vaan.
Nimim. huonekasvien painajainen
hän saa tuhota jotain sinulle tärkeää, sinä saat tuhota kasvit. Voi olla, että menetät lempinojatuolisi tai nettiyhteyden, mutta onhan se sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon niin onneton kasvien kanssa, että ne kuolee kaikki vähän ajan päästä. Pohjoispuolen ikkunat edesauttaa asiaa. Ja tietysti se, että unohdan välillä kastella, tai katumuspuuskassa sitten hukutan niiden juuret vesitulvaan, tai...
Joten tänne vaan.
Nimim. huonekasvien painajainen
Mulla voi antaa hoitoon myös :D Taidan olla maailman ainoa ihminen, joka saa ruusukimpun kuolemaan vuorokaudessa, unohtamalla ne pimeään. (Ylläri, mies ei enää osta kukkia mulle)
mutta kyllä mä olen jotenkin kiintynyt noihin mun pariin isoon kasviin. Ne on kasvanut mun hoidossa useita vuosia ja omin pikku kätösin olen niihin mullat aika vaihtanut, tarkkaillut niiden kuntoa, jutellut niille (niin: jutellut niille) yms. On kai ne vähän rumia, mutta kun oma silmä on tottunut, niin ei se haittaa. Vähän kuin rumat lapset: kyllä niitä silti rakastaa. :)
Oikein sydäntä kylmäsi tämä aloitus, kun mietin, että oma mieheni suunnittelisi kylmäverisesti MURHAAVANSA mun pienet rumat rakkaani! :D
Njoo, ei ne ihan "perheenjäseniä" kuitenkaan ole, mutta en mä niistä kyllä ehdoin tahdoin luopuisi.
Okei, salaa ja anonyymisti voin myöntää, että jos ne nyt sitten vaan jostain käsittämättömästä syystä (kuten suolaliuos) hiipuisivat pois vaikka kaikkeni yrittäisin, niin vaikka se vähän riipaisisikin, niin olisin pienesti ehkä myös tyytyväinen. Koska onhan ne rumia. :)
hävittämällä pari kasvia...puolisollasi on kuitenkin juurakoita, jotka kuukauden sisään istuttaa ja ihan varmasti kavereilta joilta saa uusia isoja kasveja.
Tsemppiä, olo huoneviidakot on kamalia!