Niin sitä sitten ihastuin vanhempaan mieheen...

Kaikki voi mennä hyvinkin!

Jonkun sun tutun isä?

ja niinhän tuossakin taistelussa huonosti on käymässä :/ mutta minun ihastus on kylläkin vain 15 vuotta vanhempi!

Vähän omituiseltahan tämä tuntuu... Enkä todellakaan olis koskaan voinut kuvitella.



Vaan tässä ollaan.

Sillä on (taas!) joku nuorempi kierroksessa, oireet täsmäävät. Aina keväällä siihen iskee joku hemmetin vimma löytyy nuori ja nätti, jonka kanssa käydään "työmatkalla" jne. Tyttö uskoo aina miehen jutut siitä, miten vaimon kanssa ei ole seksiä ja ero on ihan ajan kysymys jne. Ja kun nainen uskoo kaiken, järjestää elämänsä niin, että miehen on helppo sitä kanssaan elää niin äijäpä palaa takaisin kotiin perheen luokse.



Rakastuminen on ihanaa, mutta ainakaan minun mieheni ei ole ollenkaan valmis sitoutumaan.

Toki tiedän, ettei se täydellinen ole eikä tämä ihastumisen tunne kauas kanna.

Oma isäni on 5 vuotta tätä ihastustani vanhempi...



Ja mahtaisi tuttavat, ystävät, sukulaiset taivastella. Vaikkei sillä väliä pitäisi ollakaan, niin mietityttää tämäkin puoli.

Oma isäni on 5 vuotta tätä ihastustani vanhempi... Ja mahtaisi tuttavat, ystävät, sukulaiset taivastella. Vaikkei sillä väliä pitäisi ollakaan, niin mietityttää tämäkin puoli.

illanistujaisissa, tai siis niiden vaimojen. Olet noin 20 vuotta niitä nuorempi tai sitten "sitä kakkossarjaa". Saat istua somasti hieman sivussa tai sitten puhua miesten kanssa 70-luvun jääkiekosta. Onko sinusta siihen?

Tosin, en ole näitä realiteetteja kovin tarkkaan pohtinut muutenkaan. Vielä.



Miksi tämän pitää olla niin kovin hankalaa.

mun naisystävän tilanteesta, kun ei voi ymmärtää, että miksi me naiset sotkemme aina rakkauden ja ihastumisen?!

Rakastuminen ei kuulemma hänen mukaansa ole mahdollista ennenkuin tuntee toisen ja tietää varmasti, että häntä voisi rakastaa...

Naiset kuulemma luulee sitä ihastumista aina rakkaudeksi ja sitten pettyvät, kun se ei kestäkään alkuinnostuksen jälkeen...



Vastaavasti hän ei ymmärrä mun pointtia, että naisten on 'pakko' sotkea tunteet heti mukaan, koska esim. seksiä ei voi harrastaa ilman tunteita... Taitaa olla ikuisuuskeskustelu, tämäkin :)

Tunnistan ja tunnustan olevani ihastunut, tunteet toki mukana, mutta tiedostan, että tästä on rakkaus hyvin kaukana vielä kuitenkin ja tuskin koskaan ns. sinne asti päästäänkään.



Hyvältä tuntuu kuitenkin, molemmin puolin. Mutta ei hötkyillä eikä tehdä tästä suurempaa mitä tämä on.

Tunnistan ja tunnustan olevani ihastunut, tunteet toki mukana, mutta tiedostan, että tästä on rakkaus hyvin kaukana vielä kuitenkin ja tuskin koskaan ns. sinne asti päästäänkään. Hyvältä tuntuu kuitenkin, molemmin puolin. Mutta ei hötkyillä eikä tehdä tästä suurempaa mitä tämä on.

...mäkin ajattelen, että nautitaan nyt tästä ihanuudesta niin kauan kuin sitä on, tai niin kauan kuin sitä riittää!

Luotan, että on olemassa ihmisiä suurempi voima, joka ohjaa meitä eli joillekin asioille ei ihminen vain voi mitään... ei myöskään sille, jos tämä olotila joskus loppuu!!!

t. ei ap,

mutta aavistuksen samankaltaisessa tilanteessa

Monistakin syistä, mutta niin kauan, kuin ns. tämä tilanne on päällä, niin täytyy ottaa siitä mahdollisimman paljon irti.



Niin absurdi kuin tämä lähtökohdiltaan onkin, niin ihmeen hyvältä tuntuu. Ei pidä sotkea tähän liikaa odotuksia, toiveita tai (ulkopuolisia) paineita.

Ainakaan tuntea mitään fyysistä vetoa?

Mua ällöttää ajatus siitä, että sitten kun olen n. 50-vuotias niin minulla on kotona joku vanha pappa miehenä. Ei kiitos. Pidä sä vaan ap vanhemmat miehet :DD

Enkä muutenkaan yhteistä elämää rakentamassa.



Ja kiitos, tämän minä pidänkin, niin kauan kuin se hyvältä tuntuu.

Ainakaan tuntea mitään fyysistä vetoa?

no meillä yli 20 vuotta ikäeroa, mies 65 ja kummasti tunnen sitä kohtaan fyysistä vetoa, vaikka olen ollut itseäni nuorempienkin kanssa.

Ihmisestä se riippuu eikä iästä.

Ja yhteisiä asioita voi olla. Meillä esimerkiksi ammatit sivuaa toisiaan ja minä olen esim.koulutukseni vuoksi hyvin kiinnostunut 1950-luvun nuorisokulttuurista ja elämästä ;)

Ei epäilystäkään.



Tietysti hänen kanssaan on helppo jutella, kaikesta, ja muutenkin ollaan ns. samalla taajuudella, mutta fyysisestä ihastumisesta se ainakin minulla lähti.

He menivät naimisiin ja saivat 2 lasta.



Kun anoppi oli 50 v, oli mies 72v ja aidosti vanha. Mustasukkaisena kyttäsi, mitä vaimo tekee, missä käy. Mitään ei olisi saanut tehdä yksin.



Anoppi haki eroa, koska ei kestänyt elämää henkisesti vanhan miehen kanssa.

ja kuka meistä tietää kuinka kauan mikin parisuhde kestää.



Aikuisten ihmisten seurustelu ei tarvitse yhdessä asumisia, kihloja eikä avioliittoja.



Nauttii vaan yhdessäolemisesta.





Ja anna ihmisten ihmetellä ikäeroanne. Siinäpähän on niilläkin tekemistä.





Sitä paitsi kyllä ihmiset ihmettelee joka tapauksessa, meillä ikäeroa enemmän vaikka sitä, että ei aiota naimisiin, halutaan asua omissa kodeissa tavataan monen mielestä liian harvoin ( kerran pari kuussa ) ja että tämä on vain aikuisten suhde, jossa melkein aikuiset lapset eivät ole mukana.



Ne kun ihmettelee kaikkea mikä ei ole tavallista eikä normin mukaista. Ne jotka ihmettelee.