Tytär vinkkasi että hän taitaa olla raskaana.

-

Tytär kerkiää täyttää 20, ei siis mikään teiniäiti!!!

Ennen aikaan oli tavallista tehdä lapset nuorina ja kun itse olin 21-vuotiaana, 16vuotta sitten synnyttämässä esikoistani niin kätilökin sanoi että paras ikä tehdä lapsia:) Toki kaikki ei ole henkisesti valmiita, mutta eipä ole monet paljon vanhemmatkaan, sehän on ihan siitä kiinni mitä ja miten tahtoo elämäänsä elää.

Ihanaa ap että pääset mummoksi nuorena:)

Teiniäitiys on periytyvää, eiköhän se isomummi ole jo osannut aavistella

Mä olen nyt 18v ja odotan esikoistani, kun taas oma äitini oli esikoisensa (minut) synnyttäessään 27v ja äidinäitini oli esikoisen saadessaan 31v.

Ei ole meidän suvussa ainakaan periytynyt, eikä toivottavasti nytkään ala periytymään vaikkei mielestäni äidin nuori ikä sulje pois tarpeeksi hyvää äitiyttä, mutta en usko, että kovinkaan moni äiti toivoo lapsestaan vanhempaa kun on koulut kesken.

Ap, kyllä tyttäresi selviää varmasti, eihän hän enää aivan lapsi ole, kyllä minäkin aion pärjätä ja niin olen koko raskauden ajankin pärjännyt (la oli 28.3) vaikka olenkin kaikenlisäksi yksin.

Rankinta tulee ainakin minulla olemaan opiskelu (ja siihen liittyvä rahallinen niukkuus) ja pienen lapsen yksinhuoltajuus. Mutta kyllä mä selviän kun olen niin päättänyt. :-)

Sinun tehtäväsi, ap, on tukea tytärtäsi, ei lapsen saaminen paha asia ole mielestäni juuri koskaan! (Jos muuten asiat kunnossa)

Kun ne saavat omia lapsia, ei niitä enää tarvitse paapoa vaan voi ottaa rennosti ja jopa unohtaa, että lapsia on.

Se on täysin tietoisesti hakeutumassa raskaaksi, se on nuori, se jaksaa varmasti valvoa lapsella ja ilman, sillä on yhteiskunnan kutoma tiheäseulainen tukiverkko. Ei se mitään erityistä tukea tarvitse, sillä onhan täällä moneen kertaan todisteltu, että teiniäitiys on hieno juttu.

mutta tätä mieltä minä olen. On aivan älytöntä tehdä lapsia teineinä, minusta olisi viisasta odottaa sen aikaa että saa elää ihan omaa itsenäistä elämää edes pari vuotta. Jos asuu ensin lapsuudenkodissa ja muuttaa omilleen ja heti on maha pystyssä (yleensä vielä opiskelutkin kesken) ei koskaan saa kokea huoletonta nuoruutta mikä on HYVIN tärkeä elämänvaihe.



Minusta on sulaa typeryyttä hankkia lapsia teineinä, fiksu ihminen osaa ehkäistä raskauden (ja toki vahinkoja sattuu, mutta harva teinirskaus on "oikea vahinko" eli esim. pillerit pettävät/kondomi hajoaa, vaan ollaan unohdettu ottaa niitä pillereitä tai vedellään paljaalla).



Sääli, se tulee ensimmäisenä mieleen.

Parempi se on lapsellekin jos äiti 20v kuin vaikka 40v!!!

Parempi se on lapsellekin jos äiti 20v kuin vaikka 40v!!!

Taitaa olla ap:n tyttö!

Omasta kaveripiiristä kaikki ne jotka aloitti lasten hankinnan 20 v on eronneet. Ne ken aloitti hieman myöhemmin, niin perheet on tasapainossa talouden suhteen, ja niin se perhe-elämäkin kestää paremmin ylä- ja alamäet.

Ainakaan omat lapseni ei ole kertaakaan vanhaksi haukkuneet, vaikka nuorimmainen vasta syntyi ollessani reilusti päälle 40 v.

50 v päivät alkaa lähestyä ja viimeksi kun kyselin lähettä työlasinäön tarkistukseen, niin terveydenhoitaja sanoi että ethän sä sellaisia firmalta saa kun olet alaikäinen. (alle 45 saa ne vain tosi erityisperusteilla.)

Parempi se on lapsellekin jos äiti 20v kuin vaikka 40v!!!

Ja havaintojeni mukaan on sulaa hulluutta tehdä lapsia kun itsekin on "lapsi". Ja nykyään moni on usein vielä 20+ vuotiaanakin "lapsellinen". Kannattaa muistaa että ennen elämä oli erilaista, käytännössä lapsesta lähtien oltiin "töissä" ja kannettiin enemmän vastuuta asioista. Nykyään aika harva on töissä alaikäisenä, (ehkä joku "tienaa tonni"-kesätyö kokemus saattaa olla) ja vanhemmat muutenkin paijaavat ja hoitavat enemmän jälkikasvuaan.



Ja sekin on aika kamala harha että ollaan niin aikuisia ja pyöräytetääs tässä lapsi kun ollaan valmiita, koska he monesti kuvittelevat olevansa valmiita.



Ja kyllä: varmaan 12-v onnistuu pitämään lapsen hengissä, mutta vanhemmuuteen kuuluu niin paljon muutakin! Tarvitaan henkistä pääomaa ja iän tuomaa varmuutta, ja olisi hyvä että taloudelliset puitteetkin olisivat suurinpiirtein kunnossa. Ja tällä tarkoitan sitä, että jos opiskelija saa opintojen loppusuoralla ja lapsen jälkeen enää gradu puuttuu, on se ihan eri asia vert. nuorella jää lukio/amatsu kesken raskauden vuoksi.

eihän hän mikään teini enää ole. Aion tukea häntä kyllä, ja olla apuna lapsenhoidossa ja kasvatuksessa, mikäli hän sitä kaipaa. Yritän olla tuppautumatta, vaikka tällä hetkellä melkein jo toivonkin hänen tekevän plussatestin :D



Omasta kokemuksesta tiedän ja muistan sen mitä kaikkea lapsen saaminen nuorena vaatii. Ja mitä se vie mennessään. Ja toisaalta muistan ja tieädn senkin mitä se tuo tullessaan. Ensimmäisen katseen ja sormen kietoutumisen oman ympärille, ensi hymyn, ensimmäisen kokonaan nukutun yön, ensimmäiset askeleet ja sen tiedon että tämä pieni taimi tarvitsee minua(häntä) eniten maailmassa. Se voi olla rankkaa mutta myös hyvin palkitsevaa, aika näyttää kummin käy..



Tytär on opiskellut valmiiksi, matkustellut, asunut itsenäisesti kohta pari vuotta ja seurustelee vakituisesti. Lapsen isä on kylläkin jollain tapaa vielä lapsi itsekin, mutta eiköhän hänkin siitä kypsy. Jos ei kypsy ja katoaa rinnalta niin ei se maailma siihenkään kaadu. Koska suunniteltua tämä ei heille ollut, yksi unohtunut kumi vaan :P



Katsotaan kuinka käy, voihan olla että hän ei edes ole raskaana.



ap

en ole tulossa mummoksi. Vielä.



Sinänsä harmi koska ehdin jo innostua kaikesta ihanasta vauvaan liittyvästä. Taisin juuri saada mummo-kuumeen ;)





ap.

kun sain esikoiseni, perheeni ei ole tänä päivänäkään hajonnut, olen onnellisesti naimisissa saman miehen kanssa, jota rakastan syvästi edelleen. Koulutus on hankittu ja hyvä toimeentulo. Lapseni on nyt tasapainoinen murkkuikäinen, jolla asiat niin hyvin kuin sen ikäisenä voi olla. Tuntuu kornilta tuo, että 20-vuotias olisi vielä teini. On ihanaa, kun itsekään en ole vielä kovin vanha. Siispä olenkin vielä perillä nuorten toilailuista ja pystyn puhumaan asioista esikoiseni kanssa. Ei ole sukupolvien kuilua. Olen kylläkin esikoiselleni painottanut, että lapset tehdään vasta sellaisen puolison kanssa, joka tuntuu "siltä oikealta". Elämästä ei tietenkään aina tiedä, mitä se tuo tullessaan, vaikka tuntuisikin siltä, että nyt se "oikea" osui kohdalle. Toivon myös, että kun hän kerran lapsen saa, se olisi toivottu, kuten meillä, eli ehkäisystä on huolehdittava.



Ei tuijoteta ikään vaan henkiseen kypsyyteen. Oikeastaan sitä kypsyy vasta sitten, kun tulee äidiksi, oli sitä 20, 30 tai 40-vuotias.

eihän hän mikään teini enää ole. Aion tukea häntä kyllä, ja olla apuna lapsenhoidossa ja kasvatuksessa, mikäli hän sitä kaipaa. Yritän olla tuppautumatta, vaikka tällä hetkellä melkein jo toivonkin hänen tekevän plussatestin :D Omasta kokemuksesta tiedän ja muistan sen mitä kaikkea lapsen saaminen nuorena vaatii. Ja mitä se vie mennessään. Ja toisaalta muistan ja tieädn senkin mitä se tuo tullessaan. Ensimmäisen katseen ja sormen kietoutumisen oman ympärille, ensi hymyn, ensimmäisen kokonaan nukutun yön, ensimmäiset askeleet ja sen tiedon että tämä pieni taimi tarvitsee minua(häntä) eniten maailmassa. Se voi olla rankkaa mutta myös hyvin palkitsevaa, aika näyttää kummin käy.. Tytär on opiskellut valmiiksi, matkustellut, asunut itsenäisesti kohta pari vuotta ja seurustelee vakituisesti. Lapsen isä on kylläkin jollain tapaa vielä lapsi itsekin, mutta eiköhän hänkin siitä kypsy. Jos ei kypsy ja katoaa rinnalta niin ei se maailma siihenkään kaadu. Koska suunniteltua tämä ei heille ollut, yksi unohtunut kumi vaan :P Katsotaan kuinka käy, voihan olla että hän ei edes ole raskaana. ap

Eihän kukaan puhu 35v ikäisestäkään, että tämä tarvitsee vanhempiensa tukea, kun vauva syntyy. Miksi sitä tarvitsisi terve 20v täyttänyt, jolla kaiken lukemani perusteella on kunnossa niin talous kuin eläminen muutenkin.

Enkä ymmärrä, mitä ihmettä erityistä se lapsen saaminen nuorena (mutta siis ei teininä) oikein vaatii. Samanlaista se on ensimmäisen lapsen kanssa, oli äiti 20v tai 35, mutta vain se nuorempi on tuen tarpeessa.

yhtä sekopäisiä kuin äitinsä ovat. Onneksi olkoon, mumma.



Mene itseesi jos osaat.

että teiniäitiys kulkee joillakin suvussa.

Tosin itse olen poikkeus, äitini sai minut 17v iässä ja itse sain esikoiseni 26v lahjaksi.

Äitini siis mummoutui 42v iässä.



Olen ehkä ilkeä, mutta kyllä tuollaisessa tilanteessa on sen lapsen vanhemmallakin peiliin katsomisen paikka, jotakin mennyt kasvatuksessa ja ohjeistamisessa pieleen, jos alaikäinen lapsi ei huolehdi ehkäisystä.

Juujuuu tietty ehkäisy voi pettää, mutta harvinaisempaa se kuitenkin on plus että alaikäisen lapsen sekstatessa suosittelisin käyttämään vaikka tuplaehkäisyä tyyliin pillerit ja kondomi.

Aborttiasiaan en sano juuta enkä jaata, jokaisen oma asia ja jos on valmis seksiin on oltava myös valmis mahdolliseen loppuelämän vastuuseen ja vanhemmuuteen..

minkä ikäinen tyttäresi on?

kyllä hiukka kauhistuttaisi,jos musta tulis 3 vuoden päästä mummi! :O

mutta onneahan tässä täytyy toivotella..

Itse tein hänet aikanaan ihan tietoisesti ja hyvä niin mutta tytölle olen puhunut ehkäisyn tärkeydestä ettei tule 'vahinkoja' mutta ei ole näemmä mennyt oppi perille. Oma äitini oli isän kanssa naimisissa kun sai minut, muutamaa viikkoa ennen kun täytti 20 ja nyt tytär sentäs onneksi ehtii täyttää sen saman ennenkuin synnyttää. Mikäli siis on raskaana, on vasta epäilys siitä.



Itselläni on ollut vauvakuume jo kauan eli toivotan kyllä lapsen tervetulleeksi hänelle, mikäli näin on. Hänen jaksaminen tässä huolestuttaa.. Nuorena äidiksi tulo ei ole helppoa, toivon vain että hän ymmärtää sen.



Oma mummini muuten oli 28 kun sai esikoisensa, että ihan niin kaukaa ei tämä kaikki ole periytynyt :D



ap.

Ikienne perusteella olet synnyttänyt hänet 16-vuotiaana.

Itse tein hänet aikanaan ihan tietoisesti ja hyvä niin mutta tytölle olen puhunut ehkäisyn tärkeydestä ettei tule 'vahinkoja' mutta ei ole näemmä mennyt oppi perille. Oma äitini oli isän kanssa naimisissa kun sai minut, muutamaa viikkoa ennen kun täytti 20 ja nyt tytär sentäs onneksi ehtii täyttää sen saman ennenkuin synnyttää. Mikäli siis on raskaana, on vasta epäilys siitä.

Itselläni on ollut vauvakuume jo kauan eli toivotan kyllä lapsen tervetulleeksi hänelle, mikäli näin on. Hänen jaksaminen tässä huolestuttaa.. Nuorena äidiksi tulo ei ole helppoa, toivon vain että hän ymmärtää sen.

Oma mummini muuten oli 28 kun sai esikoisensa, että ihan niin kaukaa ei tämä kaikki ole periytynyt :D

ap.

Sitä ennen ehti olla yksi keskenmeno.



ap.