Lue keskustelun säännöt.
Yhden lapsen äiti painostaa minua joka päivä.
28.03.2011 |
Soittaa, tapaa ohimennen tai käy oven takana. Aina sama stoori.
Hänen lapsensa tarvitsee enemmän aikaa meidän lapsen kanssa, joka on siis hänen lapsensa ystävä.
Mielestäni kerran viikossa on riittävästi tapaamisia, kun lapseni käy päiväkodissa ja kutsuu muitakin tätä lasta kylään. Ymmärrän kyllä, että hänen lapsensa kaipaa seuraa harva se ilta ja viikonloppu, mutta meidän lapsen tilanne on vain niin eri.
Lapsellani on iso- ja pikkusisaruksia. Mielestäni hyvä olla iltoja, jolloin ollaan ihan vain oman perheen kesken! En halua lapselleni yhtä kaveria, joka valtaisi hänet kokonaan itselleen, koska enempää me ei sitten haluttaisi seuraa, jos tämä aina olisi tulossa ja muille ei jäisi aikaa. Eikä tämä vieras lapsi edes mene joukon jatkona, kun on vähän haastavampi. En halua omaa lastanikaan heille tämän useammin.
Minkä ikäisenä mielestänne on lasten oltava keskenään kuin paita ja peppu eli melkein aina yhdssä? Vai täytyykö olla? Lapseni on 5 v.
Hän on seurallinen luonteeltaan. Hän ei kärsi, vaikka kavereita olisi kerran tai kaksi viikossakin, koska onhan hänellä sisarukset, joiden kanssa myös voi leikkiä. Päivällä tapaa ohjatusti muita lapsia ja illalla on tarpeen mielestäni rauhoittuakin välillä. Ja viikonloppuisin on kiva mennä fiiliksen mukaan.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en näe muiden vanhempia kuin harvoin pikaisesti tarhaa vietäessä
lapsemme (tyttöjä ja poikia) ole myöskään mitään "pari"kavereita, vaan kavereita löytyy tytölläkin sekä tytöissä että pojissa.
Ei ymmärretä että isoon perheeseen ei kaivata jatkuvasti ylimääräisiä lapsia ikäänkuin hoitoon. Tuollainen mankuminen on rasittavaa. Etenkin kun ainoat lapset ei useinkaan ole niitä taitavimpia porukkaleikkijöitä.
joka ilta luuhata jossakin tai että joku tulisi luuhaamaan meille. Silti olemme mieluummin juuri tämänkokoinen perhe. Yksilapsisena saattaisi olla todella helppoa tai sitten yksikin vaudikas ja tylsistynyt lapsi voisi olla hankalampi, kuin useampi, joilla on seuraa toisistaan.
ap
t. eräs joka pohtii, pitäisikö hankkia toinenkin lapsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverivierailut, kun ohjelmaa on muutenkin.
Meille myös yksi yhden lapsen äiti oli jatkuvasti työntämässä poikaansa, vaikka minulla oli vauva ja pari hiukan vanhempaa. Oli vielä ylivilkas poika, joka tarvitse jatkuvaa valvontaa.
Oli pakko rajoittaa pojan käyntejä.
Selvisi myöhemmin, että tuolla äidillä oli tapana naukkailla kaljaa pitkin päivää ja piti saada poika pois jaloista.
Eli syys jatkuvaan kaveritarpeeseen voikin olla joku äidin juttu.
ja muutenkin ajattelen samalla tavalla kuin alla oleva
Meillä lapset 7v-14v ja asutaan pk-seudulla
jos ei meillä ole jotakin erityistä menoa tai ohjelmaa. En halua rajoittaa lapsen ystävyyssuhteita tarpeettomasti, koska leikkiminen ja oleskelu ystävien kanssa on lapselle todella tärkeää ja kasvattavaa. Nyt lapsemme ovat jo ikähaarukassa 9-17 v ja edelleen ystävät kyläilevät lähes päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja valitettavasti se meidän kohdalla loppui vasta sitten, kun nämä lapsen vanhemmat yllättäen erosivat ja äiti muutti lapsien kanssa toiselle paikkakunnalle.
He myös tulivat yllättäen tai sitten puhelimessa piti sopia tarkka aika tai puhelua ei voinut lopettaa aikaisemmin. Halusi kyllä vuorotella kotien välillä ja pitikin siitä kiinni, mutta oli itse aina lasten (2kpl) mukana, ja kutsui myös aina minut lasten kanssa.
Suurin ongelma oli se, että lapseni eivät tykänneet leikkiä näiden lasten kanssa. Eivät osanneet jakaa omistaan, hajottivat meidän leluja, ottivat käsistä ja läpsivät muita. Kun viimein mittani oli täysi, jätin joskus vastaamatta hänen puheluihinsa tai valehtelin meillä olevan vieraita, josta tulikin mieleeni, että kuopus oli 1vko vanha ja meille oli juuri tullut isovanhempia kylään ja tämä äiti soitti ja kun kerroin meillä olevan vieraita, niin ehdotti että hekin voisivat tulla nyt sitten samalla!! Kieltäydyin heidän tarjouksestaan :) Pari kertaa sitten vielä suostuin tapaamaan ja sitten tulikin tekstarilla ilmoitus, että muuttavat uuteen kotiin. Sinne kutsui pari kertaa, mutta en "ehtinyt" ikinä. Oli ahdistava tyyppi ja niiiiin kovin erilainen kuin minä, että en tiedä mitä olisin lopulta sanonut, jos eivät olisi muuttaneet pois.
mut kun sattuu alueella olemaan joku terrorisoiva äiti ja sen adhd lapsi, niin ei tule mitään....
kuin joku kehtaa kaiken aikaa roikkua toisissa kiinni?
eikö koskaan ole omaa perheaikaa?
eikö riitä kun lapsi on päivän tarhassa, niin voisi illan rentoutua rauhassa perheen parissa?
viikonloppuna sit jotain muuta kivaa
annetaan naapureiden olla, ja muistetaan et vuoroin vieraissa käydään, eli kun olet kutsunut naapurin lapsen teille leikkiin, niin odota et se naapuri ottaa sinuun yhteyttä, niin tiedät haluuko vai ei.. jos ei koskaan ota yhteyttä, niiin ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai vie lastaan muskariin tai jumppakerhoon tms
Sano ap "ei ole aikaa"- se tehoaa ( yleensä)
tai
menkää itse kerhoihin, niin ette ole kotona
- miksi haukutte TÄÄLLÄ TAAS adhd-lapsia- "ettei niiden kanssa voi leikkiä"
- tunne-elämänhöiriöistä varmaan tarkoiatte kuitenkin
t. oikean addun äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ps meidän addulla on naapurin tavis-lapsia kavereina- ja ihan hyvin menee, kun on aikuinen eli minä mukana
eikä kumpikaan tyttöni ole mikään "parikaveri", vaan molemmilla on useita ystäviä, myös poikia.