Ikäluokka -87 syntyneet

Ne on kyllä jo 36v.

Suu kiinni ja maksa minun eläke

Tshernobylin laskeuman vaikutuksia v.1986 odottaviin äiteihin ja 1987 syntyneisiin lapsiin ei ole tutkittu.

Kiistaton tosiasia on, että v. 1987 syntyneille on kaikille tapahtunut jotakin, koska mielenterveysongelmien määrä tässä ikäpolvessa on poikkeuksellisen suuri.

Onko tälle ikäpolvelle annettu jokin uusi rokote, vai onko mielenterveysongelmiin syynä laskeuma, sillä yksi yhteinen tekijä oli lapsuudenkoti maaseudulla? Mitä heille on lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtunut?

Onko tutkittu, keskittyvätkö mielenterveysongelmaiset juuri suurimpiin  laskeuman alueisiin Keski-Suomeen?

Vastustan ydinvoimaloita edelleenkin, sillä aina on olemassa inhimillisen erehdyksen vaara, joka voi tuhota kokonaisia sukupolvia.

Meidän -87 syntyneiden ongelmia on selitetty sillä, että elimme lapsuutemme pahimman laman aikaan ja vastaavasti, kun meidän piti alkaa siirtyä työelämään, iski uusi taantuma ja tässä vaiheessa moni tippui kelkasta. Olin itsekin tuolloin liki vuoden työttömänä.

Se, miksi tämä osuu juuri -87 syntyneisiin, johtuu ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että juuri meidän ikäpolvi osui tutkimuskohteeksi. Ihan samoja ongelmia on esim -86 tai -88 syntyneillä, joten ei tätä voi selittää ydinvoimalaonnettomuudella. 

Tietenkin se olisi tänä päivänä huomattavasti kivempi selitys, niin ei tarvitsisi miettiä mitä nämä leikkaukset tekevät tämän pävän lapsille. Tosin, ei sitä kyllä tunnuta miettittävän.

Vierailija kirjoitti:

Up.

Entä jos on syntyny tukholmassa? Pääsiköhä sinne paljo ydinvoimasäteilyä *-) . Atopia ja astma ja allergia löyttyy taskusta, mutta mt-ongelmat hyvin lieviä - lievä sosiaalinen ahdistus mutta en tarvi lääkitystä.

Elämäni on ollu työn ja opiskelun saralla vuoristorataa. Eli kouluja on keskeytetty, ja sossutuet yms työkkärin pilipalikurssit erittäin tuttua huttua. Nyt vanhempana on vähä tasottunu. Löytyy ammatti ja töissäki olen ollu. Kuopasta on noustu ylöspäin. Vielä ei kuitenkaan huipussaan koska krooniset sairaudet hidastaa..

Mites te muut kasiseiskat? Miten teidän elämä menny?

Elämä on heitellyt täälläkin. Meidän perheessä työttömyyttä ja pitkäaikaissairautta. Sitä kautta vanhempien mt ongelmia, alkon käyttöä ja sekopäisyyttä lapsuudessa katseltu. Lähdin varhaisessa vaiheessa itse maailmalle pakoon ja kivinen tiehän tämä on yksin ollut. Traumat nostaa välillä päätään ja vaikea luottaa ihmisiin, mutta sitkeästi jaksan yrittää, vaikka välillä kaikki koettu masentaakin. Nykyään on oma perhe ja saan olla ihanan pojan äiti. On ammatti, työtä ja kaikin puolin asiat hyvin. Kaikille kasiseiskoille jaksamista!  Joskus aikaisemminkin olen lukenut, että tämä ikäryhmä kantaa aika raskasta taakkaa..

37 vuotiaana elämä alkaa jo olla tasaisemmin, mutta tsiisös miten kivinen tie on ollut. Edesmenneet vanhempani (toinen alkoholisti) eivät kyllä olleet saaneet mitään parhaita oppeja vanhemmuuteen, ja sen satoa tässä sitten on korjailtu pikkaisen terapiassa, pääosin selfhelpillä. Keskivaikeaa masennusta, 2 burnouttia (kiitos myös nykytyöelämälle), suorittaja, suhderiippuvainen, painojojoilija, addiktiotaipumukset, ja toistaiseksi itsestä johtumattomista syistä lapseton. Onneksi on nykyään töitä (7v työsuhde takana, ainoa yli vuoden tähän asti), talo, inasen vaan velkaa, ja parempi pää hartioilla.

Nosto

Onko nyt kun -87 ikäluokka lähestyy jo neljääkymppiä, havaittavissa syöpätautien runsasta esiintymistä? Uskoisin että enemmin kuin yhteys mielenterveysongelmiin, löytyisi yhteys syöpätauteihin. Pitäisi tätä jonkun jo tutkia. Toki muihinkin ikäluokkiin voi vaikuttaa, mutta kyllä se että on pantu alulle saman vuoden syksyllä, kun keväällä satoi ydinpaskat niskaan niin pistää vähän mietityttämään. Itselläni ei ole vielä todettu syöpää.