Pystytkö hoitamaan riittävästi ihmissuhteitasi?

Kirkkosisko itse aina välillä tuntee mielipahaa siitä, miten arki kaappaa eikä ehdi tai jaksa järjestää aikaa ystävyyssuhteille tai kauempana oleville sukulaisuussuhteille. Puhun nyt tässä oman ydinperheen ulkopuolisista ihmissuhteista.



Sanotaan, että kalenteri näyttää elämäsi tärkeysjärjestyksen. Tuota totuutta voi olla vähän vaikea katsoa silmiin. Itse en voi kerskua, että kalenteri kertoisi tärkeysjärjestykseni. Liian vähään kykenen. Paljon enemmän haluaisin, että aikani täyttää ystävät ja läheiset, kuin vain työ ja muut velvollisuudet.



Mites muilla? Soimaako omatunto kun soitto ystävälle venyy viikkokausia? Riittääkö esim FB yhteydenpitoon? Vai onnistutteko antamaan riittävästi aikaa ihmissuhteillesi oman perheen ulkopuolelta?