Heitti sitten karensin, kun en mennyt

Mun käsittääkseni kouluavustaja ja koulunkäyntiavustaja ovat kaksi eri asiaa.

Koulunkäyntiavustaja avustaa kehitysvammaisia tai vastaavia ja kouluavustaja voi olla ihan normaalissa peruskoulussa avustajana.

Koulunkäyntiavustajat avustaas oppilaita, ihan normaaleitakin :)

Kouluavustajia harvoin edes on, ne oli ennen vanhaan niitä, jotka avusti jossain monituksissa ja kantoi fluoria oppilaille jne.

nimenomaan osoituskäytäntö on tullut Sinnemäen ministerikaudella ja ministerinä hän on siitä vastuussa (ainakin nimensä on ohjeessa allekirjoituksena, ja muissa puolueissa nimen kirjoittaminen merkitsee myös sitä, että on asian takana). Ministerin yhtenä tehtävänä on luoda linjauksia työpolitiikkaan esim. määrittämällä käytettäviä keinoja. Siis sellaisia kuin osoitukset!

Osoituksia jaettiin jo ennen kuin Sinnemäki oli pyrkinyt edes eduskuntaan.

jotka avustavat lähinnä ekaluokkien opettajia ja oppilaita, ja siirtyvät sitten ip-kerhon ohjaajiksi.

se vaan ei ole ammattinimike enää. voihan ne silti itseään sellaisiksi kutsua. ei siihen kukaan kuole.

siellä on nimenomaan nimikkeenä kouluavustajat, tuskin ovat itse itseään nimittäneet.

kouluavustaja ja lähihoitajista tuohon sopisi juuri esim.lapsiin ja nuoriin erikoistunut/vammaisiin riippuen lapsesta.

nimenomaan osoituskäytäntö on tullut Sinnemäen ministerikaudella ja ministerinä hän on siitä vastuussa (ainakin nimensä on ohjeessa allekirjoituksena, ja muissa puolueissa nimen kirjoittaminen merkitsee myös sitä, että on asian takana). Ministerin yhtenä tehtävänä on luoda linjauksia työpolitiikkaan esim. määrittämällä käytettäviä keinoja. Siis sellaisia kuin osoitukset!

Osoituksia jaettiin jo ennen kuin Sinnemäki oli pyrkinyt edes eduskuntaan.

eli ministeriö (Annin allekirjoituksella) on määrännyt työhönosoitukset erityiseksi vaikuttavuusasiaksi, johon pitää panostaa ja tietty määrä työhönosoituksia on tehtävä. Ennen ei ollut näin.

Sinnemäki on ollut ministerinä reilut pari vuotta ja sitä ennen kyllä on osoituksia annettu. Onko osoituskäytäntö kuitenkin mielestäsi vasta Sinnemäen kaudella luotu? Mitä olennaisia muutoksia on osoituskäytäntöön tullut vaikkapa viimeisten kolmen vuoden aikana? Jos yksikössänne on annettu ohjeita esim. osoitusten määrästä viikossa/ virkailija, niin ne ovat ihan omien pomojenne sovelluksia annettujen tulostavoitteiden toteuttamiseksi. Siksi toisekseen; vaikka ministeri jonkin tiedotteen tai ohjeen allekirjoittaisikin, voin vakuuttaa sinulle, ettei hän ole sitä itse kirjoittanut saati kehittänyt.

Ennen Annin aikaa oli erikseen tiedotteet (ei-sitovia) ja osoitukset (sitovia, voi saada karenssia). Sinnemäen mielestä käytäntö oli hankala, joten siirryttiin siihen, että jäivät vain työhönosoitukset, jotka siis edellyttävät sellaisen saajalta työpaikan hakemista. Asia myös tarkistetaan työnantajalta. Työhallinnon järjestelmässä on tätä varten erikseen oma sivu.

Yksikössämme noudatetaan ministeriöstä tullutta määräystä sen suhteen, miten paljon työpaikkoja pitää osoituskäytännöllä täyttää. Tästä on sovittu ministeriön (ja ELY-keskuksen) kanssa tulosneuvotteluissa. Ennen Annia ei tätä pidetty niin merkittävänä asiana, että siitä olisi pitänyt erikseen sopia.

Ministeri linjaa ministeriönsä toimintaa. Jos Anni ei pidä jotain asiaa tärkeänä, eivät virkamiehet sitä pysty omin päin kehittämään.

Mutta mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos antaisitte laadun mennä määrän edelle? Ensi vuonna saattaisi jäädä se 0,3% tulospalkkiokorotus saamatta?



Ministeriön ohjeet nyt muutenkin on just sieltä, eikä niillä ole mitään tekemistä käytännön elämän (saati terveen järjen) kanssa. Osoitusten silmittömässä räiskimisessä häviävät sekä hakija, työnantaja että työkkärikin.

Asialla saattoi olla vihreä edeltäjänsä Cronberg...



Tuskinpa muutenkaan ministerin kannalta mikään käytäntö on "hankala" - voi olla että joku työrhmä on selonteossaan todennut käytännön olevan vaikkapa tilastoinnin kannalta epäsuotuisa, mutta - ihan oikeasti! - mitä voi ministeri tietää siitä, mitä kentällä tapahtuu tai mikä on "hankalaa"?

niin miten tätä asiaa ajaa osoitusten silmitön räiskiminen vain määrällisellä mittarilla?

Mutta mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos antaisitte laadun mennä määrän edelle? Ensi vuonna saattaisi jäädä se 0,3% tulospalkkiokorotus saamatta? Ministeriön ohjeet nyt muutenkin on just sieltä, eikä niillä ole mitään tekemistä käytännön elämän (saati terveen järjen) kanssa. Osoitusten silmittömässä räiskimisessä häviävät sekä hakija, työnantaja että työkkärikin.

asioita päätä, kaikesta kuitenkin äänestetään ja sillälailla. virkamiehet ottavat selville ja tekeävät niitä esityksiä ja niistä sitten siell tapellaan siellä missä isotherrat ja rouvat istuu

niin miten tätä asiaa ajaa osoitusten silmitön räiskiminen vain määrällisellä mittarilla?

Jos työnantaja saa 200 hakemusta ja niistä 5 on työhönosoitusten vuoksi tehtyjä, niin missä kohdassa on "silmitön räiskiminen"?

asioita päätä, kaikesta kuitenkin äänestetään ja sillälailla. virkamiehet ottavat selville ja tekeävät niitä esityksiä ja niistä sitten siell tapellaan siellä missä isotherrat ja rouvat istuu

Ei ministeriöiden sisäisitä asioista äänestetä, ne on päällikkövirastoja!

niin mitä teillä olisi hävittävänä, jos toimisitte terveen järjen mukaan ja kyseenalaistaisitte määrälliset tavoitteet? Ihan yksikkötasolla siis.

niin miten tätä asiaa ajaa osoitusten silmitön räiskiminen vain määrällisellä mittarilla?

Jos työnantaja saa 200 hakemusta ja niistä 5 on työhönosoitusten vuoksi tehtyjä, niin missä kohdassa on "silmitön räiskiminen"?

mutta silmittömäksi räiskimiseksi homma menee, kun yksikön virkailijoille annetaan tavoitteksi sata osoitusta viikossa/ virkailija. Silloin osoituksia räiskitään kenelle sattuu - työnhakija turhautuu, työnantaja turhautuu ja työkkärin kuva hyvänä yhteistyökumppanina (jos sellaista nyt ikinä on ollutkaan) tahriutuu.

Kenellekään ei ole etua täysin aivottomasta osoituksesta.

niin miten tätä asiaa ajaa osoitusten silmitön räiskiminen vain määrällisellä mittarilla?

Jos työnantaja saa 200 hakemusta ja niistä 5 on työhönosoitusten vuoksi tehtyjä, niin missä kohdassa on "silmitön räiskiminen"?

mutta silmittömäksi räiskimiseksi homma menee, kun yksikön virkailijoille annetaan tavoitteksi sata osoitusta viikossa/ virkailija. Silloin osoituksia räiskitään kenelle sattuu - työnhakija turhautuu, työnantaja turhautuu ja työkkärin kuva hyvänä yhteistyökumppanina (jos sellaista nyt ikinä on ollutkaan) tahriutuu.

Kenellekään ei ole etua täysin aivottomasta osoituksesta.

niin miten tätä asiaa ajaa osoitusten silmitön räiskiminen vain määrällisellä mittarilla?

Jos työnantaja saa 200 hakemusta ja niistä 5 on työhönosoitusten vuoksi tehtyjä, niin missä kohdassa on "silmitön räiskiminen"?

mutta silmittömäksi räiskimiseksi homma menee, kun yksikön virkailijoille annetaan tavoitteksi sata osoitusta viikossa/ virkailija. Silloin osoituksia räiskitään kenelle sattuu - työnhakija turhautuu, työnantaja turhautuu ja työkkärin kuva hyvänä yhteistyökumppanina (jos sellaista nyt ikinä on ollutkaan) tahriutuu. Kenellekään ei ole etua täysin aivottomasta osoituksesta.

Ymmärsitkö lainkaan, että ei mitata osoitusten määrää vaan vaikuttavuutta. Silloin riittää se, että tekee vähän ja hyviä. Joku 5 osoitusta/työpaikka ei ole niin paljoa, että siitä työnantaja rasittuisi. Ehkä pitäisi kieltää muita kuin TE-toimiston asiakkaita hakemasta?

niin mitä teillä olisi hävittävänä, jos toimisitte terveen järjen mukaan ja kyseenalaistaisitte määrälliset tavoitteet? Ihan yksikkötasolla siis.

Siitähän osoituksessa on kyse, tehdään mitä työntekijä haluaa eli esitetään heille työpaikkoja haettavaksi. Turha rutista, että ei työkkäristä töitä saa, jos ei TE-toimiston saisi edes työhönosoituksia työttömille tehdä.