Äitini ei ole koskaan pyytänyt minulta mitään anteeksi.

Ei ainakaan vaatimus ole oikea tapa.

Ymmärrys ja myötätunto on aina ollut olematonta. Joskus tuntuu, että äiti on jäänyt jollekin tasolle, ettei kehittynyt henkisesti aikuiseksi.

Varmaan jotain omia traumoja takana ja ne on käsittelemättä.

Meillä on myös niin että jos äitini tekee jotain väärin (esim. kännipäissään usein tekee ja sanoo pahasti) niin loppujen lopuksi asiat kääntyvät niin että muut pyytävät häneltä anteeksi. Mikä raivostuttaa todella!>:(

Jos koittaa jostain keskustella, niin suuttuu, pitää mykkä koulua ja sitten pitää arvailla että minä päivänä tilanne on "ohi" ja jatketaan niin kuin ei olisi mitään koskaan tapahtunutkaan. Tällä hetkellä mykkäkoulua on jatkunut joulusta asti ja äitini on nähnyt nuorinta, alle vuoden ikäistä lapsenlastaan viimeksi silloin. Äitini polttaa jatkuvasti siltoja eri ihmisiin, hänellä ei taida olla yhtään nuoruudenkaveria jäljellä. Mie oon niin väsynyt, etten jaksa ottaa enää yhtään kuraa niskaan. :/

Minunkaan äitini ei ole koskaan pyytänyt anteeksi. Eikä pyydä, koska hänen ielestään siihen ei ole syytä.

Mun lapsuudessani ja nuoruudessani oli niin kamalia asioita, että niitä piti purkaa terapiassa. Yksi tärkeimmistä asioista,ainakin mulle, on ymmärrys ettei äiti koskaan tule pyytämään anteeksi.

Miten äitisi toiminta vaikuttaa suhun? Oletko vihainen? Katkera?

käyttäytyy noin. Oma äitini on sellainen.



Halaus sinulle.

ja tosiaan omat traumansa kummittelemassa. Itse olen päässyt käyttäytymisessä eteenpäin ja olen tosiaan ihan väkisin opetellut riitelemään rakentavasti ja PUHUMAAN asioista. Suututtaa, että äitini ei edes yritä, vaan jatkaa samaa tuhoon tuomittua rataa varmaan hamaan loppuun asti. Äitini on vielä nuori, vasta viisissäkymmenissä. Isääkään ei minulla ole, kun viina vei.

7

Älä suostu arvailemaan milloin tilanne on ohi ja jatketaa kuin ei mitään. Anna sen olla. Äitisi ongelmat ovat hänen omiaan.

Jos koittaa jostain keskustella, niin suuttuu, pitää mykkä koulua ja sitten pitää arvailla että minä päivänä tilanne on "ohi" ja jatketaan niin kuin ei olisi mitään koskaan tapahtunutkaan. Tällä hetkellä mykkäkoulua on jatkunut joulusta asti ja äitini on nähnyt nuorinta, alle vuoden ikäistä lapsenlastaan viimeksi silloin. Äitini polttaa jatkuvasti siltoja eri ihmisiin, hänellä ei taida olla yhtään nuoruudenkaveria jäljellä. Mie oon niin väsynyt, etten jaksa ottaa enää yhtään kuraa niskaan. :/

Ei kaikilla ole kykyä ja edellytyksiä anteeksipyyntöön, vaikka aihetta olisikin. Omien tekojen kriittinen arviointi ja tunnustaminen on vaikeaa ja tuskallista, moni haluaa välttää ajattelemasta niitä lamaannuttavan häpeän tunteen vuoksi.



Miten ihmeessä kakkonen kuvittelee tunnistavansa ap:n, Suomessahan on tuhansittain äitejä, joilla olisi aihetta anteeksipyyntöön?