Liiton pelastaminen

En kuitenkaan usko, että miehesi on asiasta samaa mieltä, onhan hän saanut maistaa vierasta herkkua useasti. Kynnys on siis matala, jos haluaa vaihtelua. Toisen täydellinen tunteminen on naiivi väite. Mutta ei se mitään, pääasia että sinulla on nyt helpompi olla, se kai oli tavoitteenakin.

Tänä päivänä seksi on parempaa kuin ikinä! Siis ihan mielettömän hyvää!!!! Yhtä hyvää kuin vasta rakastuneina, mutta lisäksi jotain tärkeää: tunnemme toisemme täydellisesti.

Jos ap:llä paukkuja riittää, niin voisitko kertoa analysoida, että kuinka paljon "työnsit" miestä pois parisuhteesta/intiimisuhteesta. Ja mitä mies teki väärin noin yleisellä tasolla ( siis poislukien tuo pettäminen). Lopputuloshan siis oli, että mies pakeni tekemään työtä, mies ei kiinnostanut/innostanut ap:ta ja mies teki omat ratkaisunsa epätyydyttävään tilanteeseen.



En siis moralisoi enkä ole todellakaan väittämässä, että syy miehen vieraisiin satunnaispanoihin oli ap:n. (miehellä on vapaa tahto tehdä tai jättää tekemättä asioita).



Minua vain askarruttaa itsekkäistä syistä tämä prosessi, jossa kaiken puuduttava arki ja naisen muuttuminen kotityökoneeksi ja vaimosta äidiksi syö parisuhteen edellytyksiä. Yleensähän miehinen ratkaisu on ryhtyä tekemään helvetisti töitä.



m44, painiskelee tämän mysteerin parissa

naisen muuttuminen kotityökoneeksi ja vaimosta äidiksi syö parisuhteen edellytyksiä.

m44, painiskelee tämän mysteerin parissa

vasta lapsen syntymän jälkeen eikä silloinkaan heti, vasta sitten kun sitä isinä ja äitinä olemista oli sietänyt vähän kauemmin eli vuosi pari. Kun huomasi, ettei olekaan enää paluuta siihen entiseen vapaaseen huolettomuuteen ja omaan rauhaan. Perhe-elämä vaatii täydellisen asennemuutoksen ja parin täytyy sopia toisilleen huomattavasti paremmin kuin lapsettomana ollessaan. Me olimme yhdessä lähes kahdeksan vuotta, kun lapsen syntymän jälkeen menimme naimisiin ja siitä alkoi alamäki, josta ei ainakaan vielä ole käännytty ylöspäin. Totuuden nimissä, en edes tiedä mitä se käännös ylöspäin voisi olla. Ikää tulee koko ajan lisää, aikaa ei jää milleekään muulle kuin työlle ja nukkumiselle. Enkä edes tiedä, mitä muuta elämässä haluaisin edes tehdä. Kaikki tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Päivät, viikot ja kuukaudet toistuvat samanlaisina.

Teilläkin alkoi mennä huonommin lasten myötä eikö?

Mikä miehestäsi teki luuserin? Se, että teki töitä ja makseli asuntolainoja? Ei siivonnut kotia? Ei täyttänyt tiskikonetta? Ei levittänyt pyykkiä kuivumaan?

Vai oliko luuseri siksi, että ei halunnut panna sinua? Vai etkö antanut panna, koska et halunnut luuseria?

M33

Kerronpa lyhyesti oman tarinamme. Olemme olleet yhdessä 16vuotta, 15 naimisissa ja lapsia meillä 4. Jo 5 avioliittovuoden jälkeen asiat alkoivat mennä päin puuta. Yhteinen arvostus puuttui ja mieheni teki paljon töitä. Itse olisin kaivannut tukea enemmän, hoidin siis kodin, lapset ja kävin myös töissä. Hirvittävä olotila jatkui ja jatkui. Luulin sen vaan olevan "ruuhkavuosia". Seksi hiipui minimiin. Olisin ennemmin nussinut vaikka naapurin 80vee setää, kuin omaa luuseri aviomiestäni.

Näinhän se meni että lasten myötä tilanne vasta paheni. Tosin emme olleet edes kauaa yhdessä ennenkuin aloimme odottaa esikoistamme.



Syy vieraantumiseen oli nimenomaan meissä molemmissa!! En syytä miestäni suhteemme ongelmista. Pettämis päätöksen hän teki yksin, enkä ole siitä vastuussa! (tämän tajusin terapiassa, ja monen muun asian) Mies oli yrittäjä ja rahaa ei tullut mistään. Konkurssi jne. Minulla oli siis huollettavana lapset ja mies. Tämä oli meillä syy minuun tunteisiin. Mies ei kiinnostanut, työnsin häntä pois. Suuri syy oli/on meidän täysin erilainen tausta miten omassa lapsuudenkodissa toimittiin. Mies olisi halunnut seksiä vaikka kuinka paljon, minä en todellakaan. Emme ikinä viettäneet aikaa kaksin. Nyt olen tajunnut kuinka tärkeää sekin on.



Olen pohtinut olisimmeko löytänet toisiamme uudelleen jos tälläistä kriisia ei olisi tullut eteen?!



Ja käymme edelleen pariterapeutin luona säännöllisesti. Alussa ensimmäiset 6kk viikottain, siitä sitten pikkuhiljaa välit pidentyneet.

Tiedän ettei miehen pettämis seksi-kokemukset olleet kovin hienoja ja miehellähän ei oikeasti ole mitään syytä valehdella. HÄNELLE OLISI TAATUSTI OLLUT HELPOMPAA VAAN LÄHTEÄ!

Joku kirjoitti että väitteeni olisi naiivi toisen täydellisestä tuntemisesta. Edelleen uskon että miehelläni ei ole ollut tarvetta valehdella, eihän hänen olisi ikinä tarvinnut edes kertoa koko asiaa. Halusi itse kertoa, kääntää uuden sivun. Pettäminen ei tuonut sitä lohdutusta mitä luuli saavansa.



N35

Hänellähän on kaikki syyt valehdella :)



Summa summaruum. Lapset tekivät naisesta hirviön ja mies pelasti suhteen lataamalla patterit toisen vaginassa ja valehtelemalla päälle

Hänellähän on kaikki syyt valehdella :)

Summa summaruum. Lapset tekivät naisesta hirviön ja mies pelasti suhteen lataamalla patterit toisen vaginassa ja valehtelemalla päälle

Oon sit vissiin toinen naivi, joka luulee löytäneensä miehen, jolla ei ole syytä valehdella.

Miks tääl jotku vaan vittuuttaan heittelee tällasia paskoja herjoja? Tuleeks teille parempi mieli siitä???

N30 joka EI pidä persepanosta

Mies olikin konkurssin tehnyt köyhä yrittäjä.

Omasssa lapsuudenkodissa oli millä mällätä niinkö? Synnyit kultalusikka perseessä.

Luuseri konkkayrittäjä ei kelvannut seksiin. Reilu ämmä.

Mies oli yrittäjä ja rahaa ei tullut mistään. Konkurssi jne. Minulla oli siis huollettavana lapset ja mies. Tämä oli meillä syy minuun tunteisiin. Mies ei kiinnostanut, työnsin häntä pois. Suuri syy oli/on meidän täysin erilainen tausta miten omassa lapsuudenkodissa toimittiin. Mies olisi halunnut seksiä vaikka kuinka paljon, minä en todellakaan.

persepano-rinsessakin voisi yrittää yllättää miehensä iloisesti sillä persepanolla, mitä hän niin inhoaa.

7. viestiin ennen kuin paskaspämmi alkoi.



Vielä erityiskiitos ap:lle, joka avautui aiheesta ja asiallisesti. Ainakin yhdelle miehelle on ollut tästä apua.

Itse yritin löytää saman kokeneita, kun tämä kaikki selvisi. Hirveän vähän petetyksi tulleet kertovat tarinoitaan, varsinkin jos parisuhdetta on jatkettu.

Ja yritin tällä tarinallani vaan sanoa että jos molemmat haluavat selvitä syvästä kriisistä, niin se on mahdollista!

Etäinen suhde on mahdollista lämmittää, puolison halut sattavat palata aivan yksinkertaisilla keinoilla jne.



Pieni vinkki. Hyvä ja edullinen kirja "Revitty sydän, voiko uskottomuudesta toipua" kannattaa myös hankkia ja molempien lukea. Vaikka sivusuhde olisi vasta harkinnassa!!



N35

Kun molemmat tuntevat tulleensa kolhituiksi ja kaltoinkohdelluksi, niin silloin kai tarvitaan sitä oikeaa itsetuntoa, ei tyhjää egoa, että pystyy pistämään ne päälimmäiset hyvityksen vaateensa sivuun ja osoittamaan että haluaa vielä rakentaa suhdetta.



Kovin usein täälläkin vaahdotaan, että jos toinen pettää, saa mennä saman tien. Kun se sitten osuu kohdalle, kuten aika monelle osuu, ääni kellossa muuttuu. Ei toki kaikilla, mutta yleensä sitä joutuu tajuamaan, ettei eropäätös olekaan yksin oma asia. Siinä on osallisena lapset, pankki, tuttavapiiri ja sukulaiset, kuka mitenkin.



Kuten yllä sanottiin, siinä tilanteessa on varmasti helpompi pakata kamansa ja kaikota. Katkeruutta puretaan sitten huoltajuus- ja elatusmaksukiistoilla. En erityisemmin ihmettele, jos joku mies tuumaa, että halvemmallahan sitä pääsee kun muuttaa pienempään ja makselee elatusmaksut kiltisti. Muksut saa sitten viikonloppuisin luokseen ja pääosa kasvatustyön ikävistä puolista jää ex-vaimolle.



Ystäväni on terapeutti. Joskus terapeutitkin puhuvat sivu suunsa. Kerran hän mainitsi - toki henkilöitä yksilöimättä - että melko usein naiset puhuvat, että kun lapsiluku on täynnä, he pistävät miehensä ulkoruokintaan.



Mikä lieneekin se seikka, joka saa meidät lukkiutumaan jatkuvaan kilpailumentaliteettiin ja puolustusasemiin. Minusta nämä seikat ovat osasyyllisinä siinä kun katkeroidaan, että toinen ei halua seksiä tai kuluttaa aikansa saippuaoopperoiden tai harrastusten parissa, kun pitäisi olla tamppaamassa mattoja tai kyöräämässä yhtä lasta lätkätreeneihin ja toista partioon.



Uskoisin, että kummankin puolison minä-itse-asenne altistaa pettämiselle. Itse pettämispäätös onkin pettäjän henkilökohtainen asia. (Hehe.. ihan kuin muka olisin päättänyt, että nytpä petän. kyllä minä olen pettänyt ilman eri päätöstä ja suhteellisen vähällä harkinnalla...)Silti on mahdollista, että moiselle valinnalle ei olisi ollut hedelmällistä tilannetta.



Meillä tämän asian kanssa taisteltiin aikanaan vuoden verran, ennen kuin mitään yhteistä yritystä tilanteen ratkaisemiseen alkoi ilmetä. Jossain vaiheessa minua hävetti, etten pyytänyt anteeksi pettämistäni ja kaikkea muuta ja suunnilleen olemassaoloani. Vasta sittemmin olen tajunnut, että toimintatapani oli sittenkin oikea, vaikkakin epäsovinnainen. Aluksi toki olin lapsellinen ja sanoin, että petin koska puoliso ei antanut vaihtoehtoja. Sittemmin aloin tarkastella asiaa vakavastiotettavalla tavalla, eli kysyin, mikä meni vikaan. Siinä vaiheessa jääräpäisyyteni palkittiin ja olin kypsä tulemaan osaltani pois puolustusasemastani.



Olisi ollut mahdollista, että puolisoni olisi halunnut pysyä puolustuskannalla. Kurjin mahdollinen seuraus olisi ollut, että hän olisi vaatinut loputonta hyvitystä kokemalleen loukkaukselle. Ja toisaalta, en saanut pettämällä kovin kummoista hyvitystä sille loukkaukselle ja pettymykselle, jonka itse koin. Voin sanoa, että muutama hotelliyö toisen naisen kanssa olivat seksinä hyvinkin ikimuistoisia, mutta eivät nekään minua tyydyttäneet.



En tiedä mitä ap:n suosittelemassa kirjassa kerrotaan. Toivon hartaasti, että siinä osataan pohtia näitä asioita huomattavasti syvemmin kuin tällä palstalla. Täällähän verrattain usein kuvitellaan, että kotityösuorituksia vaihdetaan seksiin. Moista vaihtosuhdetta kokeilleista aika moni on tainnut kertoa, että ei onnistu. Jotkut varmasti kyllä, mutta jos kyse kotitöiden jakamisessakin on hyvityksen vaatimisesta yhteispelin aloittamisen sijaan, kyse on vain hyväksikäytöstä.



Minä en oikein tiedä tai käsitä mitään muuta ratkaisua näihin seikkoihin kuin yhteisyyden vaalimisen. Sen, että elämässä jaetaan kotityöt, seksuaalisuus, lasten kasvastus, työtaakka - ja että ne jaetaan yhteisen hyvän mukaan, ei niin että jyvitetään joka euro ja minuutti ja kiistellään kuin 10-vuotiaat, että menikö kaikki tasan. Yksilöllisyyttä parisuhteessa kai tulisi vaalia sen mukaan, mikä on välttämätöntä yhteisyyden jaksamiseksi. Ehkä tässä toteutuu (mikä sen äijön nimi on) X. Hellstenin näkemys, että luopumalla asioista voi saada uusia, arvokkaampia.