Oletko kateellinen ? Ja mitä se tosielämässä on ?

onneksi ole. Mulla on itsellä asiat tosi hyvin, ei tarvetta kateellisuuteen. Eikä se kyllä ole ominainen luonteenpiirre minulle muutenkaan.

pystytkö iloitsemaan aidosti toisten ystävien/tuttujen/työkavereiden/sukulaisten elämässä tapahtuvista hyvistä asioista. . ?

Ja rakastatko hyvällä tavalla itseäsi.. ?



ap

Kyllä, osaan iloita muiden hyvistä asioista ihan vilpittömästi, ei ne ole minulta millään tavalla pois. Mutta kuten sanoin, koen että minulla itsellänikin on asiat hyvin elämässä.

Pidän itsestäni ihan vilpittömästi, minusta minä olen ihana! =D Joku muu on varmaan eri mieltä. Mutta en siis ole millään tavalla ylimielinen tai itserakas, ennemminkin kiltti ja empaattinen.

pystytkö iloitsemaan aidosti toisten ystävien/tuttujen/työkavereiden/sukulaisten elämässä tapahtuvista hyvistä asioista. . ? Ja rakastatko hyvällä tavalla itseäsi.. ? ap

Kateus on tuhoava voima. Kateelliselle ja kateuden kohteelle.



Inhoan kateutta. Olen saanut sitä osakseni enemmän kuin tarpeeksi.

vain kahdesta asiasta: Kadehdin ihmisiä jotka pystyvät nukahtamaan hyvin ja nukkumaan yönsä hyvin (minä en pysty siihen) ja toisekseen kadehdin ihmisiä joilla on suora tukka, mulla on luonnonkihara ja inhoon tätä. Eipä oo sen kummoisemmat kateellisuuden aiheet mulla :)

sellaisille perheille, joilla ei ole lapsilla vammoja eikä oireyhtymiä. Olen niin väsynyt erityislapsiini, tuntuu, että vajoan suohon.

ihmisille, joilla asiat on paremmin kuin mulla. Varsinkin vanhoihin opiskelukavereihin on vaikea suhtautua, kun he ovat nykyään niissä minun unelmaduuneissani, joihin mua ei koskaan otettu.



Yritän hymyillä ja esittää kiinnostunutta, ja pidättelen kateuteni purkautumista siihen, että pääsen kotiin.

Se ilmenee niin että ihastelen ja huokailen esim. tuttujen mahtavia matkoja, vaikuttavia työpaikkoja, upeita koteja yms. Parilta kaverilta kadehdin hyvin onnelliselta vaikuttavaa pitkää parisuhdetta. Hyvin usein siis ilmaisen kateuteni ääneen saman tien.



Keksin kadehdittavaa melkein päivittäin jostain, mutta suurin osa niistä tunteista on hyvin ohimeneviä.

kun sain tänään ystävältäni valokuvia tämän uudesta talosta, niin joo...pakko myöntää, että olin hiukan kateellinen.



Onhan meilläkin oma talo, autot sun muut, mutta ystäväni talo oli niin paljon tyylikkäämpi ja kauniimpi kuin oma rintsikkamme...

Olen hyvin harvoin kateellinen, mutta silloin joskus kun olen ollut, niin opiskelu/työsaavutuksista. En ole koskaan kateellinen kodista, autosta, tavaroista, matkoista tai ihmissuhteista. En tiedä mistä se kertoo.



Ainakin yritän, että kateellisuuteni ei näkyisi mitenkään.

joka ilmenee osalla enemmän kuin toisilla.

Jos kieltää olevansa koskaan kateellinen, valehtelee.

Eihän kateellisuus ole samaa kuin katkeruus, tai pahansuopuus. Mikseivät ihmiset voi ihan rennosti tunnustaa olevansa kateellisia, ilman että siitä pitää tehdä mitään elämäntehtävää?

Munkin on mahdotonta uskoa että on ihmisiä jotka eivät koskaan ajattelisi muista ihmisistä että olisinpa itsekin noin taitava, tai hauska, tai kaunis, tai onnellinen. Tai koskaan eivät ajattelisi että voi miten onnekas tuo on kun sillä ei ole tätä ongelmaa X joka minulla on. Tai että olisipa ihanaa jos minullakin olisi mahdollisuus tuollaiseen mitä tuolla toisella on.

Kateus on kaikille ihmisille kuuluva tunne, joka ilmenee osalla enemmän kuin toisilla. Jos kieltää olevansa koskaan kateellinen, valehtelee.

Olen kateellinen toisten rahoista ja ulkonäöstä.