Anoppi ja appi muuttamassa samalla paikkakunnalle, APUA!

pyttyyn. Ongelmia tiedossa

tehdä selväksi kuinka usein voivat tulla kylään tms. Se on ihan itsestäsi ja miehestäsi kiinni, te olette ne henkilöt jotka päättävät nämä asiat. Mun miehen vanhemmat asuvat 2 km päässä meiltä, anoppi on epäkohtelias hössö, joten he käyvät meillä kylässä pari kertaa kuussa ja ovat aina muutaman tunnin. Anoppia harmittaa selvästi etteivät näe lastenlastaan useammin, mutta eivät näe munkaan porukat jotka asuvat 100 km päässä, ei miehen vanhemmat ole yhtään oikeutettuja näkemään meitä useammin, plus ne on ärsyttäviä mun ja miehen mielestä.

Oletko koskaan miettinyt tuon minäminä-maailmasi ohella esim.lapsiasi? EIkö heille olisi tärkeää että olisi hyvä suhde isovanhempiin? Mun mielestä ei kuulosta lapsen kannalta kiva että kiusalla ei anna lasten tavata anoppia vaan siksi että sun porukatkaan ei näe ja "on ärsyttäviä mun ja miehen mielestä". Voi elämä miten itsekkäitä ihmiseti joskus ovat, ota se pää sieltä p....tä joskus ja ajattele muutakin kuin omaa napaasi.

että kun appivanhemmat huomaavat nihkeytenne, suuntaavat he elämäänsä muualle. Ja sitten kun haluat apua lastenhoitoon, on vastaus aina sama eli kiitos, mutta kiitos ei. Heillä ei ole aikaa, mutta soitellaan taas joskus.



Eli ihmissuhde on vuorivaikutusta. Et voi syödä kakkua ja säilyttää sitä. Onneksi myös miehelläsi on oikeus sanoa, kuka teillä käy ja koska eli itsekkäänä paskana et voi yksin määrätä.

Mikä tässä tilanteessa nyt on niin ahdistavaa? Luulisi että jos on kaksi lasta niin olisi vaan hyvä asia että olisi tiedossa lastenhoitoapua lähellä... Mutta ei, sen sijaan asenne on "elämäni on muuttumassa helvetiksi"... Anteeksi mutta miksi?? Onko teillä niin huonot välit vai mistä tuo ihme asenne kumpuaa?

Ja toivottavasti et siirrä tuota nega-asennettasi lapsiisi koska he ansaitsevat läheiset isovanhemmat jos siihen on mahdollisuus. Korjaa vähän tuota sun suhtautumistasi äläkä vaahtoa asiasta mitä ei edes ole vielä tapahtunut!

paikkakunnalla meidän kanssa ja ei ole kyllä mitään valittamista! Hätäapua saa tarvittaessa puolin ja toisin, eikä tosiaan haitaksi asti toistemme nurkissa pyöritä. Mua ei haittaa, vaikka täällä vierailtaisiin joka päivä. Mutta näin ei siis tapahdu. Parasta on, kun lapsilla on läheiset välit isovanhempiin.

Se on keinosi selviytyä. Itse olen ollut tosi onneliinen siitä, että sekä omat vanhempani että anoppi ovat muuttaneet samalle paikkakunnalle kanssamme siinä vaiheessa, kun lapsemme syntyivät. Lapset ovat päässeet muodostamaan läheiset väliit isovanhempiinsa ja ollaan voitu auttaa toisiamme puolin ja toisin. Alkuun tietysti minä tarvitsin enemmän apua heiltä. Nyt anoppi on jo mullan alla ja omat vanhempanikin siinä vaiheessa, että tarvitsevat yhä enemmän meitä elämäänsä, sekä avuksi, että seuraksi. Ja teini-ikäiset lapsemme menevät lähes päivittäin ihan omasta halustaan pariksi tunniksi hyvin rakkaiden isovanhempiensa luokse.

äitini ei saa edes soittaa veljelle kerran viikossa, koska käly vetää herneen nenään asioihin puuttumisesta. Lapsia ei saa nähdä kuin silloin, kun kälylle sopii. Joku pikainen käväiseminen on täysin mahdoton ajatus, mutta yökylään lapset pitäisi ottaa, kun käly tarvitsee omaa aikaa.



Äitini väsyi tähän ja tuli siihen tulokseen, että ti tupata jos ei tykätä. Samalla veljen perhe menetti "ikiaikaisen" kesämökinkäyttöoikeuden ja ilmaisen autonkuljettajan (isälläni kun oli tapana tarvittaessa hakea lapset hoidosta, jos tarvetta oli).



Isovanhemmat eivät jaksa olla se osapuoli, jolta jatkuvasti vaaditaan. Meidän lapset saavat sitten isovanhempien aikaan serkkujenkin edestä.

Isovanhemmat eivät jaksa olla se osapuoli, jolta jatkuvasti vaaditaan. Meidän lapset saavat sitten isovanhempien aikaan serkkujenkin edestä.

Kuulostaa siltä, että te lapsinenne viette niin paljon isovanhempien aikaa, että he eivät jaksa enää jakaa sitä serkuille.

Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille.



Niille jotka kauhistelevat asennettani: "elämäni on muuttumassa helvetiksi" niin kerron tähän muutaman perustelun.



Anoppi tosiaan tunkee nokkansa joka asiaan. Asuvat nyt siis 100 km päässä mut silti on tapahtunut mm. seuraavaa: Anopin mielestä meidän pihan pensasaita on ollut ruma. Mun ja miehen mielestä ei. No kerran anoppi meillä ollessaan (lasta hoitamassa) kävi kaatamassa tuon aidan! (Ilman lupaa tietenkin). Lisäksi on mm. käynyt kaivamassa nurmikollemme kukkapenkin.



Tämän takia siis pelkään mitä kaikkea meillä tapahtuisi kun he asuisivat samalla paikkakunnalla ja me olisimme töissä päivät.



Kun olin nuorempi olimme miehen kanssa muuttanee esimmäiseen yhteiseen asuntoon. Anoppi ja mies olivat meillä ja minä olin verhokaupoilla. Soitin sitten miehelle, että olen löytänyt kivan verhokankaan että mittaa kuinka paljon tarvitaan. Anoppi halusi tietää millainen verho se on ja puhelimessa saamansa kuvauksen perusteella KIELSI minua ostamasta sitä, koska se ei kuulemma sovi meille.



Olin silloin nuori enkä halunnut suututtaa anoppia (enkä vieläkään halua) ja jätin verhon ostamatta.



Tällä hetkellä en ole heidän kanssaan huonoissa väleissä, koska olen luonteeltani kiltti ja nielen kaikki mitä he määräävät. Pelkään kuitenkin, että jos muuttavat samalla paikkakunnalle ja sitä myötä näemme useammin ja puuttuvat enemmän meidän asioihin niin mulla menisi hermot. Ja koska anoppi ottaa nokkiinsa helposti niin varmaan välitkin menisivät huonoiksi.



Tiedän, että on tyhmää etukäteen murehtia asioita joita ei ole tapahtunut mutta pelkään jo valmiiksi lasten hemmotteluakin.



Nyt kun ollaan käyty n. 1 krt/kk heillä niin aina saa jotain herkkuja ja leluja. Anoppi perustelee, että mummolassa saa olla eri säännöt ja mummo saa hemmotella ja tarjota herkkuja. Okei niin saakin, kun tätä tapahtuu kerran kuussa.



Mutta pelkään, että tämä jatkuisi sitten myös vaikka nähtäisi useinkin. Appivanhemmat on varakkaita ja heillä on varaa ostaa vaikka joka päivä jokin uusi hieno lelu.

Sun pitää vain alusta asti olla tiukkana teidän rajoista ja tehdä ne selväksi. Jos ei anoppia miellytä, niin voi voi.

pyydä joku sanavalmis kaveri teille. Hän sitten alkaa päivitellä, että ai kun on ihanaa kun te tänne muutatte niin saa sitten laittaa teille noi lapset yökylään ja tietystihän te hoidatte nää lapset ettei niitä tartte laittaa päiväkotiin kun ne hoitomaksutkin on niin isot että onhan se aikamoinen säästö et ihan siinäkin mielessä ihanaa ja kuka nyt ei omia lastenlapsiaan hoitaisi johan se on itsestään selvyys että isovanhemmat hoitaa kun kerta voi ja samalla voi siinä viikkosiivouksenkin tehdä niin ei tartte näiden työssäkäyvien illalla enää tehdä niin ja leipoakin voitte lasten kanssa niin voi että sentään kun on sellaisiakin isovanhempia jotka vaan harrastaa ja matkustaa ja viettää itsekästä elämää ihan kun sitä ei myöhemmin ehtis jne.



Ja tämä siis tykitetään sillä vauhdilla ettei mummo ehdi sanoa juuta eikä jaata. Ja jos yrittää kommentoida, niin sitten korotetaan ääntä.

ja sanoa, että muuton motiivi olkoon heidän omansa, että te ette ole apua pyytäneet. Siis ihan alkuun tämä.



Niin ei tarvitse myöhemmin kuunnella sitä, miten joku on noooooiiiin paljon avuksenne tehnyt ja uhrannut ja silti kehtaatte arvostella.



Samaten visusti pidät vieras-välit eli et anna yhtään kertaa mennä siihen, että olisivat talossa "talon väkeä". Tuollaisten kanssa tilanne repeää kerrasta.



t. nimimerkillä kokemusta on

Anoppisi kuulostaa jyrältä ja tyrannilta.



Tehkää nyt ihmeessä rajat selviksi, vaikka sitten oikein kunnolla ärähtämällä, jos ei kerran muu mene jakeluun! Tuo on teidän elämäänne, ja anoppi ja appi hankkikoot muutakin sisältöä elämäänsä kuin sukulaisensa! Eihän teillä kohta riitä happikaan, jos ne vielä viereenkin muuuttavat siinä luulossa että teidän elämänne olisi yhtä kuin heidän elämänsä. Ei ei ei. Ja ne pensaat ja verhot! Mä olisin todella raivostunut... Ei se sille naiselle yhtään kuulu, vaikkette omassa kodissanne verhoja pitäisi ikkunoissa lainkaan. Olisin vaatinut uudet samanalaiset pensaat luvatta pois revittyjen tilalle. Tai itse asiassa, onneksi, tiedän että mieheni olisi sen ehtinyt tehdä jo ennen minua.



Ja sanoit että ovat varakkaita. Pitäkää huoli etteivät pääse rahoillaan teitä ohjailemaan, siitä ei hyvää seuraa.

Kiitos taas teille vastanneet. Hyviä vinkkejä.



Täytyy muistaa tuo, että täytyy yrittää pitää vieras-välit.



Ja mitä tulee tuohon rahoilla ohjailuun... Täytyy pysyä erossa vaikka tiedän, että hankalaa tulee olemaan. Meilkein puoli väkisin haluavat välillä maksaa mahdollisia kuluja (pienimuotoiset remontti yms) ja tätä kautta yrittää sitten saada myös päättää niistä asioista :(