Voisitko olla 100kg painavan ystävä ja

Enkä nyt ymmärrä, miten ihmisen paino vaikuttaa ystävyyteen? Ihmisen kanssahan sitä ystäviä ollaan, ei hänen painonsa.

Täällä palstailee monia muitakin, jotka eivät voisi olla läskin kavereita. Kaverit menee vaihtoon, jos eivät pysy kuosissa ja löllöytyvät. Mua ei edes kiinnosta onko painoa 65 kg vai sata, koska jos on mun mittapuun mukaan liian lihava, niin se on sitten siinä. On mulla muitakin ulkonäkökriteerejä ystäväpiirilleni, mutta niistähän ei nyt kysytty.

uppailla aloitusta noin kömpelöllä provolla. Joku ottaa vielä tosissaan. Sarkasmi on vaikea laji.

Ainakin jos hänen keskusteluaiheensa ei pyörisi ylipainon ympärillä, niinkuin joillain käy.

kuin masua:) Hyvin kehtaan...

Baareissa ollaan käyty, shoppailemassakin ja myös matkoilla, mutta ei kaikkien näiden kanssa, vain aktiivisimpien. 100kg painava nainen, jos on pitkä, voi olla myös liikunnallisesti aktiivinen vielä.



On tietty rajoittavaa, jos nainen ei oo aktiivinen, joten parhaimmat ystäväni ovat kyllä samankuosisia tai hieman hoikempia kuin minä. Voi vapaammin harrastaa ja käydä shoppailemassa, eikä tule puhetta koko ajan painosta tai sen asettamista rajoituksista.

jos mulla nyt olisi ystäviä,niin en todellakaan ulkonäön takia ois ystävä,vaan sen luonteen!!

mutta olisi se mukavampaa jos hän laihduttaisi edes 20 kiloa. Ei oltais niin hassun näköinen pari.

eikä haittaa minua. Tosin olen jo liki neljäkymmentä, että tuo ulkonäkö ei ihan ykkösasiana pyöri mielessä...

isojen naisten kaveri, koska silloin hoikkuuteni ja kauneuteni tulevat vielä paremmin esiin.

ja paras ystäväni painaa 110kg.. Hänellä on aivan loistava itsetunto ja minua hävettää kun aina purnaan kuinka lihavalta näytän ja kuinka ruma olen ym ym.



Ystäväni ei valita koskaan. Hän kantaa kilonsa ylpeänä ja hän näyttää aina todella hyvältä..



Kateeksi käy.

Laitoin tämän naiivin kysymyksen siksi, koska eilen täällä esitettiin suvaitsematonta kritiikkiä toisessa ketjussa ylipainoisia kohtaan.

Yllättävää, että tähän viestiin ei sitten tullutkaan ylipainoisia haukkuvilta purevaa kommenttia. Vai onko niin, että mielipiteet vaihtuvat pitkin päivää.



Joku kyseli, millaisia ystäviä minulla on ja liikunko julkisesti heidän kanssaan.



- on kaikkea kokoa, kenenkään painoa en tiedä, enkä halua tietää

-käyn paikassa kuin paikassa kehitysvammaisen mt-ongelmaisen kaverini kanssa

-kaksi pitkäaikaista ystävää on sairastunut psyykkisesti ja sen kyllä maallikkokin huomaa päälle päin.Käymme kylpylässä, ravintoloissa syömässä, shoppailemassa jne. He ovat minulle samoja ihmisiä kuin ennen sairauksiaan. Hulvaton huumori ja yhteiset opiskeluvuodet on hitsanneet meidät yhteen.



Omat lapseni suhtautuvat vammaisiin samoin kuin muihin ihmisiin. Meillä käy kehitysvammaisia toisinaan kahvilla ja koskaan ei ole lapset kummastelleet mitään.

Perheessämme on vakavia pitkäaikaissairauksia ja ehkä tuon myötä lapset ovat oppineet arvostamaan elämää itseään, ei täydellisyyttä.

ja paras ystäväni painaa 110kg.. Hänellä on aivan loistava itsetunto ja minua hävettää kun aina purnaan kuinka lihavalta näytän ja kuinka ruma olen ym ym.

Ystäväni ei valita koskaan. Hän kantaa kilonsa ylpeänä ja hän näyttää aina todella hyvältä..

Kateeksi käy.

Etkö lainkaan ajattele, miltä ystävästäsi tuntuu kuunnella vuodatuksiasi lihavuudesta. Lopeta heti tuollainen.

ja ihanampaa saa hakemalla hakea, vaikkei sixpäkkiä olekaan, yäks.



Ja juu, kyllä voin olla ystävä ihan minkä painoisen/näköisen ihmisen kanssa vaan.

Olen sen verran tarkka maineestani, että en missään tapauksessa voisi esiintyä minkään satakiloisen seurassa.

ja ylipainoisilla se ei todellakaan ole niin.

Ylipainoon kuuluu muutenkin tietynlainen henkinen velttous ja sama näkyy yleensä koko elämän asenteissa, työnteossa ja kaikessa.

Vaadin, että ystäväni ovat täsmälleen saman kokoisia kuin minä.



Minun painoni on juuri oikea ja kaikki muut ovat vääränlaisia.

käydä hänen kanssaan shoppailemassa, baareissa, matkoilla? Vai koostuuko ystäväpiirisi suunnilleen samankuosisista kuin itse olet.

*Facepalm*

ja ylipainoisilla se ei todellakaan ole niin. Ylipainoon kuuluu muutenkin tietynlainen henkinen velttous ja sama näkyy yleensä koko elämän asenteissa, työnteossa ja kaikessa.

*DoubleFacepalm*

ja paras ystäväni painaa 110kg.. Hänellä on aivan loistava itsetunto ja minua hävettää kun aina purnaan kuinka lihavalta näytän ja kuinka ruma olen ym ym.

Ystäväni ei valita koskaan. Hän kantaa kilonsa ylpeänä ja hän näyttää aina todella hyvältä..

Kateeksi käy.

Etkö lainkaan ajattele, miltä ystävästäsi tuntuu kuunnella vuodatuksiasi lihavuudesta. Lopeta heti tuollainen.

Eikä minua haittaa yhtään jos joku hoikempi valittaa lihavuuttaan.

Ei jokaista lausetta voi ottaa henkilökohtaisesti, ja jokaisella on omat murheensa. Ymmärrän jos laihempi lihoo, se ahdistaa yhtä paljon kuin jos lihava lihoo.

Ei ne laihempien valitukset juuri yleensä ole tarkoitettu mollaamaan minua lihavaa.

En nyt tiedä sainko tähän nyt mitään järkeä:)

Mutta sen olen huomannut, että lihavat ihmiset harvemin päivittelevät kilojaan, toisin kuin normaalipainoiset. Itse olen sinut itseni kanssa, vaikka, myönnän että elämä olisi helpompaa ilman montaa kymmentä ylimääräistä vyötäröllä...