JÄRKI LÄHTEE! ...yksivuotiaan nukuttamisesta...

ollut periaate, että aivan sama miten nukutaan, kunhan ilta menee hyvin, koska itse en kestä väsyneenä enää mitään tuntikausien lapsenkasvatusoperaatioita. Lapsen sänky on siis parisänkymme vieressä, ja mä pötköttelen siinä omalla sängylläni kunnes lapsi nukahtaa. Näin olen tehnyt aina, enkä yksivuotiaalta olisi edes odottanut yksin nukahtamista - yksivuotiaana oma lapseni oli päivisinkin, virkeänä ja reippaana monta kertaa pieniä hetkiä sylissä, joten oli päivänselvää että hän tarvitsee läsnäoloa ja läheisyyttä illalla vieläkin enemmän. Joku sanoi hyvin, että jos siihen lapsen viereen nukahtaa, niin silloin on itsekin ollut unen tarpeessa. Mä olen täysin samaa mieltä - jos itsekin nukahtaa, niin silloin on huomattavasti parempi nukkua vaan eikä mennä telkkarin ääreen nuokkumaan tai tekemään kotitöitä.



Kokeilkaa ap rohkeasti sitäkin että otat lapsen viereen. Ei se siinä ikuisuuksia nuku, mut elämä helpottuu kun illat ei ole stressaavia.

Meillä tyttö 1v 2kk ja iltatoimet menee näin: syödään iltapala, pestään hampaat, vaihdetaan vaippa ja yöpuku ja laitetaan tyttö unipussiin. Sitten yleensä imetän häntä sillä aikaa kun isommalle lapselle (3v) luetaan iltasatu. Sitten pidän hetken vielä sylissä, pusuttelen ja juttelen "nyt *** alkaa nukkumaan, äitin kulta, hyvää yötä jne" ja lasken omaan sänkyynsä. Isompi menee myös omaan sänkyynsä ja luen hänelle iltarukouksen ja ehkä höpötellään vielä jotain. Valot on siis pois jo siinä vaiheessa. Sitten ollaan ihan hiljaa ja aletaan nukkumaan, tai siis lapset alkavat. Mönkivät hetken ja välillä pienempi saattaa itkaistakin, mutta laitan sitten tuttia tai sylitän hetken lisää. Pötköttelen parisängyn päällä ja kuuntelen milloin lapset nukahtavat. Häippäisen kun tuhina alkaa. :)



Me nukutaan siis kaikki samassa huoneessa, lapset omissa sängyissään.

Keksisin uusia keinoja minäkin. Kamalalta tuntuu että 1-vuotias nukahtaa ilta toisensa perään itkuunsa :´( Oletteko koittaneet vieressä nukuttamista? Sitä että lapsi on pinniksessä, mutta te vieressä? Jotain muuta? Imetätkö vielä - jos niin tissille melkein-nukahtaminen?



Meillä samanikäinen nukahtaa niin, että olemme vieressä samassa huoneessa kunnes hän nukahtaa. Tähän menee aikaa 1min-1h päivästä riippuen, yleensä max noin vartti. Jos vain jätämme pojan yksin sänkyyn ja käymme tassuttelemassa, ei uni tule ja poika itkee ihan hengen hädässä :( Käytännössä teemme niin että lapsi puurojen, hammaspesujen ja sylittelyjen (ja tiettyjen nukkumaanmenorepliikkien) jälkeen omaan sänkyyn. Sitten jompi kumpi istuu sängyn reunalla hiljaa ja aina kun lapsi yrittää nousta seisomaan sängyssä, hiljakseen kellistämme lapsen mitään puhumatta takaisin sänkyyn. Jos alkaa itkeä, sanomme vain että sshshh, nyt on yö, nyt nukutaan. Sama niin monta kertaa kuin tarvii. Lopulta ei tarvitse kuin vähän sormella ohjata, niin väsynyt lapsi menee maate. Sen huomaa, että lapsi aina välillä ihan väsyneenäkin oikein tarkistaa että olenko siinä vielä ja kun näkee että olen, niin tyytyväisenä huokaa ja jää aloilleen. Tänään nukuttamiseen meni 5 min ja kellistyksiä oli ehkä 3 kpl. Jos ei kellistä, saa jotenkin lisää virtaa ja riekkuu vaikka kuinka kauan.

Ei normaali protesti-itku noin kauaa kestä.

Meillä 1-v on nukutettu syliin ja siitä kannettu sänkyyn, joko omaansa tai meidän. Vanhempana on opetettu nukahtamaan omaan sänkyyn.

ollut periaate, että aivan sama miten nukutaan, kunhan ilta menee hyvin, koska itse en kestä väsyneenä enää mitään tuntikausien lapsenkasvatusoperaatioita.

Nyt kun lapset ovat isoja, ei harmita yhtään että nukutin ne aikanaan syliin, nukuimme perhepedissä pitkään jne jne. Miten vaan helpoimmalla pääsi. Lapset saivat reilusti läheisyyttä.

Nyt meillä on kaksi ihanaa koululaista, joita ei tahdo enää syliin saada millään..