Miten suhtautua ujoon?

Myös itselläni tulee varautunut ja kiusaantunut olo hyvin ujojen ihmisten seurassa. Kai se on joku vastatunne, sillä itse en koe olevani mitenkään ujo. Yleensä jätän ujot ihmiset rauhaan, sillä en jaksa nähdä vaivaa alkaa "lämmittelemään" ja juttutamaan ujoa ihmistä. Ujo ihminen antaa itsestään helposti hyvin itsetietoisen vaikutelman, vähän nokkavan jopa tyyliin "minua ei teidän seuranne edes kiinnosta".

Näin sinusta tulee tämän ujon ihmisen arjen sankari: ole kuin et olisi huomaavinaankaan ujosteluani, vaan kuin kanssakäyminen sujuisi juuri niin kuin pitääkin ja olisin sinusta ihan normaali ihminen. Älä näytä omaa häkeltymistäsi.



Olen itse tuntenut vuosien varrella TODELLA syvää kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat osanneet suhtautua sosiaaliseen kömpelyyteeni, takelteluuni ja arasteluuni kuin kyseessä olisi maailman luonollisin asia.



Muistuta itseäsi siitä, ettei toisen ujoutta kannata ottaa arvosteluna (kuten tuo yllä kirjoittanut, joka tulkitsee ujostelun ylemmyydentuntona). Se on äärimmäisen harvoin sitä. Moni ujo ihminen on sisimmässään hätääntynyt ja neuvoton, ja se viileän etäinen ulkokuori on vaan yritys välttää enempää häpeää.