Perheessä yhteiset atreriahetket-näiden lapsista menestyneempiä

Se painuu olkkariin syömään, kun tulee formulaa/hiihtoa/golfia... Ärsyttävää ja raivostuttavaa. Minä sitten napotan lasten kanssa ruokapöydässä ja kyselen päivän tapahtumista.

hauskasti että repesin nauruun. Mutta varmaan todella rasittavaa kyllä!

anoppilassa on näitä pakkosyömisiä. Perhe kököttää pöydässä, kehuu anopin surkeita murkinoita ja jauhaa säästä. Miehen siskot pitkäaikaistyöttömiä, epäsosiaalisia luusereita.

ihan luuseri musta tuli. Ei jälkeäkään menestyksestä.

tasapainoisempia kaikin puolin. Harmi ettei moni av-mamma tätä tajua vaan ovat tarjoilemassa ilman lupaa aina vieraille lapsille niitä ruokiaan (ehkä tässä muuten yksi syy miksi nuoret voivat nykyään niin pahoin? On totuttu siihen, että syödään missä syödään, ei kotona oman perheen kanssa).

se kuinka ihan perusmaalaisjärjellä toimimisesta saadaan aikaan uutisia ja jotenkin hypetetään niitä asioita.



Tarkoitan vain että itselleni ollut "aina" selvää että jos/kun saan perheen niin meillä on ainakin se 1 ateriahetki päivässä yhteinen eli päivällinen.

Siinä ikäänkuin rauhoitumme päivän kiireiden jälkeen, nautimme yhdessäolosta ja ruoasta, käymme päivän asioita ja kuulumisia läpi.

Lapsemme nyt 1-ja 3-luokalla ja näin siis toimittu ja toimimme jatkossakin.



-Äitix2-

hauskasti että repesin nauruun. Mutta varmaan todella rasittavaa kyllä!

Muutaman kerran olen asiasta kiekunut ja en jaksa enää väitellä. Kyllä se joskus jopa tulee pöytään kun telkkarista ei tule mitään urheilua. Harmi vaan että siinä on mies joka katsoo vaikka hammastikun heittoa, jos sitä joku telkkarista näyttäisi...urheiluhullu

t.2

eikö se nyt ole päivänselvää että ruokapöydässä istutaan yhdessä ja syödään? Ei tulisi mieleenkään että meillä joku painuisi olkkariin katsomaan jotain formulaa ruoka-aikana. Kaikkea sitä kuuleekin. Mutta mitä yhteyttä tällä on myöhemmän elämän menestykseen, kuulostaa aika hataralta tämä yhteys. Lapsuudenperheessäni oli myös aina yhteinen päivällinen, meistä tuli 1 opettaja, 1 sähköasentaja, 1 teknisen alan pienyrittäjä ja 1 atk-tukihenkilö. Sama mieheni lapsuuden kodissa, heistä tuli 1 sairaanhoitaja, 1 ravintola-alan esimies ja 1 opettaja. Eli meidän kohdalla ainakaan tämä teoria ei päde, emme ole keskimääräistä menestyneempiä vaan ihan tavallisissa ammateissa.

jos isä painelee syömään telkkarin eteen? Missä esimerkki? Miten te hyväksytte sellaista käytöstä? Musta on todella loukkaavaa vielä, jos toinen on tehnyt ruoan, eikä toinen viitsi sitä edessä perheen kanssa syödä. Kyllä meilläkin joskus syödään telkkarin edessä, mutta silloin siellä syövät kaikki. Ja kun kutsutaan ruokapöytään, niin silloin sinnekin tulevat kaikki. Ja jos telkkarista tulee jotain todella spesiaalia, niin sitten muutetaan ruoka-aikaa sopivaksi. Mä en pystyisi elämään sellaisen kumppanin kanssa, joka ei muuttaisi tätä tapaa, vaikka siitä olisi puhuttu.

jos isä painelee syömään telkkarin eteen? Missä esimerkki? Miten te hyväksytte sellaista käytöstä? Musta on todella loukkaavaa vielä, jos toinen on tehnyt ruoan, eikä toinen viitsi sitä edessä perheen kanssa syödä. Kyllä meilläkin joskus syödään telkkarin edessä, mutta silloin siellä syövät kaikki. Ja kun kutsutaan ruokapöytään, niin silloin sinnekin tulevat kaikki. Ja jos telkkarista tulee jotain todella spesiaalia, niin sitten muutetaan ruoka-aikaa sopivaksi. Mä en pystyisi elämään sellaisen kumppanin kanssa, joka ei muuttaisi tätä tapaa, vaikka siitä olisi puhuttu.

Mä olen todennut, että omapa on häpeänsä, minä sitten syön lasten kanssa. Perheriitoja en aiheesta jaksa enää virittää. Ja en mä nyt muuten hyvää miestä/isää ala olkkarissa syömisen takia vaihtamaan :D Ja lisättäköön tähän, että kyllä se väliläl siellä pöydässäkin istuu, ei nyt oteta niin kirjaimellisesti ettei IKINÄ KOSKAAN istu pöydässä...

jos isä painelee syömään telkkarin eteen? Missä esimerkki? Miten te hyväksytte sellaista käytöstä? Musta on todella loukkaavaa vielä, jos toinen on tehnyt ruoan, eikä toinen viitsi sitä edessä perheen kanssa syödä. Kyllä meilläkin joskus syödään telkkarin edessä, mutta silloin siellä syövät kaikki. Ja kun kutsutaan ruokapöytään, niin silloin sinnekin tulevat kaikki. Ja jos telkkarista tulee jotain todella spesiaalia, niin sitten muutetaan ruoka-aikaa sopivaksi. Mä en pystyisi elämään sellaisen

kumppanin kanssa, joka ei muuttaisi tätä tapaa, vaikka siitä olisi puhuttu.

Mä olen todennut, että omapa on häpeänsä, minä sitten syön lasten kanssa. Perheriitoja en aiheesta jaksa enää virittää. Ja en mä nyt muuten hyvää miestä/isää ala olkkarissa syömisen takia vaihtamaan :D Ja lisättäköön tähän, että kyllä se väliläl siellä pöydässäkin istuu, ei nyt oteta niin kirjaimellisesti ettei IKINÄ KOSKAAN istu pöydässä...

jos ei kykene ruokapöydässä syömään...

jos isä painelee syömään telkkarin eteen? Missä esimerkki? Miten te hyväksytte sellaista käytöstä? Musta on todella loukkaavaa vielä, jos toinen on tehnyt ruoan, eikä toinen viitsi sitä edessä perheen kanssa syödä. Kyllä meilläkin joskus syödään telkkarin edessä, mutta silloin siellä syövät kaikki. Ja kun kutsutaan ruokapöytään, niin silloin sinnekin tulevat kaikki. Ja jos telkkarista tulee jotain todella spesiaalia, niin sitten muutetaan ruoka-aikaa sopivaksi. Mä en pystyisi elämään sellaisen

kumppanin kanssa, joka ei muuttaisi tätä tapaa, vaikka siitä olisi puhuttu.

Mä olen todennut, että omapa on häpeänsä, minä sitten syön lasten kanssa. Perheriitoja en aiheesta jaksa enää virittää. Ja en mä nyt muuten hyvää miestä/isää ala olkkarissa syömisen takia vaihtamaan :D Ja lisättäköön tähän, että kyllä se väliläl siellä pöydässäkin istuu, ei nyt oteta niin kirjaimellisesti ettei IKINÄ KOSKAAN istu pöydässä...

jos ei kykene ruokapöydässä syömään...

mutta edelleen olen sitä mieltä, että sillä on enemmän hyviä kuin huonoja ominaisuuksia. :)

eikö se nyt ole päivänselvää että ruokapöydässä istutaan yhdessä ja syödään? Ei tulisi mieleenkään että meillä joku painuisi olkkariin katsomaan jotain formulaa ruoka-aikana. Kaikkea sitä kuuleekin. Mutta mitä yhteyttä tällä on myöhemmän elämän menestykseen, kuulostaa aika hataralta tämä yhteys. Lapsuudenperheessäni oli myös aina yhteinen päivällinen, meistä tuli 1 opettaja, 1 sähköasentaja, 1 teknisen alan pienyrittäjä ja 1 atk-tukihenkilö. Sama mieheni lapsuuden kodissa, heistä tuli 1 sairaanhoitaja, 1 ravintola-alan esimies ja 1 opettaja. Eli meidän kohdalla ainakaan tämä teoria ei päde, emme ole keskimääräistä menestyneempiä vaan ihan tavallisissa ammateissa.

vaan, että perhe kokoontuu yhteen ja viettää aikaa yhdessä. Eli vanhemmat ovat iltaisin kotona ja lapset myös. Siis ei niin, että lapset luuha naapurissa ja vanhemmat harrastuksisan tai pahimmassa tapauksessa baarissa.

tulevaisuudessa yhteisten ruokailujen ansiosta, mutta itselläni on aina ollut tarve näihin yhteisiin hetkiin, koska omassa lapsuudessani niitä ei ollut ja se että kukaan ei pysähdy ja kiinnostu lapsen/nuoren asioista edes hetkeksi, jättää jälkensä pitkälle aikuisuuteen.