En voi varmaankaan koskaan hankkia lapsia koska en voisi olla 9kk juomatta alkoholia.

ruveta lapsia hankkimaan jos elämä on tuossa jamassa ja ei se sen yliopiston vika oo, ihan se juominen on kyllä omien korvien välissä!! mars mars hoitoon

Mietin juuri, että oikeasti niin kauan juomatta oleminen tuntuu mahdottomalta. En ole aiemmin ajatellut, että minulla olisi alkoholiongelmaa mutta olenko siis alkoholisti kun ajatus siitä, etten voisi ottaa kännejä esim. kerran 2 viikkoon on aika mahdoton?

Ikää 23v. En mä halua olla tällainen ihminen. Yliopistoelämä on tehnyt musta alkoholistin.

Sulla on nyt aikaa viettää villiä nuoruutta ja bailata ja dokata jos siltä tuntuu. Toisaalta, jos sua huolestuttaa tuo asia, varmaan kannattaa sille tehdä jotain. Omaan korvaan tuo kuulostaa aika kummalliselta, että viina on noin tärkeässä asemassa.

Mutta kuten sanottu, sulla on aikaa ryypiskellä vaikka 10 vuotta, ja sen jälkeen voit katsoa, oletko alkoholisti vai valmis vanhemmaksi.

mutta EN todella ole lasiin sylkenyt. Aina mentiin, biletettiin, tehtiin tyhmyyksiä ja pidettiin ennenkaikkea hauskaa ystävien kanssa. ja alkoholi oli kuvioissa aina :)



Aina, tarkoitan että viikonloppuisin.,



Tein mitä halusin, nautin elämästä, tehtiin äkkilähtöjä ulkomaille... Elämä oli huoletonta, villiä ja vapaata. Miehet tuli ja meni, ystävät säilyi.



Huomasin itse että olinkin valmisä äidiksi vasta 31 vuotiaana jolloin sain lapseni. En ole päivääkään katunut että tein lapsen vasta myöhemmin, jäi paljon aikaa elää sitä huoletonta elämää jolloin ei tarvinnut olla vastuussa kuin itsestään.



Nyt kuitenkin lapseni on 6 vuotias ja en päivääkään vaihtaisi pois tästäkään elämästä. Helposti voin olla juomatta pitkiä aikoja, olin koko raskauden ja pitkän imetyksen. Tupakoinnin lopetin myäs, sitä ennen meni aski päivässä.



Joten neuvoni on, kaikella on aikansa. Jos nyt tuntuu siltä että muut asiat on tärkeempiä (niinkuin niiden ehkä kuulukin olla) niin nauti elämästäsi. Älä sure sitä että onko sinusta joskus äidiksi, koska varmasti on! Sen aika on sitten vähän myöhemmin.



Elä tätä päivää!

Eivät ole kärsineet minun juomisesta, ovat jo aikuisia.!!

T:kahden terveen lapsen äiti, joka joi joka päivä 4 snapsia vodkaa koko raskauden ajan.

itsellä aika imetyksen kanssa venynyt 1,5vuoteen ainakin

raskautta (noin 2krt viikossa reilussa humalassa). Kun tikku näyttikin plussaa loppui juominen ja tupakoiminen välittömästi. Eikä tehnyt edes tiukkaa, kun oli hyvää syy olla raitis. :)



Paras vieroitushoito!

ja 6kk täysimetystä ja osittaista vuoteen asti. Toki sitä voi imettäessäkin käydä viihteellä, mutta kohtuudella. ;)

Etkä vasta sitten raskaana ollessasi. Ei sulla ole mitään kiirettä. Bailaa ja dokaa nyt vaikka 5v. ja katso sit uudestaan.

Ei mua ainakaan enää kiinnosta lähteä joka viikonloppu ryyppäilee vaikka 10v. sitten kävin joka viikonloppu ja usein pe sekä la. Nykyisin saa oikeastaan tulla kotoota repimään, että lähden :D

Ja kun silloin kahden- ja kolmenkympin välillä tuli tosiaan ihan tarpeeksi pämpättyä, matkusteltua ja elettyä ihan vaan itselleen niin ei ole tarvinnut sitten lasten saamisen (esikoinen synty kun olin 31) jälkeen miettiä, että hitsi kun jäi se vaihde elämättä.

En toki halua kannustaa dokaamiseen - jos susta tuntuu että se on sulle ongelma niin kyllähän sitä kannattaa hetki miettiä.

Ei sulla ole mitään kiirettä. Bailaa ja dokaa nyt vaikka 5v. ja katso sit uudestaan.

Ei mua ainakaan enää kiinnosta lähteä joka viikonloppu ryyppäilee vaikka 10v. sitten kävin joka viikonloppu ja usein pe sekä la. Nykyisin saa oikeastaan tulla kotoota repimään, että lähden :D

muistan jossain jonkun lääkärin sanoneen, että 2x viikossa juominen on huolestuttavaa muilla paitsi naispuolisilla opiskelijoilla - heillä kun on tapana opiskelun jälkeen mennä töihin, perustaa perhe ja lopettaa juominen. Näin tein, eikä vaivannut yhtään.

Jos olet vielä opiskelija, hakeudu opiskelijoiden terveydenhuollon piiriin ja kysy, mitä kautta kannattaa lähteä hakemaan apua. Jos alkoholi on tosiaan sinulle tuollainen pakko, silloin sinä et hallitse alkoholinkäyttöäsi vaan alkoholi hallitsee sinua. Se on vakava asia. Suosittelen sinulle täysraittiutta, jotta pääsisit viinanhimosi kanssa helpommalla.

mutta EN todella ole lasiin sylkenyt. Aina mentiin, biletettiin, tehtiin tyhmyyksiä ja pidettiin ennenkaikkea hauskaa ystävien kanssa. ja alkoholi oli kuvioissa aina :) Aina, tarkoitan että viikonloppuisin., Tein mitä halusin, nautin elämästä, tehtiin äkkilähtöjä ulkomaille... Elämä oli huoletonta, villiä ja vapaata. Miehet tuli ja meni, ystävät säilyi. Huomasin itse että olinkin valmisä äidiksi vasta 31 vuotiaana jolloin sain lapseni. En ole päivääkään katunut että tein lapsen vasta myöhemmin, jäi paljon aikaa elää sitä huoletonta elämää jolloin ei tarvinnut olla vastuussa kuin itsestään. Nyt kuitenkin lapseni on 6 vuotias ja en päivääkään vaihtaisi pois tästäkään elämästä. Helposti voin olla juomatta pitkiä aikoja, olin koko raskauden ja pitkän imetyksen. Tupakoinnin lopetin myäs, sitä ennen meni aski päivässä. Joten neuvoni on, kaikella on aikansa. Jos nyt tuntuu siltä että muut asiat on tärkeempiä (niinkuin niiden ehkä kuulukin olla) niin nauti elämästäsi. Älä sure sitä että onko sinusta joskus äidiksi, koska varmasti on! Sen aika on sitten vähän myöhemmin. Elä tätä päivää!

Täällä toinen saman tyylinen ihminen. Elin kuin viimeistää päivää vuodet 20-28 vee mutta sitten tapasin lopulta sen elämäni miehen ja vakiinnuin. Alkoholin käyttöä ja juhlimista en siltikään heti lopettanut vaan niistä luovuin pikku hiljaa lapsettomuushoitojen myötä ja nyt kun olen 7kk raskaana (31v) niin en voi muuta kuin olla onnellinen siitä miten olen elämäni elänyt. Sain elää kunnolla nuoruuden ja bilekauden ja matkustelin hullun lailla ja nyt ei ole mitään vaikeuksia rauhoittua tähän elämänvaiheeseen. Ja viina jäi myös ihan luonnostaan pois eikä ollut mitään vaikeuksia vaikka joskus mietin ap:n lailla että mitähän siitä tulee jos pitäisi lopettaa kokonaan alkoholin käyttö. Mutta niin se vaan menee että kun se oikea syy tulee niin se vaan tapahtuu. Ap:lle sama kommentti että nauti nyt tuosta elämästä mitä elät äläkä yritä pakottaa itseäsi perhe-elämään mihin et nähtävästi ihan vielä ole valmis :) vuodet kyllä riittävät molempiin!

kun ajatus siitä, etten voisi ottaa kännejä esim. kerran 2 viikkoon on aika mahdoton?

Ikää 23v.

ja olen itse parhaillaan terveydenhoitoalaa opiskellessani perehtymässä alkoholin aiheuttamiin vaurioihin. Kammolla olen lukenut. Niin että tällä varoituksella: en ole ihan puolueeton.



Mun on ihan helppo ymmärtää 23-vuotiasta, joka haluaa vähintään kerran viikossa bilettää. Mutta musta kuulostaa huolestuttavalta se, että tuntee nimenomaan halua olla vähintään kerran kahdessa viikossa humalassa. Tää voi vaikuttaa pilkunviilaamiselta, mutta mun mielestä voi olla oireellista jos se humala on itsetarkoituksellista. Jos siitä tulee se pointti.



En nyttarkoita että sun täytyy lähteä oikopäätä suunnistamaan minnekään katkolle, vaan että ehkä vaan pistää asia pohdintaan. Mihin sitä kännissä olemista tarvitset? Onko se pakoa jostakin, vaikka sinulle asetetuista vaatimuksista, tai huolista tai epävarmuudesta? Tai lupa johonkin, jota et muuten salli itsellesi? Minkälainen on se sinä, joksi tulet humalassa? Mihin tarvitset sitä?



Ja kannatan lämpimästi sitä ettei lapsilla tosiaan ole kiire. Niille on oma aikansa.

Mä olin 31 kun esikoiseni syntyi, villiä elämää raskauteen asti vietin, ravintola-alalla töissäkin. Mutta sitten kun viimein se oikee rakas löytyi ja lasta tehtiin, niin huppista, positiivisen tuloksen jälkeen ei ees tehny mieli kännejä! Eli jonkin sortin kypsyyttä asia vaatii vissiin...=)

Olen myös yliopisto-opiskelija, 22v, hain suoraan lukion jälkeen ja pääsin haluamalleni alalle. Meillä kaikki opiskelijatoiminta tuppaa olemaan hyvin kosteaa ja alkuvaiheessa olinkin menossa mukana samaa tahtia kuin toisetkin.



Sitten tapasin nykyisen mieheni (kosteissa merkeissä sekin), ja valmistuessani kandiksi päätimme alkaa yrittää lasta. Alkuvaiheessa mietin usein osallistuessani tapahtumiin holittomana, kuinka pystyn olemaan ilman alkoholia koko raskaus- ja imetysajan.



Ehkä raskausaika kasvattaa sen verran, mutta itse asiassa tänään juuri mietin, että en kyllä oikeastaan enää halua edes juoda itseäni humalaan. Tällä hetkellä olen siis viimeisellä kolmanneksella raskaana. Uskon kuitenkin, että mielipiteeni pysyy myös lapsen synnyttyä.



Täysin absolutistiksi siis en ajatellut ruveta, mutta humalahakuisen juomisen tai ylipäätään niin suurten määrien nauttimisen olen jättänyt.